Millainen on hyvä ystävä?

14.2.13

Jottei teksti menisi liian vakavaksi, lättään tekstin sekaan tän päivän kännykkäräpsyjä ja tietenkin kipeänä pitää yrittää pullistella olematonta ja ei_pumpissa olevaa hauista. Tekstin ei ole tarkoitus loukata ketään ja jos on kysyttävää niin kysykööt henk.koht multa, ettei väärinkäsityksiä synny. Eli huumorilla mennään :)

Oon siinä mielessä huono ystävä, että oon tosi nirso niiden suhteen. Kavereita ja tuttuja nyt jokaisella on ja paljon, mutta sana ystävä tuottaa mulle jopa vähän ahdistusta. Mistä tunnistaa ystävän? Onko se oikeasti ystävä vai luulenko vaan niin?

Jos vielä tarkempia ollaan, niin mulla on vain muutama oikea ystävä: Mun perhe ja Riku. Myöskin nykyisin sukulaiset myös Rikun puolelta on rakkaita ja pystyn luottamaan heihein niin paljon, että ollaan kun yhtä suurta perhettä, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. Jokainen heistä on siis melkeempä kuin oikea ystävä.


Loput kuvitukset tämän päivän tekemisistä. :)
Kun taas alkaa katsomaan aikaa taakseppäin ja miettii eteenpäin, on mulla oikeasti niitä ystäviäkin. Sellaisia, joiden kanssa voin olla ihan täysin oma itseni, nauraa suruille ja itkeä hyville asioille. Ne on niitä, jotka ei napise jokaisesta syödystä ruuasta (heh) ja pitkän ajan jälkeen tuntuu, kun eilen oltaisiin nähty viimeksi. 

Olen oppinut tuntemaan sen oikean ystävän kantapään kautta ja myöskin sen, ettei mikään ole ikuista. Ei edes se parhaana ystävänä oleminen. Tämä on johtanut siihen, etten luota keneenkään ihan 110%, vaan pidän liiankin tarkkaan sen rajan, minkä ylittämällä menettää mun luottamuksen täysin. Jos sen menettää, ei ole paluuta mun elämään, ei vaikka tois kuun taivaalta. Mulla ystävän ja kaverin raja on ihan häilyvän pieni.

Harmiksi tämä on aiheuttanut sellaisenkin asian, että olen maailman huonoin pitämään yhteyttä. Nuorena olis surkeuden surkeus tässä asiassa, mutta mulle on äärettömän tärkeää ihan pienet eleet: Facebookissa juttelu kuulostaa tässä yhteydessä ihan naurettavalta, mutta jos toinen kysyy siellä, mitä kuuluu niin se pelastaa päivän. Ihan tosi! Sen verran myös olen nipo, että ystävyyteen kuuluu tasavertainen kohtelu myös kuulumisten kysymisessä. Sama kun siinä, että jos kertoo suruja, niin osaako toinen kuunnella? Itse olen useimmiten se kuuntelija, mutta jos toinen osaa myös kuunnella mun murheita ja kuulumisia, niin se on äärimmäisen tärkeää mulle!


Joidenkin kanssa tämä on kuitenkin toiminut ihan loistavasti: Kaksi huonosti yhteyttä pitävää haluaa kummiski olla yhteyksissä ja monen kuukaudenkin jälkeen sitä vaan osaa olla oma itsensä, eikä "tauko" ole aiheuttanut minkäänlaista katkosta! Ihan mahtavaa, tämä on sitä tosiystävyyttä! :D

Myönnettäköön vielä sellainen asia, että tunnen oloni nykyisin aika yksinäiseksi. Siis ei sillä, ettei mulla olis sosiaalista elämää, mutta kun läheisimmät kaverit asuu yli 200km päässä, niin alkaa sitä kummasti kaipaamaan sitä jotain, mikä puuttuu normaalista arjesta.

Toki ei nuissa Rikun kavereissa mitään vikaa ole ja koulu/harrastukset vie paljon mun aikaa, mutta kummiskin. Olen tosi hidas ja tarkka luomaan uusia kaverillisia suhteita "oudossa" ympäristössä, eikä ne synny hetkessä. Ärgh, kuulostampa joltain tyrannilta, mutta jos menetetty kaverisuhde laittaa teän elämän uuteen järjestykseen niin ymmärtäisitte, mitä tällä haen.

Kyllä se vielä kasvaa... Joskus sitten kun saan massaa enemmän ja rasvaprossaa pienemmäksi :(
Eikä mulle ystävänä oleminen tarkoita sitä, että pitäis jokapäivä soitella ja olla yhteyksissä, vaan semmonen tietynlainen asenne siihen kaveruuteen auttaa aika paljon. Otan helpoti nokkiini sen, jos asioista puhutaan huonoon sävyyn tai asioita ei selitä mulle kunnolla ja oikea ystävä osaa sanoa, missä mennään ja miten asiat oikeasti on. Jos ei tykkää jostain niin mielummin sanoo suoraan, kun kiertelee. Suorapuheisuus ja rehellisyys on asioita, joisa pidän. Toisaalta semmonen empatia asioita kohtaan on ihan hyvä oppia tuntemaan joka asiassa, juunou :) Toisaalta, jos tän jälkeen alkaa tulemaan kavereita "HEI MITÄ KUULUU???" -viestejä, niin sekös naurattais, hihi :D

No juu, ystävyyttä on monenlaista, eikä hyvälle ystävyydelle ole määritteitä. Jokainen suhde on yksilöllinen ja niin pirun tärkeä! Jollain sana ystävä tarkoittaa facebookin kaikkia 300 kaveria ja mulla nuita ystäviä on vain alle kourallinen. Kavereita löytyy joka nurkasta ja tuttuja ihan liiaksi asti, eikä se ole mun mielestä paha asia :) Mutta nyt on hyvä lopettaa, ettei mene väärinkäsitysten puolelle, menen tän kipeän kurkun ja olemattoman habani kanssa kohta nukkumaan ja uneksimaan salitreenistä.. (perskuleen flunssa, pitäis muka pysyä aloillaan!) Ihmiset muuttuu ja siinä sivussa ystävyys, sille nyt ei oikein mahda mitään :)

Hyvää ystävänpäivää, mulla jäi ruusut kauppaan, mutta Rikun sydänpullan söin ihan mielelläni, oli se niin söpö :) Kiitos ku oot Riku ja muut olemassa! <3

You Might Also Like

6 Kommenttia

  1. Soot ainaki tosiystävä mulle, kiitän ja kumarran olemassaolostasi. Ü ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, ois jääny paljon hyviä hetkiä (ja huonoja) kokematta, jos et olis tullu sillon tasan NELJÄ vuotta sitten höpöttän mulle vanhojen jatkoilla :)) vai onko siitä kuin monta vuotta jo... (hyvä ystävä ei pidä vuosista kalenteria, eiku..) mutta kummiski!!♥

      Poista
    2. Niinpä, hyviä ja huonoja, menneitä ja tulevia hetkiä. :) APUA jo 4 vuotta haha. ;D

      Poista
  2. 'mistä tunnistaa ystävän?'
    Kun elät elämäsi vaikeimpia aikoja, ystävät tukevat ja auttavat vaikeiden aikojen yli. Ja kun elämä palaa raiteilleen, ne joita kuvittelit ystäviksi ovat jo paenneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiystävä pysyy vieressä, oli sitten hyvä tai huono hetki.
      Ei se ole ystävyyttä jos ne lähtee pois.

      Poista

Bloggerin lukijat

FACEBOOK