Asunto

Vappuja vaan!

30.4.13


Mun vappu menee pikkusen eri tunnelmissa, jos vertaan kavereiden ja blogien meininkiä (tai sitä, ettei kukaan kirjoita mitään, koska eivät ole kotona..)

Tänään kävin pikasesti koulussa ja kävin sanomassa asunnon irti, eli olen kuukauden päästä koditon. Maksoin viimeisen vuokran ja pitäis alkaa pakkaamaan? Onneksi on aikaa ja kaksi viikkoa ennen muuttoa onkin aika tyhjää koulusta, niin sillon kerkeää hyvin miettiä nuita asioita enemmän!

Mun ruokahalu on kadonnut olemattomiin. En saa ruokaa alas ja mielessä pyörii ihan liikaa asioita yhtäaikaa, enkä saa loppujen lopuksi mitään aikaiseksi? Onko tämä stressiä? Burnout odottaa nurkan takana? Mutta onneksi flunssa alkaa olemaan siinä linjassa, että jumppasin tänään ekaa kertaa neljään viikkoon!! Seitsemän viikon epäsäännöllinen putki on nyt katkaistu ja nostelin painoja 15min ja sen jälkeen olin jo puhkipoikki lattialla ja piti käydä vessaa moikkaamassa.. No siihen se ilo loppui, pitää aloittaa pikkusen rauhallisemmin tämä liikkuminen ja syömättömyys ottaa verolle nyt lopulta. Nyt illasta olenkin kiltisti yrittänyt syödä kaiken, mitä ohjeissa sanotaan. Pudding, pelastat mun vappuhimot!

Pakko tankata vähän hiilareilla, ettei mene mahdottoman terveelliseksi tämä vappu! Siispä nuudelit liedelle, (hyi, muttei ole muutakaan ruokaa kaapissa...) lonkero kouraan (kyllä, puoleen vuoteen ei ole haluttanut juoda alkoholia yhtään ja nyt oikein odotan tuota ainokaista lonkeroa juotavaksi?!?) ja elokuvan kimppuun, pieni breikki arjesta tekee juuri nyt enemmän kuin hyvää!

Miten sitten huominen, kun muilla on ollut hauskaa ja mukavaa ja hirveen huono olo? Meikä painuu vihdoin ja viimein koiran kanssa aamu lenkille pitkästä aikaa! Ja istun loppuillan koneella kirjoitellen opparia valmiiksi!!! Onpas mukavaa, mutta niin se on. :/

Hauskaa vappua vaan kaikille!

Ennen-jälkeen-kuvat

BC:n eka viikko takana

28.4.13


Eka viikko bikinin ruokavaliota takana, yhdeksän edessä! Mulla ei ole ollut kuin kerran nälkä, oikeastaan enemmänkin mun pitää muistuttaa itteä, että nyt pitäis syödä. Verrattuna superdieettiin tämän ruokavalio on vähän vapaampi ja enemmän syödään. 

Tosin eilen oli ihan hirveän huono päivä, kirjoitin opparia KAHDEKSAN TUNTIA, joten palkitsin itseni pienellä karkkipussilla! Vaihtoehtona olisi ollut siideri, mutta jätin sen välistä :D

Tosin pakko sanoa, että tämä mun ärsyttävän pitkittynyt flunssa on ihan turmioksi mulle! Kurkunpään tulehduksen lääkkeet on syöty jo, mutta olo pysyy silti huonona. Viiruksen aiheuttama tauti siis! Meillä on yhteinen foorumi kaikkien BC:ssä mukana olleille ja muiden muutokset ovat ihan huikeita kahden viikon ajassa. Tämä liikkumattomuus vaan ärsyttää nyt ihan hirveän paljon, mutta odotan niin kauan, että tämä lima irtoaa lopullisesti ja sitten alan itsekkin treenaamaan ihan täysillä! Näen jopa paljon unia siitä, että olen ihan puhkipoikki treenin jälkeen :D Ja mun lihakset on kadonneet olemattomiin, en edes muista, miltä tuntuu olla pumpissa.

