L: Asenne muuttaa koko elämän

02:06

Dodii, joskus asuja täältäkin tulee, tosin taitaa tämä olla pitkään aikaan viimeinen asu.. Ei nimittäin kauhean kivaa ollut ja mun KAIKKI asut on tuota luokkaa. Mustaa, yksinkertaista ja tylsää, tällähetkellä ei muu tyyli oikein innosta, koska vanhat ihanat vaatteet odottavat kaapissa 120km päässä. Ja ei tuo tauskataan oikein imartele mun asua.. :D


Punaisenmustalla merkityt hyötyliikuntaa, haaleat punaiset kevyttä liikkumista.
Asiasta taas kukkaruukkuun, nyt on tulossa paljon ajatuksia ja mietteitä, koska liikkuminen jaksaa edelleen innostaa! Mun pitäis peräti pitää vähän taukoakin välillä, koska polvi on kipeytynyt inhottavasti. En kuitenkaan halua makoilla kotona liikkumattomana ja koiran kanssa lenkkeily ilman juoksua lasketaan nyt enemmänki hyötyliikunnaksi, koska se on pakollista liikuntaa.. :D No ei vais. Säät ovat olleet niin huonot alkuviikosta, ettei ulos ole kehdannut mennä. Torstaina oli jo pakko raahautua salille, koska liikkumattomuus alkoi ahdistamaan.

Oon positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon jaksan juosta tai yleensä liikkua ennenkun oikeasti väsyn. Lihakset eivät juuri ole halleluujaa huutaneet, eli vielä kovempaakin saisin salilla mennä. Mutta on hyvä aloittaa vähän kevyemmin ja koventaa panoksia myöhemmin :) Toisin sanoen keskityn nyt kunnon kohottamiseen ja alkan treenaamaan isoilla painoilla vasta myöhemmin. Mutta nyt olen kyllä hoksannut sanonnan, että liikkuminen on päänsisäistä ajattelua. Jos aina ajattelee, ettei jaksa niin ei silloin jaksa, mutta kun ajattelee positiivisesti niin askel kevenee kummasti. :)

Liikunnan päätin aloittaa jo jouluna, mutta silloinen flunssa esti sen, mutta jos olisin silloin aloitanut liikkumisen, en varmasti olisi jatkanut. Mutta silloin sain ajatella asiaa paljon ja ajatukset olivat vain positiivia. Jouluna myös fysioterapeutin puhe koulussa herätti ajatuksia ja sen innostamana vähensin autossa istumista huomattavasti ja lisäsin hyötyliikunnan kuvioihin. Kävelin kauppaan, kävelin koiran kanssa pidemmän kautta Tiinalle jne. Tietenkin ottaen huomioon flunssan ja en rasittanut itseäni liikaa, koska peruskunto on kärsinyt kovia muutaman vuoden aikana.. Ja kiitos puhjenneen astman, olen joutunut tekemään paljon muutoksia asioissa ja miettimään tulevaisuutta vielä enemmän.

Alla olevat kuvat sai kyllä ajattelemaan liikunnan hyötyjä vielä enemmän ja inspiroi liikkumaan edelleen lisää. Tässä siis siveliäitä kuvia mun ylimmääräisistä lihaksista ja siinä sivussa salivaatteista ihan päällä. Pyh mulla  mitään lihasta ole, vielä... :D Nimittäin tie on pitkä ja sykemittari on mun paras kaveri!


Nyt kun innostuin ihan urakalla kirjoittamaan niin jatketaanpas aiheesta vähän syvällisempään ajatteluun. Paino ja kauneusihanne on suuressa roolissa nykypäivän "kesäkuntoon"- jutuissa. Nuorena ja tyhmänä liikuin vain laihtuakseni, vaikkei siihen ollut mitään syytä. Olin normaalipainoinen, hyväkuntoinen, mutta murrosikä saa ihmeitä aikaan ja olen aina ollut mielestäni muita suurempi. Oikeastaan mun mieli oli vaan niin kieroutunut, etten osannut ajatella asioita niin, miten ne oikeasti oli. Masennuin ajatuksesta, etten ole muiden mielestä täydellisen laiha ja silloin päätin lopettaa liikkumisen. Toinen syy oli Riku, koska no.. Nuorena ja rakastuneena tykätään herkutella, eikä ulkonäkö ole enään niin mielessä..

