10 matkakuvaa Balilta

lauantai 10. marraskuuta 2018
Mount Baturin juurelta, Devil's tears, Ubudin temppelin portti

Tein tällaisen viimeksi Teneriffan matkalta ja koska se oli niin tykätty, päädyin tekemään saman myös Balin reissulta.  Erona se, että nämä kaikki kuvat on otettu Rikun puhelimella ja samalla herra on ne myös käsitellyt! Ihan uskomattoman hyvä jälki nykyisissä iphoneissa! Kiitos Rikulle siis kuvista! Tai no.. Välillä saattoi olla valinnan vaikeus niin muutama kuvakin saattoi alle lipsua, hups.

Kesällä pidin blogista pienen tauon, kun yleisesti vuosien aikana olen oppinut, ettei blogeja seurata kesällä niin ahkerasti ;) Nähtävästi syksykin ehti mennä jo, mutta nyt olen back! :)

1. Kuva lentokoneen siivestä
Sama kuva näkyi jo Qatarin tekstissä ja Riku ei ole tätä muokannut sen kummemmin, mutta ilmasta maisema oli aikas lupaava, kun vuoret näkyi pilvien yläpuolella!


2. Paras vahingossa onnistunut otos
Sulkeltaminen oli mulle täysin uusi ja jännittävä kokemus! Olen aina kammonnut kaloja, vaikka uimisesta olen aina tykännyt! 

Sukeltamaan lähdimme Nusa Lembonganin saarelta ja sukellettiin Nusa Penidan rannoilla neljässä erilaisessa kohteessa. Ensimmäinen kohde oli syvässä ja aaltoisassa vedessä. Siellä mie vasta fiilistelin ja sain oikeastaan harjoittelin snorkkelin käyttöä. Toisessa kohteessa nähtiin Manta Ray paholaisrauskuja, mutta nämä yksilöt on niitä lauhkeita kavereita. Kaikissa kohteissa oli upeat riutat, värikkäät kalat ja ihan huikean suloinen merikilpikonna! Taisin jäädä sukeltamiseen vähän koukkuun, haluan uudestaan!


3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle
Vierailtiin Elämyksiä etsimässä-blogin kirjoittajien (eli Rikun serkkun ja vaimon, kannattee käydä lukemassa, jos haluaa saada matkakuumetta!) luona kylässä Ubudissa keskellä riisipeltoja. Siellä he eleli ankkojen kanssa ja nämä naapurit kyllä ansaitsee poseerauksesta täyden kympin! Ubud vei mun sydämen, jonne kaipaan takaisin!


4. Luontokuva
Käytiin Harrin ja Maaritin kanssa ajamassa skootterilla läheiselle vesiputoukselle. Näin jälkeenpäin vähän harmittaa, että käytiin vain yhdellä vesiputouksella, koska rakastan niitä erittäin paljon. Hienoimmat ja näyttävimmät ovat poihjoisella puolella, jonne matka on turhan pitkä ajaa itse skootterilla, joten silloin taksi tai majoitus olisi ollut paikallaan. Seuraavalla kerralla sitten. Kuten kuvasta huomaatte, paikalla oli muutama muukin ihminen..


5. Kuva yläilmoista
Käytiin viimeisellä viikolla vaeltamassa Mount Baturin tulivuorella. Lähdimme Jimbaranista yöllä jo yhden aikoihin ajamaan autolla pohjoiseen. Puoli neljän aikaan pimeässä lähdimme 10 hengen porukalla kävelemään ylös. Minun mielestä tämä oli aivan huippua, taskulampun kanssa kun ei ehtinyt keskittyä muuhun kuin askeliin ja maisemia ei pystynyt pimeässä katselemaan niin kahden tunnin kippeäminen oli kyllä nopsakkaa. Meinattiin ensin jäädä vähän alemmas, mutta mie sain Rikut ylipuhuttua, että ylös se on mentävä, kun tänne saakka ollaan tultu! 1717m korkeuteen kiikuttiin!

Siinä auringonnousun aikana vähän paleltiin pilvien keskellä, mutta kun pilvet väistyi: Näky oli lumoava! Tästä tulen kirjoittamaan vielä ihan oman kirjoituksen, sen verran ikimuistoinen tämä reissu oli. Ensimmäinen vaellus aktiivisella tulivuorella!