Ja pakkohan se on pikkusen raottaa tätä mun tilannetta näin alussa. Voitte vaan kuvitella, mitä 7 viikon liikkumattomuus ja sitä ennen ihanait +15kiloa on näyttänyt tässä kropassa. :D Nyt olis tarkoitus saada ainakin se -5kiloa lisää, tiivistyä keskikropasta ja oikeastaan joka paikasta.. Onneksi tässä on vielä aikaa ja valmistujaisiin kerkeän olla 5 viikkoa dieetillä vielä, eli eiköhän jotain muutosta kerkeä tapahtua :D Katotaan sitten heinäkuussa uudestaan, onko sitä muutosta vai ei.

Aivot räjähtää ihan just...

26.4.13


Kevät on juuri tätä aikaa. Kaikki kehuu niin ihanaa aurinkoa ja sanoo elämän olevan ihanaa. Yksinkertaisesti: Vihaan kevättä, koulua ja päätöksiä. Masentunut ja stressaantunut Laura kiittää ja kuittaa, alan taas epäsosiaalisoitumaan tietokoneen ääressä ja kiroamaan elämää. On se niin vaikeaa.

Onko teillä koskaan sellainen tunne, että oikean päätöksen tekeminen on ihan liian haastavaa? Maailma näyttää olevan niin vastaan mun suunnitelmia, mutta toisaalta ne menee niin nappiin. Mutta kun alkaa suunnittelemaan asioita enemmän, alkaa epäillä, onko päätös oikea? Olenko sen arvoinen? Onko muilla oikeutta sanoa mielipidettä siihen? Elämä on hankalaa ja juuri nyt niitä valintoja täynnä.

Ja koti. Rakastan mun kotia, se on ihanan valoisa, raikas ja tuntuu niin rakkaalta. Pitääkö tästä kaikesta luopua vain siksi, että voisin toteuttaa mun tulevaisuuden suunnitelmia? Olenko valmis aloittamaan kaiken alusta uudessa kodissa?

Niin raskaalta kuin se tuntuu, pakko on joskus kuunnella aivoja sydämmen sijaan. Vai miten se nyt meneekään..


Dana ikävöi Rikua pelkästään kauppareissun ajan ja sain maailman parasta itse tehtyä pizzaa. Mitä kun koti ei olekkaan enään jaettu heidän kanssa, enkä pääse enään treenaamaan omalla rakkaalla salilla. Kaikki muuttuu, sali, koti, ympäristö, kaverit... Äh, mun pää räjähtää ihan justiin koko ajatuksesta!

Ja mitä teen just nyt? Olen edelleen sen saman pahan flunssan kourissa, olen yksin kotona, pakkaan ja kirjoitan opinnäytetyötä eteenpäin. Entä kuukauden päästä? Haluan saada koulun päätökseen, saada töitä ja aloittaa uuden sivun elämässä. Ja alkaa vihdoin nauttimaan kesästä ihman suurempaa stressiä. Saanko sen kaiken onnistumaan, niin sen näkee vasta viikkojen kuluessa. 

Ja arvatkaa vaan, pääseekö tässä koskaan parantumaan tällä ajatusmaailmalla. Noup.

Esittely

Minä ja liikunta - ennen ja nyt

24.4.13

Meillä ei ole koskaan ollut liikunnallinen perhe. Joskus ollaan käyty kävelyllä ja leikkipuistossa, mutta siihen se sitten jää. En ole koskaan ns. elänyt urheilun kanssa, mutta kummisetä juoksi maratooneja ja sen sellaista. Voiko tämmönen laiskamato edes löytää sopivaa lajia? Ei ainakaan pienenä löytynyt. 

Olen lapsuudesta ihan teiniin saakka pyöräillyt paljon, mutta eipä sitä harrastukseksi voinut sanoa. Joka kevät-kesä-syksy me kuljettiin kavereiden kanssa pyörillä ja sillä mentiin kouluun aina kuin se oli mahdollista.


