Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 1 -arvostelu!

23:20

Nonii, nyt pitkästä aikaa muuta ku vaatteita tai pinnallista höpinää! Nyt hypätään arvostelun maailmaan, jota oon aikoinaan harrastanut enemmänkin. :) Tekstiä kaipaavat, täältä tullaan!

Oon aina tykännyt Pottereista, oli sitten kyse kirjoista tai elokuvista. Alussahan elokuvat menivät ihan juonellisesti kirjan mukaan, mutta loppua kohden elokuvat ovat muuttuneet tiivistetyiksi lyhennelmiksi. Näin mediapellenä ymmärrän tämän, koska on aika mahdotonta tehdä 1000 sivun kirjasta täysin kopiota valkokankaalle.

Elokuvalla oli suuret odotukset, koska jaksoin odottaa näinkin kauan ennen sen katsomista. No oliko elokuva sitten sen odottamisen arvoinen? Elokuvasta sanon lyhyesti näin: "Elokuva oli katsomisen arvoinen, mutta joku siinä silti mättää ja pahasti."

Olin jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen vähän pihalla koko juonesta. Syy varmaankin se, että kirjan lukemisesta on kulunut aikaa, tai sitten en vaan osannu hahmottaa asioita heti.

Elokuvaan oli kyllä laitettu rahaa, jälleen kerran. Oli tehosteita ja maisemat mitä parhaimmat. Mun elokuvanautinto on kyllä pilattu siltä osin, että kiinnitin liikaa huomiota huonoihin tehosteisiin. Jotkut oli ihan naurettavia ja mietinkin siinä, että onko oikeasti palkattu noin huono tehosteen tekijä? Vai onko ollut ajanpuute, rahapula vai ihan vaan laiskuutta? En tiiä, mutta mulla ainaki piti silmään. Taas taustat ja sen sellaiset suuruudet oli hyvin tehty, ei moittimista niiden suhteen. Äänetkin oli hiottu loppuun. Hyvää työtä.

Muutama hahmo oli tainnut muuttua edellisiin elokuviin verraten? Tai sitten mulla pätkii muisti. Näyttelijät oli just niin hyviä ku muistin ja varsinkin pääkolmikon osuus oli hyvää näyttelijän työtä. (Edellisissäkin osissa oon inhonnut Dumbledoren näyttelijää, mutta ei se liity nyt asiaan) Elokuvaan oli vaan lisätty liikaa draamaa. Mutta toisaalta, jos sitä ei olis ollut, elokuva olisi kulkenut liian nopeaan eteenpäin ja ois ollu aika tylsä. Jos kirjaakin muistelee niin sitä draamaa alkoi esiintyy siinä, eli tämä oli ihan odotettavissa. Tuollaisella draamallahan sitä elokuvaa väritetään ja tarinaan saadaan syvyyttä. Ja toisaalta, tuossa iässähän sitä alkaa rakkaus kukoistaan hehs. :D 

Hei ei heittäydytä vakavaksi, koska jotkut kohdat saivat mut nauramaan ihan kunnolla. Oli kyse sitten tehosteesta tai jostain näyttelijästä. Kirjan pohjalta unohtuneet kohdat vähän ''hämmästytti'' mua ja nauroin välillä hymyillen tai ihan raikuvasti. Riku kyllä sai ihmetellä niitä, koska se katto koko elokuvan vakavin ilmein! 


Oliko elokuva liian pitkä? Tosiaankin oli! Mutta lyhemmässä versiossa ei olis kaikki asiat tullut esille tarpeeksi hyvin. Jos taas olisi tehty lyhyempi ja liitetty se loppuosakin, elokuvasta ois varmasti tullut liian pitkä ja sekava.  Rikun mielestä "Tämän juonen kulku oli aika hidas ja toimintaa oli liian vähän."

Kuten aikaisemmin sanoinkin, Rikun kanssa oli äärimmäisen hankala katsoa elokuvaa hiljaa. Se kyseli kokoajan, että kuka on mikäki ja miksi ja mitä ne tekee jne. Se ei ole lukenut kirjoja ja oli äärimmäisen rasittunut siitä, ku ei pysynyt mukana juonessa. Elokuvan lopuksi se sano, että "Jotenkin tuntu, että tämä ykkös osa oli pohjustusta tuolle tulevalle kakkoselle." ja ihan oikeassa oli mun mielestä.

En nyt sanoisi huono, mutta en hyväkään. Kirja antaa aika paljon apua katsojille, mutta kirjasta tietämättömät ei pysy perässä. Kumpihan tässä tapauksessa on nyt se parempi vaihtoehto.. 

Pitääkö alkaa odottaa heinäkuuhun, että näen toisen osan? Sille on entistä suuremmat odotukset, koska kyseessä on kuitenkin loppu ratkasu. Jos tämä oli pohjustus tarinalle, onko loppu sitten huikaiseva? (Tai edes parempi kuin tämä..)

Arvosana: ★★☆☆☆ ½

Käy myös lukemassa

2 Kommenttia

  1. Kiitti paljon :) En enää ajattele tätä yrittämisenä, vaan että oisin lopettanu. ;) Vaikka tupakoitsijahan on aina tupakkilakossa eikä lopeta koskaan. Mutta nii, oon kuusi vuotta polttanut, viisi näistä oon ollut nikotiiniriippuvainen enkä halua olla enää.

    Oon löytäny jonku ihmeen 'voiman' (vai olisiko järki???) pysyä vahvana tässä. :D En tiiä edes mistä tää kaikki tahdonvoima tulee, mutta en valita. En vaan HALUA polttaa enää. Ja oon lueskellu sitä Allen Carrin kirjaa useaan kertaan, ja mun mielestä se on täyttä paskaa ku ei se mua auttanu yhtään koskaan. :D

    Ja oon tosiaan lopettanu aiiiika monet kerrat niin ne "no jos yhen polttais"-tupakit on tuttuja ja ne on aina virhe. :D (Semmosen jälkeen on joo helposti taas toppa tai aski takin taskussa.) Noh, poltimpa kumminki lauantaina riskeistä huolimatta "yhen vaa" ja tiiäkkö mitä. Siihen se jäi! Hyi hitto, se maistu siis ihan kamalaltA. :D Aivan ko olis elämänsä ensimmäisiä polttanu. :D Siitä ku ei saanu mitään mielihyvää nii ei oo haluttanu tupakkia vaikka "sen yhen" jälkeen sitä tupakkia yleensä miettii koko ajan..

    Oon kerinny jo näin pienessä ajassa koota päähäni niin kielteisen asenteen tupakointia vastaan että se taitaa jopa toimia mulla. Voin kyllä kuvitella vielä tulevaisuudessa polttavani ns. sosiaalisesti elikkä jos on juhlimassa jne.

    Nyttenki ku olis mahdollisuus käydä "salaa tupakalla" jos ei oo vaikka ketään kotona ja tupakkaa olis saatavailla, mun järki kumoaa koko ajatuksen ennen ku ehdin edes miettimään toteuttamista. :D

    Ja nyt on aina kiva kuulla että muutkin ovat aikeissa lopettaa polttamisen! Mulla ei ollu koskaan tarpeeks itsekuria vähentämisen kautta lopettamiseen, saatikka tiettyyn aikaan mennessä lopettaa, joten tsemppiä sulle! Onnistut varmasti jos oot ennenkin lopettanu, tuhma tyttö vaan ku oot uudelleen alottanu :D

    Loppujen lopuksihan kaikki lopettaa eri tavalla :)

    VastaaPoista

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat