Danan neljän kuukauden elämä.

3.4.11

Nyt ne, jotka inhoaa koira-juttuja, lopettakaa heti lukeminen! Tämä teksti on omistettu kokonaan Danalle, koska se on ollu mulla nyt kaksi kuukautta. 2.4. oli Danan neljä kuukautis päivä ja sen 'kunniaksi' ajattelin sitten kertoa Danasta enemmän ja miten meillä on oikein sujunu arki uuden tulokkaan kanssa :) Mulla on nyt aika niukasti materiaalia ku en ole omalla koneella, mutta eiköhän näillä pärjää :)


Syy siihen, miksi valitsin juuri Cavalier kingcharlesinspanielin on siinä, että viime kesänä rakastuin palavasti Pepe nimiseen koiraan. Edellisessä blogissa puhuinki Pepestä ihan kyllästymiseen saakka :D Koirat nähtyä sanoinki heti: "Sitte ku teette pentuja niin mulle yksi!" No niinhän siinä sitten kävi, että marraskuussa sain soiton, että nyt niitä pentuja ois joulukuussa tulossa. En osannu odottaa uutista yhtään, eli apua! Heti aloin miettimään, että onko mulla mahdollista ottaa just nyt koiraa! Äiti oli kovasti ensin vastaan ja isä myös. Lopulta sain päät käännettyä sillä ehdolla, että hoidan itse kaiken ja otan koiran mukaan, ku muutan. Siinä vaiheessa oli enään yksi varaus menemättä ja mulle jäi ainoa vapaana oleva koira. Tyttö ja tricolour värinen. Jos oisin saanu ite valita, mulle olis tullu poika ja Pepen värinen. (musta ruskea)

Kuvat: Kasvattaja
Dana synty 2.12.2010 joskus ysin aikaa aamulla, jos oikein muistan. Se oli pentueen ensimmäinen ja pentuja oli yhteensä viisi. Mustavalkeat ja vaalean ruskea on tyttöjä, musta ja koko ruskea poikia. Kuvia katellessa mun mielestä Dana oli kaikista rumin, verrattuna muihin pentuihin. Siinä varmaan syy, miksei kukaan valinnu sitä itselleen. Se on tuo enemmän mustaa omaava, jolla on selässä tuo ihme salama täpläjuttu. Näin kauheita painajaisia vihasesta koirasta ja kauheasta pedosta, joka aina vaan tappo minut. Mitä jos se ei tykkääkkään minusta.. :(

Dana on ihan puhdasrotuinen, vaikkei se ole rekisterissä. Siru ja EU -passi löytyy. (hyvä tässä rajalla..) Luna ja Pepe on ulkomailta, toinen Saksasta ja toinen Itävallasta niin en voi käyttää koiraa näyttelyissä. Ei se harmita, koska en ole edes ajatellu asiaa :)

Kuva on kasvattajalla. Dana 8viikon ikäisenä.
Epäilyksiä herätti myös videot, jossa kaikki muut pennut tekee jotain ja Dana vaan nurkassa itki. Mun oli pakko kysyä kasvattajilta, että onko siinä jotain vikana. Mulla vaan pelotti ja jostain kumman syystä en tienny enään, haluanko koko pentua. En sitten tiiä vaikuttiko justiin se, etten saanu poika pentua vai oliko se joku ihme jännitys.

Kasvattajilta mun kysymykseen tuli vaan video, joka muutti mun ajatukset kokonaan! Kunnon petohan se oli ja koko porukan isosisko! Videossa Dana komensi ihan täysillä kaikkia sisaruksia leikien ja niin iloisena, että aloin melkeen itkeä! Se oliki ihan normaali ja syy surullisiin videoihin oli huono ajankohta kuvaamiselle. Iltasin se kuulemma nukkuu ku muut leikki. Sen jälkeen en epäilly yhtään valintaa, että tuo on just mun koira :) Toinen yllätys oli se, että ensimmäisen lääkärin jälkeen Dana oli porukan puhdasvärisin ja tervein pentu! Eikös porukassa ole aina yks ruma ankanpoikanen, joka onkin sitten kaikista paras. :)


Sain päättää koiralle nimen! Jos koiran rotu olis ollu joku muu, niin Cava sen nimeksi ois tullu, mutta aika typerää laittaa Cavalier KC spanielin nimeksi Cava. :D Dana oli siis ehdottomasti paras nimi ja jotenki sopi heti alusta saakka :) Sisaruksista tuli: Fiina, Nita, Rölli ja Rambo.

