Luonnon keskellä


Tylsää virvelin heittoa, siitäkö kalastuksessa on kyse? Riku on täysin hurahtanut siihen ja pakastin täyttyy ruuasta ja ties mistä kaloista. Jokaisella ihmisellä on hyvä olla harrastus ja mun mielestä on ihanaa, että se löytyy läheltä: luonnon keskeltä.

Koska olen itse kasvanut lähellä merta niin ymmärrän täysin kalastuksen ihanuuden. Hiljaisuuden ja terapeuttisuuden viettää aikaa itsensä kanssa. Mun harmiksi en ole koskaan tykännyt kalan mausta, vaikka sitä suositellaan syötäväksi edes kerran viikossa.  Itse en omassa kodissa ole koskaan kalaa valmistanut ja ei mulla tule kauppareissulla ensimmäisenä mieleen tehdä kalasta ruokaa. Nyt pikkuhiljaa olen alkanut jälleen kalaa syömään ja kun Riku sitä itse kalastaa niin mikäs sen parempaa. Vielä jonain päivänä ehkä osaan myös tehdä siitä hyvää :)


Mulla on ollut niin hirmusen ikävä tätä mun pikkuista. Iltaiset lenkit ja öiset varpaiden lämmittelyt on sitä, mitä ainoastaan Dana osaa. Muutenkin se tunne, kun tulet kotiin ja siellä pieni karvaturri heiluttelee häntää ja on aina niin iloinen. Toivottavasti saadaan järjestettyä joku viikonloppu niin, että päästään metsään vaeltamaan. Dana kun rakastaa juoksemista vapaana!

Tosin nyt kun se tuolla ikkunassa haukkuu jokaiselle tippuvalle lehdelle niin voisin perua puheeni samantien. On se niin höntti välillä :D


Kuka rakastaa omenoita? MINÄ! 

Oulun torilta ostin kilon omenoita kotiin ja suomalaiset omenat on helppo syödä välipalana tai pilkkoa kuorineen päivineen smoothien sekaan. Täällä anopissa omenapuiden sato oli 17kiloa, joista tehtiin hilloa ja mehua. Tänä aamuna puuron kanssa omena-kaneli hillo maistui oikein maukkaalle! Mun pakastin on täynnä mustikoita, mansikoita ja puolukoita tulevan talven varalle :)

Ulkona sataa ja tuulee, kun syksy tulee. Itse en sadetta kaipaa, mutta tuo ruska on niin kaunista. Pimenevät illat tuo kynttilöitä asuntoon ja sohvan äärelle on kiva käpertyä villasukkien kanssa. Villapaidat, saappaat, isot huivit, niistä on mun vaatetus tehty :)

Menipäs kuulumisten vaihtamiseksi, mutta menkööt joskus näin. :)

Motivaatiotaulu


Mun motivaatio on joskus todella hukassa. Esimerkiksi alkuviikosta kävin lääkärillä unen vuoksi ja koko illan makoillin sohvalla karkkipussin kanssa. Mun mieliala ei ole ollut parhaimmillaan ikävän ja stressin vuoksi. Elämässä kun ei voi kaikkia osa-alueita hallita yhtäaikaa ja mun pahin ongelma on edelleen tämä uni, josta olen kärsinyt jo monta vuotta. Uni kun vaikuttaa kaikkeen muuhun: Ruokahaluun, töihin, kavereihin, liikuntaan.. Mulla niin huvittaa se, että aina ensimmäinen kysymys väsymykseen on: "Oletko masentunut?" Ööö.. Joo en ole ku väsyttää vaan niin pirusti! Aamulla en saa silmiä auki ja iltaisin en saa silmiä kiinni.

No onneksi sain selitettyä asian niin hyvin, että sain lähetteen labraan ja ensiviikolla saan selvyyttä myös mun vitamiinien tasoihin. Raudasta ei ainakaan ole puutetta, kun hemoglobiini huitelee 150 kohdilla :D


Entinen ryhmäliikuntojen vihaaja on päässyt myös niiden makuun ja joka keskiviikkoinen venyttely tulee kyllä mun aikatauluihin sopimaan niin hyvin. Tällä viikolla menin ennen venyttelyä vatsan 30min jumppaan ja varmasti se mun heikoin osa-alue pääsee myös koetukselle seuraavallakin viikolla. Ehkä käyn kokeilemassa vielä bodybalancen ja bodypumpin :)

Kuiten en halua vain jumppatytöksi alkaa ja normaali sali maistuu myös. Tosin mulle tuottaa vaikeuksia uuden salin laitteet, kun muiden salien painot ei olekkaan täysin samat ja uusien painojen etsiminen on aikas työlästä puuhaa täydellä salilla. Myös uusi ympäristö ja no kaikki uusi on aina alussa vähän haastavaa. Nyt on alkanut hahmottumaan hyvät saliajat ja myös se, että treenaan kaikista parhaiten ilman ohjelmaa! Saan parhaimmat treenit juuri fiiliksen mukaan: Menemällä salille ja kysymällä itseltä, treenaanko tänään jalkoja vai selkää? Tietty pitää muistaa, että jokaiselle lihakselle tulee tasaisesti treeniä viikon aikana ja mun inhokki vatsat teen siellä ryhmäliikunnassa, joten muut salit voin keskittää sitten jalat, rinta-ojentaja-olkapää ja selkä-taka olkapäät-hauis päiville. 

Lyhyesti siis mun tuleva tahti treeneissä on: sali x3, ryhmäliikunta x1, venyttely x45min + treenin jälkeinen venyttely. Myös ennen treeniä 15min ja jälkeen treenin 15min aerobista. Toki ei ole maailman loppu, jos en tähän tavoitteeseen pääse, koska liikunta on niin iso osa mun rutiinia arjessa. :) 

Mutta koska mun rasva prosentti on korkea ja en vielä vaihda lyhyempiin sarjoihin niin tietty unelma olisi vaihtaa 7km pyöräily kävelyyn edes puolet viikosta, mutta vielä toistaiseksi pyörä on tuntunut helpommalta mun aamuissa..

Nykyisin olen myös pyrkinyt keskittymään mun hyviin puoliin ja ottamaan opiksi omista epäkohdista. Pohjustan myös ajatusta, ettei mun kehon tarvitse olla täysin sileä ja kaikki tapahtuu aikanaan. Mun perus ruumiinrakennetta en pysty muuttamaan. Sen ajattelun saavuttaminen on yllättävän vaikeaa ja alemmassa kuvassa kauhistelen mun jenkkakahvoja, vaikka oikeasti olen tehnyt jo paljon työtä, jota mun pitäisi myös arvostaa. Käsissä on voimaa ja olen normaalipainoinen. Mun ei tulisi kiinnittää liikaa huomiota epäkohtiin käyttäen mun voimavaroja vaan keskittyä kokonaisuuteen - hyvään oloon. Kyllähän mun vanha vyö myös muistuttaa, mitä ollaan lähdetty liikkeelle. (-15cm)

Quest bar -proteiinipatukat


Aikoinaan söin paljon proteinipatukoita, mutta olen sitemmin jättänyt ne vähemmälle. Nyt kuiten olen viimein löytänyt mieluisan merkin, jolle näytän peukkua. Quest Bar patukat ovat maukkaita, arvoltaan hyviä ja makuja on TODELLA paljon! Tilasin juuri Verkkokauppa.comista testiin 13 eri makua ja tässä kuukauden aikana varmasti löydän omat suosikkini :)

Mulla on muutama maku itsellä laatikollisen verran. 
Cookies & Cream, joka myös Oreoksi kutsutaan. Nämä on mun lemppareita ja tuskin tulee uutta suosikkia tilalle. Maku on ihana ja mukana olevat. Toinen maku on Double Chocolate Chunk, eli tuplasuklaa ja no.. Parempaakin on syöty. Maku on suklainen, mutta maku on tunkkainen ja mukana on joku sivumaku, josta en pidä.

Proteiinipatukka on helppo välipala ja nopea kuljettaa mukana missä tahansa :)