En osaisi kuvitellakkaan itseäni tikkulaihana, enkä edes sellaista halua. Haluan olla normaalipainoinen, terve ja vähentää tulevaisuuden sairauksia. Mun pitäis treenata uudestaan selän lihakset kuntoon, koska mulla tosiaan on selkärangan nikamassa valumavika, jonka pahenemista voi ehkäistä vain pitämällä keskikropan lihakset kunnossa. Sivussa tietenkin liikkumisella haluan ennaltaehkäistä aikuisiän diabetestä ja liikalihavuutta, koska meillä suvussa kumpaakin esiintyy. Jousun siis periaatteessa tarkasti miettimään, mitä syön ja siihenkin on kiinnitetty huomiota. Ja tietysti se, että hyvällä peruskunnolla jaksaa paremmin töissä ja arkikaan ei tunnu niin raskaalta. 

On kummiskin väärin sanoa, että aloitin liikkumisen pelkästään terveydellisistä syistä, kyllähän kaikki nyt  katsoo myös ulkonäköä. Tärkeää on kuitenkin muistaa perusasiat kaiken pinnallisen taustalla, eikä tuijottaa vain lukuja puntarissa. Oma keho kyllä osaa sanoa, kun sillä on hyvä olla ja luvut eivät kerro totuutta sinusta. Jos jotain niin tämän olen oppinut itsestäni vuosien aikana. Huonon itsetunnon takia en osaa täysin hymyillä itselleni peilistä, mutta osaan kuitenkin hyväksyä sen, että omilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan omaan oloon ja sitä kautta terveyteeni. Kun jaksaa paremmin, osaa hyväksyä itsensä sellaisena kun on ja elämäkin hymyilee :)

Ja kuten aikaisemmin taisin sanoin, olen ajatellut liikkumista jo pitkään, eikä tämä ole toivottavasti vain hetkellistä innostusta aiheesta. Mulla on kuitenkin hyvät tukijoukot, jotka tukee, kannustaa ja jopa tarvittaessa raahaavat minut salille mukaan! Haluan saada jokapäiväisestä liikunnasta osan arkea, eikä tavoiteet saa olla liian korkealla. Monet kerrat ole lopettanut liikkumisen juuri sen takia, kun en ole päässyt mahdottomaan tavoitteeseen, eli realismi on se, mikä pitää jalat maassa.

Oon alkanut tehdä muutoksia elämään hiljaa ja hitaasti. Oma vika kun olen "päästänyt" itseni tähän kuntoon, eikä tästä voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Koska tämä on tapahtunut pikkuhiljaa huonolla itsetunnolla ja -kurilla, on turha toivoa mitään suuria muutoksia ilman työtä ja aikaa. Niitä nimittäin tarvitaan kumpaakin - ja paljon! Ja itsekuri on se sana, mitä mun pitää opetella joka päivä. 

Tätä tekstiä kirjoittaessa huomaan, kuinka mun ajatulkset ovat muuttuneet vuosien aikana. Olen alkanut ymmärtämään sellaisia asioita, mitä en esimerkiksi vuosi sitten ole edes ajatellut. Liikunnasta ei ole koskaan haittaa, jos sen tekee oikein ja terveellisesti. Kumpa olisin ymmärtänyt nuorempana liikunnan hyödyt ja vaikutuksen mielialaan, mutta vielä ei ole myöhäistä aloittaa säännöllistä liikkumista :)