Mentiin hakemaan siskon kanssa koira Oulusta ja heti ku pääsin sisälle, kimppuun hyökkäs kuusi söpöä koiraa. Ja arvatkaa kuka tuli mun syliin ekana? No Dana! Siinä vaiheessa mun epäilykset siitä, ettei se tykkäis musta, katos saman tien! Se puri Fiina siskon kanssa mun paidan nappeja :D Kotimatka sujui hyvin ja Dana nukku koko matkan kiltisti kopassa. Meillä ei olla koettu koti-ikävää tai minkään laista vinkumista. Alusta saakka nukuttiin suht kiltisti yöt.

Mikä parasta, Dana on ollu melkein alusta saakka sisäsiisti! Vietiin se ulos aina ku: se heräs, oli leikkiny tai oli syöny! Nämä ku muistaa niin ei ole tarvinu montaa kertaa siivota :) Myöskin tuo nukkuminen yllätti, koska ei ite tarvinu nousta yöllä käyttään pissalla. 12-6 välillä sai nukkua ihan rauhassa. Muutenki ollu "helppoa" siihen nähen, mitä luulin!


Alussa se ei syöny ollenkaan. Mietittiin, onko sillä koti-ikävää, mutta sitten se osottautuiki vaan tosi nirsoksi. Jos naksut oli vähän kostutettu, niin sitten ne meni jotenki, mutta kuivana ei ollenkaan. Kasvattajien Pepe on kuulemma ollu ihan samallainen nirppanokka ja maksalaatikolla on saatu koiran ruokahalu takas. No meillä kävi samalla tapaa ja opiskeluaikoina varmaan syön sitte maksalaatikkoa koiran kanssa :D Jos sillä on nälkä, se nuolee mun naaman märäksi tai istuu jääkaapin edessä! Ja ku laittaa ruokaa kuppiin, se seuraa tilannetta kokoajan istuen ja odottaa kiltisti. Ja nirppanokkahan ei suostu syömään muualla ku matolla.

Myöskin nukkuminen lattialla alko olemaan hankalaa jossain vaiheessa. Dana herätti raapimalla sänkyä ja jyrsimällä leluja, joka oli äärimmäisen rasittavaa kuunneltavaa. Sitten kappas kummaa, Riku oli ottanu sen nukkumaan viereen ja siinä se edelleen nukkuu kaikki yöt. Nyt ku on alkanu lämmetä, niin se on alkanu siirtymään jalkapäähän ja mustasukkaisena änkeää aina meän väliin nukkumaan. :D


Ensin kaikki oli vastaan koiraa, nyt sitä ei haluta päästää pois silmistä. Äiti ja varsinki isä on ihan sekasin, enkä saa kuulemma muuttaa enään pois kotoa :D Myös Rikun vanhemmat rakastaa Danaa ylikaiken ja ainaki sillä on luotettavia hoitopaikkoja tiedossa :) Dana on muutenki tosi seurallinen (joskus liianki) ja se ei pelkää ketään ihmistä. Lenkillä on vaikea käydä, jos on paljon porukkaa samaan aikaan liikkeellä. Jokaisen luo pitää pysähtyä ja vähän saada pusuja ja haleja ennen matkan jatkumista.

Mua peloteltiin tän koiran hoitamisesta alussa paljonki, mutta ihan turhaan. Lähinnä oikeastaan siitä turkin harjaamisesta ja kuinka paljon se vie aikaa. No mun kokemukset on aika hyvät, koska Dana antaa harjata ihan hyvin ja tuo karva on niin pehmeää, että sitä harjailee ihan mielellään jokapäivä. Ei siis ole tuottanu ylimmääräistä tuskaa ja musta se kuuluu asiaan pitää koira siistinä. :) Kynsien leikkaaminen tapahtuu koiran ollessa väsyny ja jalka karvojen leikkaaminen myös. Muutenhan koiraa ei trimmata.

Mulla loppu viikonloppu juhlimiset ku seinään koiran tulon jälkeen. Halusin mielummin olla koiran kanssa ku rillustella kylällä päissään. Ja ihan ku musta ois tullu vanhus ku en enään näin muutaman kuukaudenkaan jälkeen jaksa tehdä sitä, vaikka koira kyllä pärjäis kotona. Koira on sen verran kiintyny minuun, että seuraa jokapaikkaan ja hätääntyy, jos en olekkaan lähettyvillä. Ihana ajatella, että ees joku kaipaa nuin paljon :) Suosittelen muuten ottamaan koiran näin keskellä talvea, se tottuu siihen, että porukka on päivisin töissä, eikä itke ku joutuu jäämään yksin :)


