Syksy meni jo.. Talvi meni jo!

torstai 28. helmikuuta 2019

Olipas hassua aukaista blogi pitkästä aikaa, mutta tässä sitä ollaan: Sohvalla kynttilöiden ja lämpimän viltin äärellä. Nykyaikana blogeja kirjoitellaan entistä vähemmän, kun youtube ja podcastit ovat vallanneet nettimaailman! Mie en ole ottanut hirveää stressiä tämän suhteen, vaan kirjoittelen silloin, kun siltä tuntuu!

Viime kerrasta on hurahtanut todella pitkä aika, kun kirjoittelin mun kunnon kuulumisia toukokuussa! Kaikki se, mitä tuon jälkeen on tapahtunut on muuttanut mua paljon ihmisenä. Onhan tuosta kulunut jo kohta kokonainen vuosi ja vuoden sisälle mahtuu paljon.


Syksyllä elämässä tapahtui suuria asioita, kun sain mm. uuden työpaikan. Sattumusten kautta saan nykyisin tehdä työtä, jota rakastan ja ehdottomasti huomaan kuuluvani koulumaailmaan. Saan viittoa, tehdä kuvia ja olla joustavan opetuksen tiimissä mukana. Juurikin sitä, mitä rakastan ja olen niin kiitollinen näille ihmisille, että saan olla osana tätä tiimiä!

Kittilään lumi tuli myöhään, mutta olen ehtinyt käydä laskettelemassa ja liikkunut koko syksyn kohtuu hyvin. Ehdin kyllä teloa itseni tuolilla siihen kuntoon, että jouduin pakkolepoon tuossa ennen joulua. Kaikesta selviää! Jouluna nautin olostani kotona, aloin harrastamaan painonnostoa ja voimaa salilla, joten uuden oppiminen on ollut vahvasti mukana koko alkuvuoden! Mun hyvinvointi on ottanut niin etu- kuin takapakkia, mutta olen ottanut kaiken oppina tästä elämästä. Nautin jokaisesta päivästä, enkä ota stressiä liiaksi asti. 


Nyt on helmikuun loppupuoli ja olen pikku hiljaa tottunut elämän uusiin asioihin, nimittäin silmälaseihin! Joulun aikoihin kävin silmä tarkastuksessa, jossa todettiin mulla harmaakaihi. "vanhojen ihmisten sairaus" vaivaa mua näin 27-vuotiaana ja sehän nyt mieltä lämmittää kovasti! Ei vais, alku järkytyksen jälkeen olen moisen hyväksynyt ja nyt mulla on ainakin vuosi aikaa asennoitua joskus tulevaan leikkaukseen. Silmät on mulle arka aihe, koska pelkään silmään kohdistuvia juttuja ylitse muiden ja sokeutuminen on mun yksi pahin pelko. Näkö ja asioiden näkeminen on mulle niin suuri juttu, että olen aina pelännyt sen menettämistä.

En ole sen silti antanut masentaa mieltä. Joulun aikoihi varasin ulkomaanmatkan parhaan ystäväni ja hänen äidin kanssa! Viime vuonna kävin Teneriffalla siskoni kanssa ja nyt lähden ensimmäistä kertaa ystävän kanssa reissuun! Meillä on luvassa rentoa makoilua, hyvää ruokaa ja mahdollisimman paljon loikoilua! Ei olla otettu liikaa stressiä reissusta ja mennään ihan fiiliksen mukaan! Satoi tai paistoi: mie olen niin loman tarpeessa! 


Pohjoisen talvi on ollut vähäluminen, mutta kylmä. Helmikuussa ollaan nautittu jopa -36asteen pakkasesta! Nyt perjantaina mun untuvatakki meni rikki ja lauantaille pamahti heti +4 astetta, joten voisi kait kevään julistaa alkaneeksi! :D

Helmikuu menee alkavaa lomaa odotellessa ja lumesta nauttien. Parhaimmat kuukaudet edessä, jolloin saa ulkoilla, nauttia keväisestä auringosta ja ulkoilla ihan kyllästymiseen saakka! Kuvat otettu ensilumen aikana Ylläkseltä Varkaankurulta, tähän aikaan vuodesta lunta vain pikkusen enemmän kuin tuolloin!