6. Postikortti maisema
Blue lagoon Nusa Ceninganin saarella on varmaan suosituin nähtävyys pienellä saarella, eikä suotta. Vesi on kirkkainta, mitä olen koskaan nähnyt ja tyynellä säällä ihmiset hyppii kalliolta alas. Paikka, jossa istun on kallion kielekkeellä ja mua pelotti tosi paljon istua tuossa! Tuolla oli yllättävän paljon nähtävää, kun lähdettiin kiertelemään lagoonin ympäristöä kauemmas. Ja tuo minun rusketus.. 


7. Kuva matkaseurasta
Mount Baturilta alas tullessa matkaopas nappasi minusta ja Rikusta yhteiskuvan. Kello on jotain kahdeksan aamulla. Taustalla näkyy toisen huipun takana aktiivinen tulivuori Mount Agung. Meidän seurueessa oli muutama intialainen, Singaporelainen ja britti. Mount Agung oli tuolla viikolla erittäin aktivisena (tuhkaa ja laavaa niin, että lentokenttä meni päiväksi kiinni yms) ja alas mennessä nähtiin, kun tulivuori pöläytti tuhkapilven ilmaan!


8. Fiilistely kuva rannalta
Rikulla oli rannalla paljon kavereita. Koirat tuli viereen makoileen ja hakemaan jatkuvalla syötteellä rapsutuksia. Riku ei pelkää antaa huomiota eläimille, kunhan tsekkaa eläimen yleisen olemuksen ensin. Balilla näkyi paljon hyväkuntoisia eläimiä ja vain muutama aliravittu 

Laskuveden vaihtelu oli mielenkiintoinen ilmiö, joka muutti maisemaa vuorokauden aikana todella paljon! Tämän luonnonilmiön seuraaminen oli mielenkiintoista ja laskuveden aikana meren pohjalla oli siistiä käydä kävelemässä! Iltaisin siellä keräiltiin simpukoita, joista paikalliset teki koruja.


9. Hyvää huomenta- kuva
Meidän Jimbaranin villa  kun taas Lembongalla merimaisema omilla pienillä majoilla lumosi täysin. Ei lisättävää, lumoavin asunto, missä olen koskaan ollut! Tässä kohteessa sai sipaisun miljonäärin elämästä, mutta suurin osa ajasta vietettiin aikaa bungaloweissa joko viidakon tai meren äärellä. Niissä tunnelma oli erilainen, enemmän rentouttava ja omalla tavallaan niin lumoava.


10. Lempi kaupunkini
Tykästyin Baliin erittäin paljon, se ei varmasti jäänyt kelleen epäselväksi. Oltiin ensimmäinen viikko Ubudissa ja sen tunnelmaan rakastuin täysin! Meillä kyllä sattui huono tuuri sään puolesta, kun satoi paljon vettä, MUTTA se ei minua haitannut! Ubudin pienet tiet, temppelit ja riisipellot.. Mutta parasta oli ehdottomasti ruoka, joka oli monipuolista ja moneen lähtöön! Raakaruokailijoiden ja kasvissyöjän paratiisi! Tai varsinkaan jos joogasta tykkää, sitä täältä paikasta ei puuttunut! Kuvassa meidän majapaikan tie, jota käveltiin ja ajeltiin monen monta kertaa. Tulipa ikävä Balille...

Lento Qatariin, miltä näytti Doha?

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Viime perjantaina stratattiin meidän kesälomamatka kohti Indonesian Balia, mutta matka ei mennyt ihan sujuvasti. Lennettiin ensin Kemistä Helsinkiin, jossa meillä oli nopea alle 2 tunnin vaihto. Passintarkastuksen jälkeen menimme odottamaan lentoa, kunnes meidän nimi kuulutettiin. Mulla oli jo valmiiksi kamala pahoinvointi ja stressi koko matkasta (edellisenä yönä unta alle 2 tuntia..) niin mulla jännitti tuo kuulutus! Onneksi virkailija vain kyseli meidän matkatavaroiden numerot niin saatiin laukut ajoissa lennolle. 

Qatarairways osottautui kyllä heti kättelyssä parhaimmaksi lentoyhtiöksi ikinä! Moderni uusi kone, jossa oli mm. himmenevät ikkunat! Palvelu erinomaista ja meillä sattui vielä niin hyvä tuuri, ettei meidän vieressä istunut ketään. Lento Helsingistä keski 5 tuntia 30 minuuttia.


