Quest bar -proteiinipatukat


Aikoinaan söin paljon proteinipatukoita, mutta olen sitemmin jättänyt ne vähemmälle. Nyt kuiten olen viimein löytänyt mieluisan merkin, jolle näytän peukkua. Quest Bar patukat ovat maukkaita, arvoltaan hyviä ja makuja on TODELLA paljon! Tilasin juuri Verkkokauppa.comista testiin 13 eri makua ja tässä kuukauden aikana varmasti löydän omat suosikkini :)

Mulla on muutama maku itsellä laatikollisen verran. 
Cookies & Cream, joka myös Oreoksi kutsutaan. Nämä on mun lemppareita ja tuskin tulee uutta suosikkia tilalle. Maku on ihana ja mukana olevat. Toinen maku on Double Chocolate Chunk, eli tuplasuklaa ja no.. Parempaakin on syöty. Maku on suklainen, mutta maku on tunkkainen ja mukana on joku sivumaku, josta en pidä.

Proteiinipatukka on helppo välipala ja nopea kuljettaa mukana missä tahansa :)

Ulkonäköön panostaminen


Mun hiukset kaipasi pitkän aikaa muutosta. Riku sanoi, ettei mene mun kanssa naimisiin, jos en kasvata sivukaljua pois. Oon tykännyt siitä jo yli vuoden, joten ehkä voin siitä muutamaksi vuodeksi luopua ;)

Harmi vaan, että ilman etuhiuksia sivukaljun kasvattaminen on äärimmäisen tyhmän näköistä.. Vaihtoehto olisi ollut pitää aina keskijakausta tai jakaus toisella sivulla ja lopulta näkyisi lyhyitä hiuksia hiusten kasvettua.. Ei kiitos.


Pari viikkoa siinä mietiskelin eri vaihtoehtoja ja mun vaihtoehdot oli etuhiukset ja myöhemmin pidennykset. Etuhiukset kun saa helposti napattua sivulle salilla ja vaikka tykkään pitää hiuksia paljon kiinni niin joskus on tehtävä työtä muutoksen eteen. Parin viikon aikana olen lähes joka aamu herännyt suoristamaan etuhiukset ja aika hyvin ne ovat pysyneet myös suorana.. Tosin mun hiusten laatu on aika peikkopörröinen, joten harja pitäisi muistaa kuljettaa mukana.

Myös väri on muuttunut hieman kupariksi kevytväreillä värkkäämisen jälkeen. Kotoa löytyi kuparia ja punertavaa, joita olen sekoittanut kerran viikossa. Ensin oli vähän totuttelua, mutta pikku hiljaa tässä olen tykästynyt tähän sävyyn. Vaaleat raidat imevät väriä ihan tosissaan ja ovat ennen ensimmäistä pesua todella vahvasti eriä muiden hiusten kanssa. Onneksi se tasottuu aina viikon aikana :)

Ensi viikolla tapahtuu jotain kivaa kun menen laittamaan ripsipidennykset! Minä, joka en jaksa koskaan laittaa itseäni ihmisen näköiseksi, haluan kokeilla ripsiä. Aikoinaan rakastin hiustenpidennyksiä ja sellaisetkin haluan laittaa ennen joulua. 

Mun iho on alkanut olemaan aika huonona viime aikoina, joten sen kuntoon pitäisi myös alkaa panostamaan, ehkä kosmetologin hoito voisi auttaa.. No katsotaan, mitä keksin, mutta ennen sitä tarvisin ajan hierojalle.. Kuten huomaatte, olen alkanut panostamaan omaan ulkonäköön ja hyvinvointiin ihan tosissani. Syy tähän on se, että nautin nykyisin elämästä ihan erillä tavalla kuin aikaisemmin :)


Olen viime aikoina ollut väsynyt töiden vuoksi ja unenlaatu on ollut ihan pohjamutaa. Kaiken tän lisäksi mun rakas tietokone hajosi tuhannen palasiksi, enkä saa sitä käyntiin. Sen kohtalo jää mysteeriksi ja kuinka nopeasti kone saadaan korjattua.. Ärsyttäähän tuollainen, mutta toisaalta ei asia kiukuttelemalla parane. 

Eniten mulla harmittaa kiinan kirjoitusten hidatuminen entisestään ja ifolor kirjan lykkääntyminen myöhemmäksi. Pahin pelkohan on kaikkien kuvien katoaminen koneen mukana, koska niitä sattuu olemaan siellä kevyesti ainakin 100 000 kpl. No päivä kerrallaan ja ajallaan kaikki selkenee, kunhan pääsen blogia päivittelemään.

Ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille, blogi ei onneksi hiljene kokonaan vaan olen viksuna muokannut kuvia valmiiksi ja näin saan keskittyä kirjoittamiseen siskon koneella. :)

Levin varttimaraton


Viikonloppu on ollut kyllä ikimuistoinen. Perjantaina ajeltiin töiden jälkeen Leville ja lauantaina lähdettiin juoksemaan 10km matka Levin mäkisessä maastossa!

Viime postauksessa kauhistelin alkutunnelmia ja paikalla oli PALJON ihmisiä. Puolikkaalle matkalle lähti yli tuhat ihmistä ja meidän lähtö oli klo:14.20. Tunnetusti lämmittely jäi vähäiselle ja aamulla tuntui, ettei ruoka maistu..


Startti lähti ihan ok. Sisko meni mun ohi 2km kohdalla ja ennen 3km ohitusta tuli jo voittaja vastaan, joten motivaatio laski aika hurjasti siinä vaiheessa :D Sinnillä menin ensimmäiset ylämäet ja hyvällä musiikilla pärjäsi pitkään.

Askel kulki alussa, kunnes 5km kohdalla huomasin olevani tavoitteesta myöhässä (alle 1h 5min) ja tietenkin huono venyttely viikolla vaikutti siihen, että mun reidet meni todella pahasti jumiin!! Rankin osuus ylämäen kanssa oli 6-8km ja sen jälkeinen rankka alamäki osottautui mun turmioksi! Juoksin koko matkan, vain juomapaikoilla jouduin otin muutaman kävelyaskeleen, etten heitä juomaa päälle.. 

Myönnettäköön, että sana juokseminen oli kaukana siitä töppöstelemisestä.. Viimeinen kilometri oli yhtä taistelua, en saanut jalkoja enään koukkuun ja mun päätä särki turmiollisen paljon. No sain juostua maaliin, jossa kaaduin tyylikkäästi, enkä saanut liikuttua muutamaan minuuttiin senttiäkään. Mutta pääsin maaliin ja se oli tärkein tavoite!


Mun sisko juoksi meistä neljästä parhaimman ajan 1h 4min (359/665) ja meikä hölkytti perässä 1h 9min. (459/665) Haha, sata juoksijaa siis meidän välissä. Vaikka juoksin 1,30min huonomman ajan kuin keväällä niin ei sinäänsä harmita ollenkaan. Keväällä pääsen juoksemaan tasaisessa maastossa uuden, toivottavasti paljon paremman ajan! Ja kuten eräässä blogissa luki: Aina ei voi olla huippu, pitäähän jonku olla myös hännänhuippu! :)

Pikkuveli juoksi hetken mun jälkeen 1h 12min ja myös viimeinen pääsi maaliin samoihin aikoihin. Pakko antaa pointsit tuolle meikän 15v pojulle, joka sai/pakotti meidät kaikki tuonne juoksemaan! Pekka tuskin on koskaan juossut kyseistä matkaa, joten tästä on hyvä suunta tähdätä ylöspäin meillä jokaisella!

Iltaan kuului palautumista, hyvää ruokaa Panoraamassa ja vähän myös ruskailua tunturilla. Mun harmiksi kuitenkaan ei lähetty kävelemään huippua pidemmälle. Aika ei yksinkertaisesti riittänyt siihen, koska matkustamiseen Leville ja takaisin Ouluun meni itsessään jo niin paljon aikaa. Meillä oli periaatteessa vain yksi kokonainen vuorokausi aikaa tekemiselle ja juokseminen vei siitä yli puolet. Myös illalle oli suunnitelmia, kun Reckless love esiintyi areenalla. 

Yksinkertaisesti sanottuna: WOW, mikä energia, täällä on yksi fani lisää! :)


Itse juokseminenhan ei sinäänsä ole pahin vaihe vaan se palautuminen. Lauantaina kuiten tuli illalla oltua korkkareiden päällä monta tuntia, joten tänään on ollut kyllä vaikea nosta tuolilta ylös.. Reidet kiittää ja kumartaa.. Vanha sanonta on, että se lähtee sillä, millä se on tullut, eli oliskohan huomenna 10km lenkki edessä? Ei todellakaan :D

Nyt olen turvallisesti kotona ja kauhistelen, miksei nuo tavarat mene itsestään kaappeihin.. Mutta vaikka reissu oli lyhyt, jäi mulle tästä hyvät fiilikset. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, toivotavasti en kävele koko alkuviikkoa kuin ankka.. :)