Ensimmäiset satubaletti tunnit loppuivat lyhyeen ja ratsastuskin alkoi maistua puulle sen jälkeen, kun tipuin ponin selästä. Kävin ala-asteen jumpissa ja harrastin jopa hiphoppia, mutta en koskaan löytänyt sopivaa lajia.

Sitten löysin kilpauinnin. Sitä harrastin muutaman vuoden ala-asteella ja olin sinä jopa ihan hyvä! En sitten tiedä, oliko lopettamisen syynä alkava murrosikä vai mikä, mutta sekin sitten loppui ennen yläastetta.

Yläasteen vietin aikalailla vaan hengaillen, syöden tosi vähän ja välittämättä itsestä ollenkaan. Tykkäsin koululiikunnasta, mutta kun muut sitä vihas, niin eihän voinut koskaan olla tosissani tunneilla. Ehdoton lemppari oli sulkapallo, uinti ja joskus muistan käyneeni vapaaehtoisesti hiihtämässä! Mun luokalla oli salihirmu tyttö M ja joskus kävin sen innoittamana kuntosalilla hengailemassa.. Tiiättehän, tyttö ei tiiä asiasta yhtään mitään ja juoksee ja tekee jotain ja on valmis. Oikein hauska katella samassa iässä olevia nyt kun muistaa ite olleensa samallainen haahuilija.. :D

Kunnes löysin jotain kivaa:

Callanetics. Kuin moni on kuullut tästä? Itse kuvailen sitä rankaksi mummo jumpaksi! Siellä ei käynyt minun lisäksi kuin mummoja, mutta joogaan lisättyä rasvanpolttoahan tuo oli. Ja rankkaa sellaista. Muista olleeni silloin aika notkeassa kunnossa ja ei tarvinut valittaa, että olisi jumissa paikat. Tämä harrastus kaatui oikeastaan siihen, että löysin kivempaa tekemistä ja tämä alkoi tuntua ihan nynnyjen lajilta..

Nyrkkeily oli pikkusen rankempaa ja tykkäsin siitä ihan hirmusesti! Sisko kerran pakotti mut reeneihin ja se oli sitten menoa. Kovaa treenaamista joka maanantai (5h) ja siinä rinnalla kävin salilla sen 2-4 kertaa viikossa + alussa callaneticsissä myös. Ikää oli tosiaan se 16v. Alussa ihan kuntopuolella mentiin, sitten siirryin siskon kanssa vetäjäksi ja olin sitten kilpapuolellakin jonkin aikaa. Harrastaisin nurkkeilyä varmaan vieläkin, jossei seura olisi loppunut.. Tai jos ikää olisi ollut enemmän kuin 17, oltais alettu itse vetämään treenejä ja jatkettu toimintaa, mutta ei niin ei. Harmittaa, mutta toisaalta olin niin kokematon vielä. Nyrkkeilyssä sai hyvin purettua murrosiän paineita ja se autto jaksamaan! :)

Mulla sisko oli tuohon aikaan ihan tykissä kunnossa, harrasti kuin hullu ja halusin seurata esimerkkiä. Kävin soutuspinningissä ja muissa jumpissa sen mukana. Vaikka liikuin paljon, olin silti liikkuva lauta ilman yhtään kunnon lihasta. Mitä nyt yläkropassa oli, mutta jos ihminen ei syö, niin ei voi kehitystäkään tapahtua. Kun kaikki liikunta loppuu ja löytää elämänsä rakkauden, alkaa sitä mielummin makoilemaan sohvalla..

Nyt muistan! Perheen kanssa ollaan harrastettu yhdessä laskettelua ihan 6v alkaen ja edelleen harrastan sitä aina sillon tällöin! Toinen on moottoriurheilu, eli kelkkailu ja mönkiällä ajaminen. Mutta ne nyt ei ole niin aiheeseen kuuluvaa.. :)


Kuinka sitten Danan kanssa? Ainahan sitä ajattelee, että koiran kanssa lenkkeily sais ihmisen liikkumaan enemmän, mutta todellisuudessa Danan ollessa pentu, kävin vain ne pakolliset lenkit. Taisin joskus yli pari vuotta sitten yrittää käydä juoksemassa Rikun kanssa tai salilla, mutta jos ei ole määränpäätä, niin ei ole tavoitetta tehdä mitään.