Ihanaa viikkoa ja monelle myös alkavaa lomaa, palaillaan Espanjan reissun jälkeen :)

Minä vuonna 2019

maanantai 21. tammikuuta 2019
Aloitetaan tämä blogin päivittäminen kevyesti kyselyn muodossa, niin ei tunnu liian isolta kynnykseltä aloittaa uudelleen blogin kirjoittaminen! :)



Koko nimeni:
Laura Liisa Hellevi

Syntymäpäiväni:
3. Elokuuta 1991

Lempivärini:
Semmonen jaden vihreä sinisellä vivahteella.. Mie en tiedä sen virallista nimeä. Ja keltainen!

Lempiruokani:
Hernekeitto!

Lempinimeni:
Ei ole, aikoinaan käytettiin Larppa ja Kade, mutta aina olen ollu vain Laura. 

Suosikkivuodenaika:
Kevät ja alku syksy.

Paras juoma:
Nocco ja vesi.

Hajuvesi:
Lady million

Tv-sarjat:
Riverdale, Stranger things, Täykkärit ja sen sellaiset hömpät! 

Lempieläin:
Koira ja sudenkorento!

Horoskooppimerkkini:
Leijona, vaikka joskus koen olevani vaaka :)


Viimeksi itkin:
Töissä, kun sain niin ihanat kiitokset loman alkamisen kunniaksi!

Viimeksi kehuin:
Kotona aviomies Rikua keittiön siivouksesta ja töissä opettajaa, joka auttoi vaikeassa tilanteessa.

Viimeksi nauroin:
Joulun aikoihin olen saanut kyllä nauraa ties mille, joululomalla viimeksi kun koiralle laitettiin uudet tassun suojat! Toki miehän nauran tuon tuosta kaikelle hauskalle!

Paras paikka:
Koti, äidin hoivassa, anoppila ja toivottavasti pian myös oma ❤

Mottoni:
Belive in yourself, be you.

Karmein paheeni:
Varmaan se, että voin syödä ihan älyttömän määrän herkkuja ilman, että tulee paha olo! Ja nyt ei siis todellakaan puhuta mistään alle 500g pussista...! Mikään ei ole liian makeaa... Siis ei mikään ja siksi olen hurjasti joutunut vähentämään herkkujen syömistä.

Parhaat ominaisuuteni:
Mie pyrin tulemaan kaikkien kanssa toimeen, olemaan reilu ja ymmärtäväinen kaveri! Yleensä ollaan sanottu, että mie ole hyvä kuuntelija ja usein siihen rooliin päädyn. :)

Tämä vie minulta jalat alta:
Huumorintaju yhdistettynä itsevarmaan karsimaan ja ruskeat kengät :')


Kadun:
Monia asioita, mutta ne opettaa ja niistä tulee ottaa opiksi!

Paras tapa viettää vapaailta:
Ensin kovalla treenillä, sitten suihkun jälkeen kömpiä sohvan kulmaan viltin alle, Dana varpailla, teekupin ja kirjan äärellä <3

Uskotko yliluonnollisiin asioihin?
En sillai, mutta joskus on hetkiä, jolloin uskon isommalla voimalla olleen vaikutusta! En vain osaa selittää sitä tähän järkevästi! Kohtalo, asioilla on tapana järjestyä yms..

Mitä keräät?
Suomalaista käsityötä mm. marimekko ja erilaisia kyniä..

Miltä tuntuu palata blogin pariin?
Hyvälle! Mua vähän jännittää, miten saan järjestettyä aikaa tälle ja kaikelle mun inspiraatiolle! Ideaa on, mutta sen toteuttamiseen vaadittavat asiat on vielä vähän mietinnän alla.. :D

Millaisia tekstejä haluat kirjoittaa jatkossa enemmän?
Juurikin se, että kirjoittelen aina niitä 1000 sivun tekstejä niin väliin muutamia lyhyempiä juttuja väliin tekis terää! Olisi ihanaa, jos saan tästä enemmän säännöllistä puuhaa, koska rakastan blogin kirjoittamista todella paljon ja olen kaivannut tätä! Yksi ihan konkreettinen idea on kirjoihin liittyvää ja hyvien yksilöiden esittely myös teille! :) En ota stressiä asiasta tai ala kuormittamaan itsenäni liikaa. Myös muutama luonnokseen jäänyt teksti kaipaa päivänvaloa mm. Bali, ehkäisykapseli, patikoinnin ABC yms. :)

Millainen on vuosi 2019?
Erityisen hyvä! Viime vuonna mun hiustyyli vaihtui, työpaikka ja työnkuva muuttui, elämänasenne löytyi ja vuosi 2019 aloitetaan kirjaimellisesti "uusin silmin" silmälasien kanssa! :)


Silmälasit: Gucci 

Hyvää joulua!

tiistai 25. joulukuuta 2018

10 matkakuvaa Balilta

lauantai 10. marraskuuta 2018
Mount Baturin juurelta, Devil's tears, Ubudin temppelin portti

Tein tällaisen viimeksi Teneriffan matkalta ja koska se oli niin tykätty, päädyin tekemään saman myös Balin reissulta.  Erona se, että nämä kaikki kuvat on otettu Rikun puhelimella ja samalla herra on ne myös käsitellyt! Ihan uskomattoman hyvä jälki nykyisissä iphoneissa! Kiitos Rikulle siis kuvista! Tai no.. Välillä saattoi olla valinnan vaikeus niin muutama kuvakin saattoi alle lipsua, hups.

Kesällä pidin blogista pienen tauon, kun yleisesti vuosien aikana olen oppinut, ettei blogeja seurata kesällä niin ahkerasti ;) Nähtävästi syksykin ehti mennä jo, mutta nyt olen back! :)

1. Kuva lentokoneen siivestä
Sama kuva näkyi jo Qatarin tekstissä ja Riku ei ole tätä muokannut sen kummemmin, mutta ilmasta maisema oli aikas lupaava, kun vuoret näkyi pilvien yläpuolella!


2. Paras vahingossa onnistunut otos
Sulkeltaminen oli mulle täysin uusi ja jännittävä kokemus! Olen aina kammonnut kaloja, vaikka uimisesta olen aina tykännyt! 

Sukeltamaan lähdimme Nusa Lembonganin saarelta ja sukellettiin Nusa Penidan rannoilla neljässä erilaisessa kohteessa. Ensimmäinen kohde oli syvässä ja aaltoisassa vedessä. Siellä mie vasta fiilistelin ja sain oikeastaan harjoittelin snorkkelin käyttöä. Toisessa kohteessa nähtiin Manta Ray paholaisrauskuja, mutta nämä yksilöt on niitä lauhkeita kavereita. Kaikissa kohteissa oli upeat riutat, värikkäät kalat ja ihan huikean suloinen merikilpikonna! Taisin jäädä sukeltamiseen vähän koukkuun, haluan uudestaan!


3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle
Vierailtiin Elämyksiä etsimässä-blogin kirjoittajien (eli Rikun serkkun ja vaimon, kannattee käydä lukemassa, jos haluaa saada matkakuumetta!) luona kylässä Ubudissa keskellä riisipeltoja. Siellä he eleli ankkojen kanssa ja nämä naapurit kyllä ansaitsee poseerauksesta täyden kympin! Ubud vei mun sydämen, jonne kaipaan takaisin!


4. Luontokuva
Käytiin Harrin ja Maaritin kanssa ajamassa skootterilla läheiselle vesiputoukselle. Näin jälkeenpäin vähän harmittaa, että käytiin vain yhdellä vesiputouksella, koska rakastan niitä erittäin paljon. Hienoimmat ja näyttävimmät ovat poihjoisella puolella, jonne matka on turhan pitkä ajaa itse skootterilla, joten silloin taksi tai majoitus olisi ollut paikallaan. Seuraavalla kerralla sitten. Kuten kuvasta huomaatte, paikalla oli muutama muukin ihminen..