Kauneudesta kun jotain höpistiinkin niin tällähetkellä haaveilen siitä nyrkkeilijästä, joka olin aikoinaan. Jos olisin jatkanut harrastusta, ken tietää mitä siitä olisi tullut. Lihaskimppu ainakin, jos ei muuta! Tosiaan mahdollisimman lihaksikas on just paras! Aikoinaan sain edellisessä blogissa aikaan hyvän keskustelun Jutta Gustafsbergistä, jota muuten ihannoin nykyäänkin suuresti, nimittäin jotku ei vaan voi sietää naisella lihaksia. Mutta oon aina tykännyt vähän eristä kun valtaväestö ja olisi niin siistiä olla lihaksikas.. Tosin jos joskus muka pääsen tuohon kuntoon niin Riku saa luvan alkaa käymään salilla, koska poikaystävän pitää olla lihaksikkaampi.. :D Riku saa kyllä odottaa sitä päivää, nimittäin tuohon hommaan tarvitaan ihan käsittämättömän hyvä itsekuri ja itseluottamus! -sitä tutkiessa taidankin lähteä huomenna lenkille :)

Kuvat Little Miss -blogista

Käy myös lukemassa

4 Kommenttia

  1. Ihanaa että joku muukin tykkään "isoista tytöistä". :D
    Tosta salihommasta sen verran et kannattaa lähtee treenaamaan vaan raskaasti heti alusta jotta niitä tuloksia joskus tulee. Alussa kehitys on yleensäkin varsin huimaa et motivaatio pysyy varmasti korkealla. Itselläni pari kuukautta saleilua takana ja penkkipunnerrus on noussut siitä 20kilosta 40kiloon näin hyvänä esimerkkinä. :)

    Mua muutenkin ärsyttää salilla semmoset muijat jotka vaan höntyilee pienillä painoilla eikä niillä kyllä tule koskaan hiki? Miten semmosella treenaamisella voi saada minkäänlaisia tuloksia aikaan. Salilla pitää tulla lämmin prkl. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehet aina sanoo, että naisessa pitää olla, mistä ottaa kiinni, eihän luurangosta saa, mutta lihaksista kyllä :DDD

      Joo en siis tosiaankaan tarkoittanut sitä, että jollain minimipainoilla treenaisin, koska eihän silloin saada mitään tulosta aikaan. Meinasin lähinnä aerobista liikuntaa enemmän nyt ja lyhyempi saleilu siinä ohella ja alkaa sitten ajan kanssa lisäämään enemmän salilla olemista. :)

      Just semmonen kunnon ällöhiki pitää tulla treenatessa, eikös se ole liikunnan tarkoitus? :DD Ja salillehan mennään just liikkumaan, eikä sen takia, että voi sanoa käyneensä salilla :D

      Poista
    2. Samaa mieltä! Naurattaa vaan välillä kun ite oleskelen enempi "miesten puolella" eli teen suurimman osan liikkeistä vapailla painoilla kun taas kaikki muut eukot käyttää enempi noita laitteita. Ja tietenkin kauheessa tällingissä ja varovat ettei tule hiki, kun ite taas näytän ties miltä mörrimöykyltä. :D

      Ite aattelin nyt tän vuoden kerryttää lihasta ja sit vois kattoo tossa vuoden vaihteessa jos alkais rasvaa polttaa. Ite en voi ainakaan tehä sitä toisinpäin, koska jos kaikki rasva lähtis nyt pois niin näyttäisin ihan riutuneelta. :D Pitää olla vähän lihasta paikkaamassa.

      Tällä hetkellä tosin olen vain itkun partaalla kun en pääse sallilla, kiitos oi ihanan kevät flunssan. -.-

      Pakko vielä hehkuttaa, katoppa Linda Fodor. Niitten olkapäitten takia tekisin mitä vain. <3

      Poista
    3. Joo vapaat painot on jees, ootan vaan että saan jonku miehen salille mun kanssa niin saan tsempparin ja jonku vahtimaan, että teen liikkeet oikein! Mikään ole niin kipeä ku väärin nostettu penkki.. Auts. :D

      Oon liikkunu niin vähän, että mulle mikä tahansa liikunta tekee hyvää näin aluksi.. :D

      Oi, siinä vasta olkapäät!

      Poista

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat