Ripsipidennykset


Muutama kuukausi sitten laitatin itselleni ripsipidennykset, joita kävin huollattamassa muutaman kerran. Kokemus makoilla muutama tunti silmät kiinni ei ollut niin kauheaa kuin luulin ja saatoin ehkä nukahtaa myös muutaman kerran. Seitsemän viikon aikana mulla oli hirmuisen hyvä fiilis itsestäni. Vaikka joskus muutama ripsi osoitti päin prinkkalaa (kuten yksi ripsi kuvissa) niin ripsien harjaaminen oli pienin vaiva siihen nähden, kuinka paljon ne toi mulle iloa. Mun omat haivenet on niin hauraat ja vaaleat. Niitä ei juuri erota ilman ripsiväriä, joten oli mukava sanoa, että mulla on ripset päässä!

Mutta se hinta.. Joka kuukauden huoltaminen kolmen viikon välein aiheutti mulle sydämentykytyksen rahassa ja todellisuudessa mun silmät on niin herkät, ettei ripsien paino sopinut niille. Osa ripsistä selvästi painui alemmas muista ja kerran mulle meni silmään ripsi, joka kutitti ja kirveli monta päivää. Poistaminen ilman ammattilaista.. No en suosittele kenellekkään, mutta en koe, että mun omat ripset olisi huonossa kunnossa hyvän laittajan vuoksi ja nyt kuukaudessa ne ovat samallaiset kuin ennen ripsiä :)


Mutta voih kuinka mulla on orpo olo. Ripsien mukana katosi pala mun päivittäisestä itseluottamuksesta ja pala siitä, kuinka tunsin olevani kaunis jokaisena aamuna. Rakastin ripsipidennyksiä salilla, kun hikoillessa ja rähjäisenäkin näytti hyvältä.

Paras tunne jäi siitä, kuinka Riku kehui ripsiä. Itsekkin aina vitsailin olevani "ihmisen näköinen" ja varsinki ulkomailla ei paljoa meikkiä tarvinnut laittaa edes illan menoihin. Ripset saa ihmisen näyttämään terveeltä ja vähemmän väsyneeltä. Toki voin vain itseäni syyttää siitä, etten aamuisin kuluta yhtä minuuttia ripsivärin käyttämiseen...


Ripsien poistamisen jälkeen olen vältellyt peiliin katsomista ja sen näkee ihon laadusta. En ole koskaan osannut olla järkevä ihon hoitaja ja laitan kasvoihin rasvaa silloin tällöin jotain, mitä kaapista löytyy. Ystäväni Jenni vihjaili selvästi asiasta mulle lahjoittamalla Skin Perfection Challengen tuotteet, jotka valitettavasti aiheutti Jennille hirmuisen pahan allergian. 

Ensin kauhistutti kokeilla tuotteita, mutta mun iho suorastaan rakastaa näitä. Jo viikossa mun iho on pehmoinen, epäpuhtaudet vähentyneet ja muutenkin olemus terveemmän näköinen. Innolla odotan, että jos saisin ihon jälleen kuntoon monen huonon kuukauden jälkeen :)

Jouluvalot synkkään pimeyteen


Perjantaina töiden jälkeen lähdettiin perinteisesti siskon kanssa ajelemaan pohjoiseen. Me ei oikein sään vuoksi nähty mitään ja ajettiin paniikissa Iihin asti ennen pesua ja "pissapojan" nesteen vaihtamista. Viikonloppuna oli tarkoitus pitää äiti-tytär aikaa, mutta mun yllätyksenä myös Riku ajoi kyläileen, joten sain kaikki kärpäset yhdellä iskulla!

Arvasin toki, että Rikun taka-ajatuksena olisi viedä kamera mukanaan ja seuraavat kolme viikkoa kamera kuvaa pohjoisen tähtiä. Toivon toki kuvattavaksi revontulia, joita tähän aikaan vuodesta näkyy. Nyt muistui mieleen, miksi alunperin ostin olympuksen itselleni.. No ei auta valittaminen, yhteishultajuuden nimissä kamera käy kummanki luona vuorotellen.