Dana on vieny kaikkien sydämmen, mutta osaa se olla pirullinenki! Nyt varsinki ku ikeniä kutittaa, se puree leluja tosi paljon ja jos ollaan sylissä niin käsiä se puree. Muutaman kerran se on napannu nenästä sillain kiinni, että oon itkupotkut saanu siitä kivusta! S*akeli ku se sattuu ja kerran tuli vertaki! No omaa tyhmyyttä otin koiran liian villinä syliin ja liian lähelle kasvoja. Kengät on aika koetuksella ja varsinki crocsit :D Kukat ja huonekalut se on jättäny rauhaan ja ollaan oatettu sille niin paljon leluja, että varmasti viihtyy :)

Lääkärissä on sujunu oikein hyvin. Ensimmäisellä kerralla vastaanotossa oli saman rotuinen ja kuukauden vanhempi poika leikittämässä Danaa :) Piikityksetki meni ihan hyvin, vaikka vinkuminenhan siitä tuli. Lääkäriä vaan nauratti se piikin jälkeinen reaktio, koska Dana itki ja haukku ja vinku vielä muutaman minuutin sen jälkeenki, vaikka yleensä kaikki muut ovat rauhoittuneet suht nopeasti. Muutaman naksun jälkeen se ei muistanu koko tapausta ja oli taas oma itsensä :)


Toisen rokotuksen jälkeen meille tuli kamala silmätulehdus ja lääkäristä saatiin tippalääkitys silmiin. Tälläisenä kuljettiin muutama päivä ja auringon valo sai koiran vinkumaan kivusta. Eipä tämä kauaa kestäny ja muutaman päivän jälkeen oli kotona taas AD/HD leikkimässä. Danalla ei nimittäin ole sellasta välimuotoa, se joko elää täysillä, tai nukkuu :D

Ja Danahan on sen verran vinosilmäinen, että tuo punainen silmä on se terve silmä. Luna emolla karsasti silmät ja Danalla myös, mutta se on vaan sen persoonallisuutta :)

Pieni koira tästä tulee, vaikka muistin sen olevan isompi. 8 kiloa on painoa aikuisena. Nyt painoa alkaa olemaan 5kg, eli ei kasvua tapahdu enään hirveästi. Minikoira :D Myöskin selästä on kadonnu se salama, nyt jäljellä muutama pilkku ja yks varmaan katoaa ku se kasvaa. Nyt ei olekkaan enään rumaa ankanpoikasta :)


Dana osaa nyt komennosta istua, koska aina ulos mennessä laitetaan sille hihna. Ku tullaan ulkoa, siltä otetaan hihna pois vasta ku se istuu. Nopeasti se oppi sanan tarkoituksen joka oli mulle ainaki yllätys. Kokeiltiin aina välillä, mitä muuta se oppis ja nyt meillä osataan antaa kummatki tassut, mennä maaten ja pysytään paikalla. Mene kyllä tajutaan, mutta tule on vielä vähän hukassa. :D Niin ja moni tulee jo luonnostaan, eikä tarvi edes naksuja!

Meillä rakastetaan lenkkeilyä. Talvella ei ulkona oltu ku minuutti ja nyt se haluaa olla kokoajan ulkona. Monesti ku se istuu ovella ja vien sen ulos niin se vaan haluaa haistella ilman mitään oikeaa syytä. Onneksi  ollaan nyt huomaan merkkejä, millon on oikea hätä ja millon se juksaa.




Tässä on niitä harvinaisia kertoja ku Dana haukkuu. En ees tajua, miksi kahvikuppi saa sen tuollain reakoimaan.. Parasta koko koirassa on juuri tämä luonne, mutta ehkä sen verran vois opetella, että jos se ulos haluaa. Silloin sitä pitää seurata, koska se vaan istuu ulko-oven edessä ja tuijottaa. Jos sitä ei huomaa niin se on menos ja saat siivota sotkut..

Meillä on tapana nukkua vähän omituisesti kieltämättä. Dana on nimittäin selvästi sylikoira! Pienenä se ei suostunu nukkumaan kopassa tai omalla patjalla niin se nukkuu paljon sohvalla tai sylissä. Onneksi se on tajunnu, ettei aina nosteta sitä sohvalle niin se menee kiltisti nukkumaan matolle. Ja nyt ku se sai apupallin sänkyyn menemiseen niin siellä se saattaa kölliö, jos sitä ei näy. Tosin edelleen se seuraa mua ku hai laivaa ja jos olen koneella ja lähen käymään jossain niin uni jää kesken ja mars perään!


Ei olla kamalasti keretty kylästellä missään. Kultainennoutaja Veera on Danan paras kaveri, mutta ehkä ensviikolla mennään treffaan pienempiä koiria. Se ois nimittäin hyvä, että Danaki tajuais, että se ei ole pienin koira maailmassa.

Tässä video siitä, miten Dana reakoi uuteen "ystäväänsä":

Ja tämän jälkeen se kusi Pinkin syliin. :D

Muuta mulla ei nyt tule muuta mieleen, ihana otus, joka on vieny kaikkien sydämmen :) Vielä on paljon koettavana ja kokematta, mutta kaikki ajallaan. Kevät on tuonu uusia ulottuvuuksia, esim. lätäköt ja kaikki roskat lumen alla.. :D Saurauksiahan tässä koirassa on ihan liikaa, mutta luonteeltaan tosi ihana. Jos kaipaat tosi seurallista ja hiljaista koiraa niin tässä on sopiva :)

Kirjotusvirheitä saattaa löytyä, vaikka parhaani yritin.

You Might Also Like

14 Kommenttia

  1. Eikä, tulee sairas koiranpentukuume! Ja ihanan pitkästi juttua, mää tykkäsin, nimimerkillä entinen koirabloggaaja. :-D

    VastaaPoista
  2. Voi olipa ihana teksti! Ja parin vuoden päästä Danan paras kaveri on sitte pieni perhoskoira nimeltään Elmo, eikö? ;D

    VastaaPoista
  3. emilia: Eikun koira hankkimaan ;) Oli kyllä kiva kirjoittaa joskus pitemmästi! :)

    Milka: Apua, niin on! :)

    Jenu: ;) Ja sitten minun Eetu tai Elli vielä siihen kaveriksi! :D

    VastaaPoista
  4. Oijoo! Sittekku niitten kans lähetään lenkille niin oivoi.. :D Ei taia tulla mittään!

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus! Vitsi noita vavvakuvia. :-)

    VastaaPoista
  6. Kiitti, oli pakko lukee koko juttu ja nyt missasin Helpon elämän alun! :--D ihana, ehkä mä sittenki tykkään koirista..

    Nii ja musta Dana oli söpöin pentu! Huomaa etten tiedä koirista mitään :--D

    VastaaPoista
  7. Jenu: Niinpä :D

    Jetta: Kiitos kovasti :)

    Rosa: Anteeksi jos missasit ohjelman alun, ei ollu tarkotus :D Näin jälkeenpäin katottuna kuvia niin on se aika sulonen ollu pikkusenaki, varmaan vaikuttaa se, että näin vaan kuvia, enkä ollenkaan livenä :)

    VastaaPoista
  8. herranjestas ku joku on sulonen!! oi oi <3
    ps; näie videoide perusteella sulla on melko symppis ääni!

    VastaaPoista
  9. Ano: Symppis ääni? :DD Haha, kummassaki perus 'koiralle sössötys' -ääni, eli en normaalilla puheella tietääkseni ihan nuin kimeältä kuulosta :DD No arvioi uudestaan ku teen joskus normaalin videon :)

    VastaaPoista
  10. Äidilläni on samanrotuinen koira. Hän on jo 11-vuotias. Harmi vaan, että kaikille tulee sydänvika:( Rodun huono puoli :/

    VastaaPoista
  11. anonyymi: olkaa onnellisia, että elänyt niinkin pitkään! tunnen monia koiria, jotka on kuollu aivojen puristukseen ja sydänvikaan jopa 6 vuotiaana! :/ Mutta vuosi kerrallaan nautin :)

    VastaaPoista
  12. Piti kirjoittaa tuo ihan omilla tunnuksillani. Äitini cavalier on kyllä yllättävän hyvässä kunnossa. Jaksaa lenkkeillä ja leikkiä. Huono puoli on vain sydänvika ja siitä johtuva jalkojen vapina. Itsekin olen nähnyt 6-vuotiaan cavalilerin, joka oli paljon huonommassa kunnossa kuin äitini koira. :/

    VastaaPoista
  13. Hantttu: Niinpä. Niinku tekstissä lukee, Danan vanhemmat on ulkomailta haettu niin sukusairaudet on tuntemattomat, että se vähän harmittaa. Ne kuitenki ois hyvä tietää tarkemmin niin osais seurata vanhetessa tiettyjä asioita. :s Mutta toivotaan parasta ja pitkää ikää :)

    VastaaPoista

Bloggerin lukijat

FACEBOOK