Qatarin lentokenttä oli iso. Paikan ihmettelemiseen sai kulumaan aikaa ja kentän keskellä oli 7 miljoonan nalle lampun alla. Päällä mulla oli pitkä jumpsuitti ja pitkähihainen paita, koska maassa on pukeutumisen suhteen tiukat säännöt islamin uskonnon vuoksi. Lentokentällä nähtiin naisilla 12 olkapäät ja 9 paljaat polvet, eli aika hyvin ihmiset kuiten pukeutui säädyllisesti. Rikulla oli farkut (kun ei omista muita pitkiä housuja) ja t-paitaan. 

11 tunnin vaihdon vuoksi päätettiin lähteä tutustumaan Dohan kaupunkiin. Mietimme ensin itsenäisesti taksin ottamista, mutta päädyttiin Qatarairways bussiin, joka oli paras valinta. Kierros maksoi yhteensä 25 dollaria ja kesti 3 tuntia.


Matkassa meitä oli noin 20 henkilöä. Passintarkastuksessa ja viisumin haussa mulla sattui pieni moka, kun jouduin kauas Rikusta. Ensin vartija ohjasi mut suljetulle portille, josta menin seuraavalle ja sitten siinä alkoi tietokone piipittään ja joudun palaamaan takaisin toiselle virkailijalle.. Vähänkö mua hävetti ja olin vielä väsymyksen vuoksi todella punainen kasvoista.. No siitä selvittiin ja saatiin viisumi maahan! Mentiin ulos ja opas kertoi lämpötilaksi "vain +43 astetta" kovan tuulen kera. Kuuma ja kuiva ilma tuli heti vastaan, mutta meitä odotti ilmastoitu bussi, joka lähti matkaan auringonlaskun aikaan kello 18.00.

Qatar on turvallinen maa matkustaa ja se on yksi maailman rikkaimmista valtioista. Siellä ei tarvitse pelätä varkauksia, koska siitä saa kovan tuomion. Uskonto näkyi jo lentokentällä ja juuri samaisena iltana ramadan loppui, joten ihmisiä oli liikenteessä normaalia enemmän. Bussilla pysähdyimme ensimmäisenä museon lähelle satamaan, josta näki komean auringonlaskun. Ruuhkaa oli kuiten sen verran paljon, ettei ehditty saada siitä kunnollista kuvaa.


Rikulle tämä oli ensimmäinen vierailu arabimaassa (jos Turkin Alanyaa ei lasketa). Muistelin tiettyjä sääntöjä ennen maahan menemistä, mitä noudatimme Dubain matkalla 10 vuotta sitten. Qatarissa ja muissa islamimaissa ei saa kävellä käsikkäin tai osoittaa hellyyttä julkisesti. Meidän ainoa läheinen kontakti oli kuvan ottaminen yhdessä, muuten kävelin Rikun takana tai vähän kauempana. Välttelin katsomasta miehiä silmiin, mutta se onnistui helposti väsyneellä olemuksella. Mulla oikein hävetti yhden meidän pariskunnan puolesta, jotka pussaili ja halailivat yleisillä paikoilla.

Doha oli itsessään keskeneräisen näköinen, Dubain ja Shanghain jälkeen ei säväyttänyt niin paljon. Kuvassa maisema pilvenpiirtäjille näyttää kaukaiselta, vaikka todellisuudessa ne oli ihan komeasti näkösällä. Auringonlaskun jälkeen kun valot syttyi, maisema oli paremman näköinen. Matka jatkui bussilla pilvenpiirtäjien vierestä kohti diplomaattien alueelle, jossa ei saanut kuvata ollenkaan. Jos oltaisi menty omalla kyydillä niin tuskin olis tiedetty moista ja jouduttu jopa vankilaan. Sen tiesin, että naisien kuvaaminen on ehdottomasti kielletty.


Ensin nähtyämme mm. sheikin tulevan kodin ja muita maamerkkejä saavuimme Katarin moskeijalle, joka oli myös täynnä ihmisiä. Lähelle rakennettiin myös suuren suurta kauppakeskusta, joka näytti ulkoapäin massiivisen suurelta! Viereen tuli myös lasten lelukauppa, joka oli lahjapaketin mallinen. Siitä ei valitettavasti kuvaa saanut, mutta muutama kuva otettiin nikonilla moskeijan alueella.

Sitten menimme ns. tosi rikkaiden alueelle, jonka nimeä en muista. Siellä oli kalliita merkkiliikkeitä ja mm. ferrarin myymälä. Tämä alue oli jo selvästi vanhempaa, eli valmiin näköistä. Tykkäsin Dubaissa vanhasta kaupungista, mutta tällä kierroksella ei sen tyyppisessä vierailtu.


Tässä vaiheessa mulle iski väsymys vähäisen unen takia ja palattiin takaisin sataman viereiselle Souk Waqif alueelle. Sinne pysähdyttiin 30min, mutta me käveltiin koko ostosalue kymmenessä minuutissa läpi. Siellä myydään paikallisia tuotteita kuten mm. mausteita, vaatteita ja ruokaa. Syy pikaiselle visiitille oli se, että mie en pidä ihmispaljoudesta ja ihmisten katseiden määrä korostui siellä ihmisten keskellä. Muutaman kerran ihmiset selkeästi osoitti meitä, joten todettiin paremmaksi mennä bussiin odottamaan. Mulle kun tällaiset alueet oli ennestään tuttuja Dubain reissulta.

Vierailu Dohassa oli mielenkiintoinen, ainutlaatuinen, mutta mulla oli suuremmat odotukset. Tällä kertaa liika googlettaminen ei ollut paras vaihtoehto ja valitettavasti väsyneenä en pystynyt olemaan stressaamatta matkaa. Lentokentällä ruuan jälkeen kirjaimellisesti nukahdin pystyyn ennen Denpasarin lentoa, joka lähti yöllä 2.30 ja seuraavan 10 tunnin lennosta nukuin 7 tuntia ilman minkäänlaista mielikuvaa syömisestä tai muusta ympäristöstä.

Ennen Balille saapumista jouduimme holdaamaan ilmassa, koska kiitotie oli hetkellisesti suljettu. Aika meni maisemia ihaillessa ennen kentälle saapumista, jossa odotti noin tunnin mittainen passintarkastus. Onneksi meidän kone laskeutui ensimmäisten joukossa, koska meidän taakse kertyi jonoa vielä monen tunnin edestä.


Saatiin rinkat nopeasti hihnalta ja ehjänä kohteeseen. Lentokentällä odotti majapaikan omistajan poika, joka oli varmasti joutunut meitä odottamaan muutaman tunnin. Paikallista aikaa illalla kello 20.00 saavuimme viimein unelmien Ubudiin.

Täällä ollaan viihdytty ja nautimme vielä paljon lisää kolmen viikon ajan. Palaillaan pian!

Mitä mulle kuuluu?

maanantai 28. toukokuuta 2018
Norja huhtikuu 2018
Hei. Kiitos kysymästä. "Mitä kuuluu?" on nykyisin vähän käytetty kysymys, mitä kuulee ihan liian harvoin. Koen välillä olevani "sosiaalisen median kaveri", jolle laitetaan viestiä kyllä puhelimella, mutta oikeasti harvemmin kysellään niitä oikeita kuulumisia, soitetaan tai edes mahdollisesti nähtäis toista ihan face to face- meinigillä. Se, että asutaan kaukana toisista ei tarkoita sitä, etteikö toista haluaisi nähdä mahdollisimman paljon. 

Harmikseni asun täällä Kittilässä, jossa on pienet piirit ja mulla on vähän ystäviä. On tuttuja, joita näen silloin tällöin, mutta ihka oikeita ystäviä mulla on ikävä. Päivittäistä sosiaalista elämää ja turhanpäiväistä lörpötystä kahvikupposen äärellä. Sen jos jonku olen oppinut vuoden aikana, että kaupunki sopii siinä suhteessa mulle paljon paremmin kuin tällainen pieni kylä. Kaipaan suuresti Rovaniemelle, josta on sopiva etäisyys joka paikkaan! 


Myös minusta on kadonnut täällä vuosien aikana yksi suuri piirre, mitä rakastin ennen todella paljon: Positiivisuus ja elämästä nauttiminen tässä ja nyt! Huhhu, inhoan sitä, että musta on tullut niin negatiivinen ja olen antanut muiden ohjata mua ihan liian pitkään. Olen unohtanut sen, mitä mie haluan tehdä ja mitä mie rakastan. Kuulostaa siltä, että mie oikeasti kaipaan elämään suurempaa muutosta, muuten mie hukun ihan totaalisesti.

