Syyskuu: 100 kaunista päivää


Tein sen viimein! Olen haaveillut ripsipidennyksistä jo pienen ikuisuuden ja nyt viimein koitti aika kokeilla näitä. Viikonloppuna oli helppo herätä aamulla ja näyttää ihmiseltä ilman mitään panostusta, voisin vaikka tottua tähän.

Katson itseäni jatkuvasti peilistä ja ihmettelen, kukas tuo kaunokainen on? Kyllä, itsetunto koki hyvän kolahduksen ja olen hirmuisen iloinen siitä. Ennen niin kamala on muuttunut kauniimmaksi, tai oikeastaan puhuttakoon siitä, että olen enemmän sujut itseni kanssa, koska tunnen oloni niin hyväksi. Kokonaan tämä ei toki vain ripsistä johdu, koska unelma itsestä -valmennuksessa ollaan viime viikolla puhuttu peilikuvasta ja sen vaikutuksesta mieleen. Hyvää on tehnyt ja tulee mun ajattelu varmasti vielä muuttumaan. Tämän viikon aihe on todella lähellä mun elämäntilannetta ja aiheena sopii mulle paremmin kuin koskaan ennen: Uskalla mennä pois turvalliselta alueelta. Tästä aiheesta kirjoittelinkin viimeksi ja nyt siihen perehdytään vielä syvemmin :)

En ole laittanut pitkään aikaan 2014haastetta itselleni täällä blogissa. Elokuussa palasin ja tutustuin taas omaan arkeen täällä kaupungissa ja syyskuu on alkanut valmennuksella. Kuiten tänään luin eräästä blogista sen, että tätä 2014 vuotta on jäljellä 100 päivää. 


Syyskuussa haluan olla kaunis jokaisena päivänä ja olla tyytyväinen saavutuksiin. Haluan antaa itselleni aikaa nukkua ja syödä 100 päivää hyvin. Sata kuulostaa suurelta luvulta, mutta todellisuudessa se on lyhyt aika elämässä. Kun voin muuttaa mun elämän suuntaa kauniimmaksi niin ulkoisesti kuin sisäisesti nuiden päivien aikana, pystyn mihin vain. 

Mulla on 100 hyvää päivää nukkua, 100 mahdollisuutta olla itselleen kaunis, 100 tilaisuutta rakastaa lähimmäisiä ja olla hyvä ystävä. Mulla on mahdollisuus tehdä ihan mitä ikinä uskallan toteuttaa seuraavan 100 päivän aikana!! Ja näin aion tehdä :)

Luonnon keskellä


Tylsää virvelin heittoa, siitäkö kalastuksessa on kyse? Riku on täysin hurahtanut siihen ja pakastin täyttyy ruuasta ja ties mistä kaloista. Jokaisella ihmisellä on hyvä olla harrastus ja mun mielestä on ihanaa, että se löytyy läheltä: luonnon keskeltä.

Koska olen itse kasvanut lähellä merta niin ymmärrän täysin kalastuksen ihanuuden. Hiljaisuuden ja terapeuttisuuden viettää aikaa itsensä kanssa. Mun harmiksi en ole koskaan tykännyt kalan mausta, vaikka sitä suositellaan syötäväksi edes kerran viikossa.  Itse en omassa kodissa ole koskaan kalaa valmistanut ja ei mulla tule kauppareissulla ensimmäisenä mieleen tehdä kalasta ruokaa. Nyt pikkuhiljaa olen alkanut jälleen kalaa syömään ja kun Riku sitä itse kalastaa niin mikäs sen parempaa. Vielä jonain päivänä ehkä osaan myös tehdä siitä hyvää :)


Mulla on ollut niin hirmusen ikävä tätä mun pikkuista. Iltaiset lenkit ja öiset varpaiden lämmittelyt on sitä, mitä ainoastaan Dana osaa. Muutenkin se tunne, kun tulet kotiin ja siellä pieni karvaturri heiluttelee häntää ja on aina niin iloinen. Toivottavasti saadaan järjestettyä joku viikonloppu niin, että päästään metsään vaeltamaan. Dana kun rakastaa juoksemista vapaana!

Tosin nyt kun se tuolla ikkunassa haukkuu jokaiselle tippuvalle lehdelle niin voisin perua puheeni samantien. On se niin höntti välillä :D


Kuka rakastaa omenoita? MINÄ! 