Tänään oli yhtä synkkä sää kuin Danan olemus. Lähdettiin ajamaan kirkkaalla säällä kohti kotia mutta paluu ei sujunut ihan suunnitelmien mukaisesti. Simon kohdalla oli sattunut rekan ja henkilöauton onnettomuus. Sen vuoksi liikenne seisoi paikallaan tunnin verran ja ei ollut mukava ajaa onnettomuuspaikan ohi. Tuollaiset hetket laittaa miettimään, mikä elämässä on tärkeää.


Ajatelkaa, tämän viikon  jälkeen vaihdetaan jo joulukuu? Mulla on vielä joulukalenteri tekemättä! Käydessäni sukulaisten luona ihastuin näihin väripalloihin ja päätin panostaa elämäni toisiin jouluvaloihin! Nyt mun makkaria komistaa valkoiset pallot, joissa on hileitä. 

Aikaisemmin en ole koskaan koristellut kotia jouluksi ja ainoa valo on ollut sydän ikkunassa. Sydän pääsee myös koristamaan olohuoneen ikkunaa alkuviikosta.

Nikkor 24-70mm f/2.8


Muutama viikko sitten päätin, että mun ja olympuksen yhteinen matka päättyy nyt. Olen ollut suhteellisen tyytyväinen olympukseen varsinki koon puolesta, mutta mun nikoni kaipaili enemmän huomiota ja päätin alkaa panostamaan siihen kertaheitolla. 

Alan panostamaan tästä lähtien entistä enemmän kuvien laatuun ja siihen tarvitaan viimein kunnon objektiivit. Eniten olen innoissaan siitä, että pääsen manuaalitarkennuksesta eroon! Muutama vuosi ilman kunnon tarkennusta on syönyt vähän innostusta kuvaamiseen, mutta viime perjantain jälkeen en ole tehnyt muuta kuin kuvaillut. Saan otettua tällä koon puolesta myös selfieitä ;)

Pitkään haaveltu Carrie- nimikoru kultaisena odottaa mua joulupaketissa :)

Objektiivi on ihan mainio peruskuvaamiseen ja en ole oikein saanut luettua tästä mitään huonoa. Linssiä pidetään nikonin yhtenä parhaista ja siksi panostin siihen. En voi olla eri mieltä, koska piirto on todella hyvä, vaikka välillä kaipaan 1.4 aukon erittäin pientä syväterävyyttä. Pehmeään syväterävyyteen on vain totuttava. Nyt kun alan oppia tämän taikoja ja kikkoja niin en taida enään haluta kuvata muilla objektiiveilla. Voin jo kuvitella, kuinka ihana tällä on kuvailla reissuissa, kun ei tarvitse vaihdella kolmen objektiivin välillä! Samyang 85mm f/1.4 taitaa lähteä myyntiin, onko halukkaista ostajia?

Kameran kaluston uusiminen meinaa vain painaa aika pahasti lompakon päälle. Myöhemmin ensi kevään aikana olisi tarkoitus panostaa 70-200mm f/2.8, laajakulmainen 14mm f/2.8 ja tietty akkukahva kelpais myös. Sen jälkeen enemmän on mietittävänä se, kuinka tuon kaiken jaksaa kantaa mukana ja tietty uusi tyylikkäämpi kameralaukku on hankinnassa paikkoin.. Ei ole helppoa, tuon kaiken painoksi saa helposti vähintään kuusi kiloa..! :D

PS. Tuuliviiri ei osaa päättää toisen blogin suhteen, joten kolmannen kerran aukaisen julki 365 Days -valokuvausblogini! Sinne ilmestyy kuvia fiiliksen mukaan, ei paineita tai muutenkaan stressiä kuvaamisen suhteen, tulevaisuudessa panostan myös tutoriaaleihin ja valokuvauksen vinkkeihin. Tervetuloa katsomaan mun (ja joskus myös Rikun) kuvia, jatkossa myös oikeassa yläreunan sivupalkissa suora linkki sivulle :)