Se siitä avautumisesta! Blogia mulla on ollut suuri ikävä, kun en ole saanut avata tunteita pitkään aikaan ja tämä on ollut edellisvuosina yksi kanava niiden purkamiseen. Huomasin tuossa, etten ole tänne edes kertonut mun selän rikkoutumisesta ja lomamatkoista ollenkaan.. Niin se vaan virta vie ja netti on jäänyt huomattavasti vähemmälle käytölle tämän vuoden puolella. Kuten myös liikunta ja muu elämä. En välillä ymmärrä yhtään, miten ennen olen pystynyt yhdistämään elämässä kaikki palikat niin kohdalleen, etten stressannut mistään ja töiden lisäksi mulla oli paljon muutakin tekemistä.. Nyt tuntuu, että uni vie voiton myös viikonloppuisin.


Helmikuussa kävin siskon kanssa Teneriffalla viikon rentoutumassa, mutta onneksi pääsin Rikun kanssa myös käymään Norjassa! Viikko hurahti nopeasti Bodøn alueella ja vähän extempore lennettiin Osloon ja ajeltiin sieltä autolla muutamassa päivässä takaisin pohjoiseen! Norjaan on kyllä kehkeytynyt syvä suhde ja nykyisin puhutaan Rikun kanssa "norjan siskosta" ja sen ihanasta perheestä joka viikko! Ihanaa, kun löytää vielä tällä iällä ihmisiä, joiden kanssa on helppo olla!

Talvikausi saatiin myös Levillä päätökseen ja lumilauta on vietyä varastoon talteen. Kävin viimeisillä hangilla laskemassa muutaman kerran ja Levicampissa oli tunnelmaa kuten joka vuosi! Kittilään me saatiin myös tulva, joka kiinnosti minua erityisen paljon, kun en ole sellaista täällä ennen kokenut. Tulvasta taisi eniten nauttia Dana, joka hinkui rannalle kahlaamaan veteen ja tottakai saatiin siitä ihan huikean siistejä kuvia! Takana pitäisi näkyä Pakaatin alue, mutta se meni eräänä yönä ihan sumuun ja tunnelma oli huikean siisti! Ei varmaan vastaavaa tule vastaan. Kuvissa Dana siis kävelee autotiellä.


Tässä keväällä on myös mietitty kesätöitä ja nyt kun kesän kuviot on selvänä niin päästään Rikun kanssa yhteiselle kesälomalle! Lähdetään Qatarin kautta Indonesiaan moikkaamaan meidän maailmanmatkaajia! Elämyksiä etsimässä - irtiotto arjesta -blogin kirjoittajat ovat meidän sukulaisia ja päätettiin jo tammikuussa lähteä heitä moikkaamaan kesäkuussa, kunhan ensin kohde saatiin selväksi. Kohtaamispaikaksi selkeni Indonesian Bali, joten sinnepäin maailmaa lähdemme kolmeksi viikoksi! Aivan huippua! (Kannattee kurkata heidän blogiin, jos matkailu maailmalla kiinnostaa. Huikeaa tekstiä luvassa hienojen kuvien kera!!)

Kolmisen viikkoa kun vielä tehdään töitä niin koittaa meidän aika hypätä lentokoneeseen. Ensimmäisenä lennetään Qatariin, jossa vietämme 11h Dohan kaupunkia ihmetellen. Kohde on erikoinen, joten pitkä välilasku on vain oiva mahdollisuus käydä maailman rikkaimmassa valtiossa vierailulla. Mulla tuli kuvista mieleen Dubai, jossa olen käynyt lomalla vuonna 2008. Tiukasti pukeutuminen ja liikkuminen miehen takana ei siis ole täysin outoa mulle, mutta Rikulle uusi kokemus. Balilla on paljon nähtävää ja varmasti ihan huikeat maisemat!

Kolmessa viikossa ehtii käydä kiertelemässä mukavasti ja päästä irti arjesta ihan kunnolla. En millään jaksais odottaa, mutta häätyy vielä pikkusen malttaa! Ensiviikolla juhlimme pikkuveljen YO-lakkia ja nautitaan täysillä aurinkoisesta kesästä ennen sääskien saapumista! :)