Oulun torilta ostin kilon omenoita kotiin ja suomalaiset omenat on helppo syödä välipalana tai pilkkoa kuorineen päivineen smoothien sekaan. Täällä anopissa omenapuiden sato oli 17kiloa, joista tehtiin hilloa ja mehua. Tänä aamuna puuron kanssa omena-kaneli hillo maistui oikein maukkaalle! Mun pakastin on täynnä mustikoita, mansikoita ja puolukoita tulevan talven varalle :)

Ulkona sataa ja tuulee, kun syksy tulee. Itse en sadetta kaipaa, mutta tuo ruska on niin kaunista. Pimenevät illat tuo kynttilöitä asuntoon ja sohvan äärelle on kiva käpertyä villasukkien kanssa. Villapaidat, saappaat, isot huivit, niistä on mun vaatetus tehty :)

Menipäs kuulumisten vaihtamiseksi, mutta menkööt joskus näin. :)

Motivaatiotaulu


Mun motivaatio on joskus todella hukassa. Esimerkiksi alkuviikosta kävin lääkärillä unen vuoksi ja koko illan makoillin sohvalla karkkipussin kanssa. Mun mieliala ei ole ollut parhaimmillaan ikävän ja stressin vuoksi. Elämässä kun ei voi kaikkia osa-alueita hallita yhtäaikaa ja mun pahin ongelma on edelleen tämä uni, josta olen kärsinyt jo monta vuotta. Uni kun vaikuttaa kaikkeen muuhun: Ruokahaluun, töihin, kavereihin, liikuntaan.. Mulla niin huvittaa se, että aina ensimmäinen kysymys väsymykseen on: "Oletko masentunut?" Ööö.. Joo en ole ku väsyttää vaan niin pirusti! Aamulla en saa silmiä auki ja iltaisin en saa silmiä kiinni.

No onneksi sain selitettyä asian niin hyvin, että sain lähetteen labraan ja ensiviikolla saan selvyyttä myös mun vitamiinien tasoihin. Raudasta ei ainakaan ole puutetta, kun hemoglobiini huitelee 150 kohdilla :D


Entinen ryhmäliikuntojen vihaaja on päässyt myös niiden makuun ja joka keskiviikkoinen venyttely tulee kyllä mun aikatauluihin sopimaan niin hyvin. Tällä viikolla menin ennen venyttelyä vatsan 30min jumppaan ja varmasti se mun heikoin osa-alue pääsee myös koetukselle seuraavallakin viikolla. Ehkä käyn kokeilemassa vielä bodybalancen ja bodypumpin :)

Kuiten en halua vain jumppatytöksi alkaa ja normaali sali maistuu myös. Tosin mulle tuottaa vaikeuksia uuden salin laitteet, kun muiden salien painot ei olekkaan täysin samat ja uusien painojen etsiminen on aikas työlästä puuhaa täydellä salilla. Myös uusi ympäristö ja no kaikki uusi on aina alussa vähän haastavaa. Nyt on alkanut hahmottumaan hyvät saliajat ja myös se, että treenaan kaikista parhaiten ilman ohjelmaa! Saan parhaimmat treenit juuri fiiliksen mukaan: Menemällä salille ja kysymällä itseltä, treenaanko tänään jalkoja vai selkää? Tietty pitää muistaa, että jokaiselle lihakselle tulee tasaisesti treeniä viikon aikana ja mun inhokki vatsat teen siellä ryhmäliikunnassa, joten muut salit voin keskittää sitten jalat, rinta-ojentaja-olkapää ja selkä-taka olkapäät-hauis päiville. 

Lyhyesti siis mun tuleva tahti treeneissä on: sali x3, ryhmäliikunta x1, venyttely x45min + treenin jälkeinen venyttely. Myös ennen treeniä 15min ja jälkeen treenin 15min aerobista. Toki ei ole maailman loppu, jos en tähän tavoitteeseen pääse, koska liikunta on niin iso osa mun rutiinia arjessa. :) 

Mutta koska mun rasva prosentti on korkea ja en vielä vaihda lyhyempiin sarjoihin niin tietty unelma olisi vaihtaa 7km pyöräily kävelyyn edes puolet viikosta, mutta vielä toistaiseksi pyörä on tuntunut helpommalta mun aamuissa..

Nykyisin olen myös pyrkinyt keskittymään mun hyviin puoliin ja ottamaan opiksi omista epäkohdista. Pohjustan myös ajatusta, ettei mun kehon tarvitse olla täysin sileä ja kaikki tapahtuu aikanaan. Mun perus ruumiinrakennetta en pysty muuttamaan. Sen ajattelun saavuttaminen on yllättävän vaikeaa ja alemmassa kuvassa kauhistelen mun jenkkakahvoja, vaikka oikeasti olen tehnyt jo paljon työtä, jota mun pitäisi myös arvostaa. Käsissä on voimaa ja olen normaalipainoinen. Mun ei tulisi kiinnittää liikaa huomiota epäkohtiin käyttäen mun voimavaroja vaan keskittyä kokonaisuuteen - hyvään oloon. Kyllähän mun vanha vyö myös muistuttaa, mitä ollaan lähdetty liikkeelle. (-15cm)