5. Kuva yläilmoista
Käytiin viimeisellä viikolla vaeltamassa Mount Baturin tulivuorella. Lähdimme Jimbaranista yöllä jo yhden aikoihin ajamaan autolla pohjoiseen. Puoli neljän aikaan pimeässä lähdimme 10 hengen porukalla kävelemään ylös. Minun mielestä tämä oli aivan huippua, taskulampun kanssa kun ei ehtinyt keskittyä muuhun kuin askeliin ja maisemia ei pystynyt pimeässä katselemaan niin kahden tunnin kippeäminen oli kyllä nopsakkaa. Meinattiin ensin jäädä vähän alemmas, mutta mie sain Rikut ylipuhuttua, että ylös se on mentävä, kun tänne saakka ollaan tultu! 1717m korkeuteen kiikuttiin!

Siinä auringonnousun aikana vähän paleltiin pilvien keskellä, mutta kun pilvet väistyi: Näky oli lumoava! Tästä tulen kirjoittamaan vielä ihan oman kirjoituksen, sen verran ikimuistoinen tämä reissu oli. Ensimmäinen vaellus aktiivisella tulivuorella!


6. Postikortti maisema
Blue lagoon Nusa Ceninganin saarella on varmaan suosituin nähtävyys pienellä saarella, eikä suotta. Vesi on kirkkainta, mitä olen koskaan nähnyt ja tyynellä säällä ihmiset hyppii kalliolta alas. Paikka, jossa istun on kallion kielekkeellä ja mua pelotti tosi paljon istua tuossa! Tuolla oli yllättävän paljon nähtävää, kun lähdettiin kiertelemään lagoonin ympäristöä kauemmas. Ja tuo minun rusketus.. 


7. Kuva matkaseurasta
Mount Baturilta alas tullessa matkaopas nappasi minusta ja Rikusta yhteiskuvan. Kello on jotain kahdeksan aamulla. Taustalla näkyy toisen huipun takana aktiivinen tulivuori Mount Agung. Meidän seurueessa oli muutama intialainen, Singaporelainen ja britti. Mount Agung oli tuolla viikolla erittäin aktivisena (tuhkaa ja laavaa niin, että lentokenttä meni päiväksi kiinni yms) ja alas mennessä nähtiin, kun tulivuori pöläytti tuhkapilven ilmaan!


8. Fiilistely kuva rannalta
Rikulla oli rannalla paljon kavereita. Koirat tuli viereen makoileen ja hakemaan jatkuvalla syötteellä rapsutuksia. Riku ei pelkää antaa huomiota eläimille, kunhan tsekkaa eläimen yleisen olemuksen ensin. Balilla näkyi paljon hyväkuntoisia eläimiä ja vain muutama aliravittu 

Laskuveden vaihtelu oli mielenkiintoinen ilmiö, joka muutti maisemaa vuorokauden aikana todella paljon! Tämän luonnonilmiön seuraaminen oli mielenkiintoista ja laskuveden aikana meren pohjalla oli siistiä käydä kävelemässä! Iltaisin siellä keräiltiin simpukoita, joista paikalliset teki koruja.


9. Hyvää huomenta- kuva
Meidän Jimbaranin villa  kun taas Lembongalla merimaisema omilla pienillä majoilla lumosi täysin. Ei lisättävää, lumoavin asunto, missä olen koskaan ollut! Tässä kohteessa sai sipaisun miljonäärin elämästä, mutta suurin osa ajasta vietettiin aikaa bungaloweissa joko viidakon tai meren äärellä. Niissä tunnelma oli erilainen, enemmän rentouttava ja omalla tavallaan niin lumoava.


10. Lempi kaupunkini
Tykästyin Baliin erittäin paljon, se ei varmasti jäänyt kelleen epäselväksi. Oltiin ensimmäinen viikko Ubudissa ja sen tunnelmaan rakastuin täysin! Meillä kyllä sattui huono tuuri sään puolesta, kun satoi paljon vettä, MUTTA se ei minua haitannut! Ubudin pienet tiet, temppelit ja riisipellot.. Mutta parasta oli ehdottomasti ruoka, joka oli monipuolista ja moneen lähtöön! Raakaruokailijoiden ja kasvissyöjän paratiisi! Tai varsinkaan jos joogasta tykkää, sitä täältä paikasta ei puuttunut! Kuvassa meidän majapaikan tie, jota käveltiin ja ajeltiin monen monta kertaa. Tulipa ikävä Balille...

Lento Qatariin, miltä näytti Doha?

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Viime perjantaina stratattiin meidän kesälomamatka kohti Indonesian Balia, mutta matka ei mennyt ihan sujuvasti. Lennettiin ensin Kemistä Helsinkiin, jossa meillä oli nopea alle 2 tunnin vaihto. Passintarkastuksen jälkeen menimme odottamaan lentoa, kunnes meidän nimi kuulutettiin. Mulla oli jo valmiiksi kamala pahoinvointi ja stressi koko matkasta (edellisenä yönä unta alle 2 tuntia..) niin mulla jännitti tuo kuulutus! Onneksi virkailija vain kyseli meidän matkatavaroiden numerot niin saatiin laukut ajoissa lennolle. 

Qatarairways osottautui kyllä heti kättelyssä parhaimmaksi lentoyhtiöksi ikinä! Moderni uusi kone, jossa oli mm. himmenevät ikkunat! Palvelu erinomaista ja meillä sattui vielä niin hyvä tuuri, ettei meidän vieressä istunut ketään. Lento Helsingistä keski 5 tuntia 30 minuuttia.


Qatarin lentokenttä oli iso. Paikan ihmettelemiseen sai kulumaan aikaa ja kentän keskellä oli 7 miljoonan nalle lampun alla. Päällä mulla oli pitkä jumpsuitti ja pitkähihainen paita, koska maassa on pukeutumisen suhteen tiukat säännöt islamin uskonnon vuoksi. Lentokentällä nähtiin naisilla 12 olkapäät ja 9 paljaat polvet, eli aika hyvin ihmiset kuiten pukeutui säädyllisesti. Rikulla oli farkut (kun ei omista muita pitkiä housuja) ja t-paitaan. 

11 tunnin vaihdon vuoksi päätettiin lähteä tutustumaan Dohan kaupunkiin. Mietimme ensin itsenäisesti taksin ottamista, mutta päädyttiin Qatarairways bussiin, joka oli paras valinta. Kierros maksoi yhteensä 25 dollaria ja kesti 3 tuntia.


Matkassa meitä oli noin 20 henkilöä. Passintarkastuksessa ja viisumin haussa mulla sattui pieni moka, kun jouduin kauas Rikusta. Ensin vartija ohjasi mut suljetulle portille, josta menin seuraavalle ja sitten siinä alkoi tietokone piipittään ja joudun palaamaan takaisin toiselle virkailijalle.. Vähänkö mua hävetti ja olin vielä väsymyksen vuoksi todella punainen kasvoista.. No siitä selvittiin ja saatiin viisumi maahan! Mentiin ulos ja opas kertoi lämpötilaksi "vain +43 astetta" kovan tuulen kera. Kuuma ja kuiva ilma tuli heti vastaan, mutta meitä odotti ilmastoitu bussi, joka lähti matkaan auringonlaskun aikaan kello 18.00.

Qatar on turvallinen maa matkustaa ja se on yksi maailman rikkaimmista valtioista. Siellä ei tarvitse pelätä varkauksia, koska siitä saa kovan tuomion. Uskonto näkyi jo lentokentällä ja juuri samaisena iltana ramadan loppui, joten ihmisiä oli liikenteessä normaalia enemmän. Bussilla pysähdyimme ensimmäisenä museon lähelle satamaan, josta näki komean auringonlaskun. Ruuhkaa oli kuiten sen verran paljon, ettei ehditty saada siitä kunnollista kuvaa.


Rikulle tämä oli ensimmäinen vierailu arabimaassa (jos Turkin Alanyaa ei lasketa). Muistelin tiettyjä sääntöjä ennen maahan menemistä, mitä noudatimme Dubain matkalla 10 vuotta sitten. Qatarissa ja muissa islamimaissa ei saa kävellä käsikkäin tai osoittaa hellyyttä julkisesti. Meidän ainoa läheinen kontakti oli kuvan ottaminen yhdessä, muuten kävelin Rikun takana tai vähän kauempana. Välttelin katsomasta miehiä silmiin, mutta se onnistui helposti väsyneellä olemuksella. Mulla oikein hävetti yhden meidän pariskunnan puolesta, jotka pussaili ja halailivat yleisillä paikoilla.

Doha oli itsessään keskeneräisen näköinen, Dubain ja Shanghain jälkeen ei säväyttänyt niin paljon. Kuvassa maisema pilvenpiirtäjille näyttää kaukaiselta, vaikka todellisuudessa ne oli ihan komeasti näkösällä. Auringonlaskun jälkeen kun valot syttyi, maisema oli paremman näköinen. Matka jatkui bussilla pilvenpiirtäjien vierestä kohti diplomaattien alueelle, jossa ei saanut kuvata ollenkaan. Jos oltaisi menty omalla kyydillä niin tuskin olis tiedetty moista ja jouduttu jopa vankilaan. Sen tiesin, että naisien kuvaaminen on ehdottomasti kielletty.


Ensin nähtyämme mm. sheikin tulevan kodin ja muita maamerkkejä saavuimme Katarin moskeijalle, joka oli myös täynnä ihmisiä. Lähelle rakennettiin myös suuren suurta kauppakeskusta, joka näytti ulkoapäin massiivisen suurelta! Viereen tuli myös lasten lelukauppa, joka oli lahjapaketin mallinen. Siitä ei valitettavasti kuvaa saanut, mutta muutama kuva otettiin nikonilla moskeijan alueella.

Sitten menimme ns. tosi rikkaiden alueelle, jonka nimeä en muista. Siellä oli kalliita merkkiliikkeitä ja mm. ferrarin myymälä. Tämä alue oli jo selvästi vanhempaa, eli valmiin näköistä. Tykkäsin Dubaissa vanhasta kaupungista, mutta tällä kierroksella ei sen tyyppisessä vierailtu.


Tässä vaiheessa mulle iski väsymys vähäisen unen takia ja palattiin takaisin sataman viereiselle Souk Waqif alueelle. Sinne pysähdyttiin 30min, mutta me käveltiin koko ostosalue kymmenessä minuutissa läpi. Siellä myydään paikallisia tuotteita kuten mm. mausteita, vaatteita ja ruokaa. Syy pikaiselle visiitille oli se, että mie en pidä ihmispaljoudesta ja ihmisten katseiden määrä korostui siellä ihmisten keskellä. Muutaman kerran ihmiset selkeästi osoitti meitä, joten todettiin paremmaksi mennä bussiin odottamaan. Mulle kun tällaiset alueet oli ennestään tuttuja Dubain reissulta.

Vierailu Dohassa oli mielenkiintoinen, ainutlaatuinen, mutta mulla oli suuremmat odotukset. Tällä kertaa liika googlettaminen ei ollut paras vaihtoehto ja valitettavasti väsyneenä en pystynyt olemaan stressaamatta matkaa. Lentokentällä ruuan jälkeen kirjaimellisesti nukahdin pystyyn ennen Denpasarin lentoa, joka lähti yöllä 2.30 ja seuraavan 10 tunnin lennosta nukuin 7 tuntia ilman minkäänlaista mielikuvaa syömisestä tai muusta ympäristöstä.

Ennen Balille saapumista jouduimme holdaamaan ilmassa, koska kiitotie oli hetkellisesti suljettu. Aika meni maisemia ihaillessa ennen kentälle saapumista, jossa odotti noin tunnin mittainen passintarkastus. Onneksi meidän kone laskeutui ensimmäisten joukossa, koska meidän taakse kertyi jonoa vielä monen tunnin edestä.


Saatiin rinkat nopeasti hihnalta ja ehjänä kohteeseen. Lentokentällä odotti majapaikan omistajan poika, joka oli varmasti joutunut meitä odottamaan muutaman tunnin. Paikallista aikaa illalla kello 20.00 saavuimme viimein unelmien Ubudiin.

Täällä ollaan viihdytty ja nautimme vielä paljon lisää kolmen viikon ajan. Palaillaan pian!