Kunnes lääkäri ilmoittaa, että mycoplasman ja keuhkoklamydian jälkeinen tauti on aiheuttanut mulle pahan astman ja oon huonossa kunnossa. Silloin mulla välähti ja hoksasin, että PAKKO aloittaa jostain tai kuolen alle 30-vuotiaana. Pelkkä ruokavalion parantaminen ei enään auttanut, vaan oli pakko alkaa liikkumaan!

Aloitin tosiaan siitä, että koiran kanssa lenkit piteni huomattavasti. Paras ja kauhein kokemus oli olla 13-vuotiaan pikkuveljen kanssa lenkkeilemässä ja jos 3km lenkkiin menee 50min hölkäten, niin jossain on pakko olla pahasti vikaa! Pikkuveli käveli vieressä ja nauro mulle.. (Syksyllä samainen lenkki meni jo 20min)


Tuosta päivästä alkaen, sanotaanko tasan vuosi sitten, löysin rakkauden lenkkeilyyn. Ne piteni ja parhaimmat 10km lenkit ovat kyllä innostaneet jatkamaan pitkälle syksyyn saakka. Ja Dana kiittää myös! Se, että portaiden nousu ei hengästyttänyt niin paljon ja kropassa tapahtunut muutos auttoi jatkamaan ja kesällä ihan yhtäkkiä hurahdin kuntosalilla käymiseen. 

Ehkäpä syynä jatkuneeseen kiinnostukseen oli myös se, että aloin ottamaan asioista enemmän selvää ja hioin salilla tekniikkaa kohdalle paljon enemmän kuin ennen. Aloitin ihan 2-jakoisella sarjalla, joka osottautui hyväksi aloittelijalle. Myöhemmin sitten lisäsin haastetta ja hyvillä mielin olen kuusikin kertaa viikossa käynyt salilla. :) Myöskin syksyllä kävin taas kokeilemassa kuntonyrkkeilyä, mutta halusin aikaa enemmän kuntosalille ja nyrkkeily sitten loppui lyhyeen.

Ylemmässä kuvassa alussa ja alemmissa nykyinen tilanne.
Loput te osaatte varmaan arvata ja onhan nuita juttuja puhuttu paljonkin täällä blogin puolella. Onnellinen olo on ollut kokoajan ja en kadu hetkeäkään, että liikunnan ansioista kaikki astmat ja muut kököt on poistunut listalta. 

Naurattaa vaan, että näköjään sitä pitää vuoden välein sairastua tämmöseen ikävään tautiin nimeltä flunssa, että muistaa sen huonon olon, eikä haluta lopettaa päivittäistä liikkumista. :) Tosiaan vielä pitää malttaa odottaa parantumista, ettei tauti pitkity tai pahene enempää! Muistakaa se! :) Sellainen historia mun liikunnassa on.


VAROITAN, ettei ole lasten luettavaa tekstiä... Tai oikeastaan on, ottakaa opiksi, ettei tämä ole hyvä asia! Sain silloin kysymyspostaukseen tällaisen kysymyksen, johon on hyvä vastata nyt: "Olet pari kertaa maininnut olleesi joskus ns. säästöliekillä. Voisitko avata aihetta hieman, jos se ei ole liian arka paikka. Liittyikö siihen esimerkiksi syömishäiriötä?"

Jos luitte tekstiä yhtään tarkemmin, pystyitte ehkä rivien välistä lukemaan, että ehkä fiiliksissä on ollut mukana pahaa epävarmuutta ja itseinhoa. Olen aina ollut sellainen kiltti ihminen ja aina ollut muiden pompoteltavissa. Yläasteelle siirtyminen oli jotenkin hirmusen vaikeaa aikaa ja siirryin kokonaan kasvis ruokavalioon. Tosin en syönyt koskaan. En ihan oikeasti koskaan. Ja jos söin niin todella vähän ja piilossa saatoin sitten ahmia hirmusen määrän kaikkea kökköä nassuun. Pizzaa, hamppareita, karkkia.. En edes muista maistaneeni nuorena salaattia. Se taas sekoitti aineenvaihdunnan täysin ja turposin aina kuin possu. Kroppa alkoi syömään mun lihaksia ja olin pelkkää luuta ja rasvaa.

Haukku pullaa päivässä pitää elämän sekaisena.. Ei näin!
Aina mulle huomautettiin, että neiti ei syö ja voitte kuvitella, kuinka pahalta siinä on sitten alkaa syömään enään. Syynähän oli se, että olin omasta mielestä lihava. Ja silloinen poikaystävä jaksoi siitä aina mainita ja olla vahtimassa mun syömisiä. Olipa yllätys, ettei ruoka maistunut. Toisaalta mun onni, etten liikkunut silloin yhtään, koska olisin varmaan kuluttanut itseni loppuun ja saanut pahaakin tuhoa aikaan! Kuitenkin olo oli vetämätön ja en nauttinut mistään asiasta yhtään.

Mutta tullaan siihen nyrkkeily aikaan, niin silloin söin jo lihaa ja suht normaalisti, mitä mulle tarjottiin, mutta todella pieniä annoksia edelleen. Mutta mättäsin edelleen roskaruokaa ihan mielin määrin, siksi varmaan aineenvaihduntaki oli sekaisin. Enkä syönyt todellakaan tarpeeksi terveellisesti siihen nähden, että liikuin todella paljon ja kroppa oikein söi lihakset. Koska kroppa on kokoajan paineen alla, se alkaa oikein pitämään kiinni kehon rasvasta ja polttaa liikkuessa vain lihasta. Painoin tuolloin alimmillaan 56kiloa ja lihoin 63kiloon, vaikka liikuin paljon. Mun aineenvaihdunta oli olematon ja täysin sekaisin, en juonut koskaan ja vessassa tarvi käydä max. 2 kertaa vuorokaudessa ja isommalla tarpeella todella harvoin.. Tämä ei todellakaan ole terveellistä milloinkaan!

Minä 2008!
En osaa sanoa, onko mulla ollut "puhdasta" säästöliekkiä, mutta määritelmänä olin niin väsynyt, että parhaimmillaan nukuin jopa 38h putkeen. Kuvitelkaa. Tulet koulusta kotiin, nukahdat ja heräät seuraavan kerran aamulla kouluun niin, että olet nukkunut seuraavan vuorokauden ja vielä yön siihen perään. Heräsin tuossa ajassa kerran vain todetakseni, etten jaksa nousta. Eikä mulla ollut edes nälkä, kun heräsin.. Sairasta.

Kuka mut sitten pelasti? Riku. Poika, joka auttoi mua monet mutkat yli ja ehkä se pieni sohvalla herkutteleminenkin sitten antoi mulle liiankin hyvät ruokahalut ja paino nousi huomaamattomasti parissa vuodessa sinne huimaan 82 kiloon. Miksi? Koska kroppa imi KAIKEN sisälleni, koska olin syönyt niin huonosti ja nyt kun mättäsin paljon väärää ruokaa, kroppa otti kaiken itseensä. Ja ehkä vähän geeneistäkin kiinni tämä asia..

Yksin muutettua aloin tekemään itse ruuat.
Sanotaanko, että puoltoista vuotta sitten vasta tajusin, että ihmisen pitää syödä säännöllisesti! Kun syö sen 2 lämmintä ja yhteensä 5 ateriaa päivässä, pystyy vaikuttamaan aineenvaihduntaan hyvällä tavalla ja kun se on kunnossa, niin olo on ihan eri! Ja se määrä, minkä pelkkä aineenvaihdunta tarvitsee ruokaa on ihan huikean paljon! Aloin tekemään ruuat itse ja lautaselle eksyi kasviksia! Monipuolinen ruoka on kaiken aa ja oo, vaikken sitä vielä tuolloin tiennyt, mutta parempi tuo kun söisin vain karkkia!

Myöskin on PAKKO juoda vettä päivittäin, ettei kroppa kuihdu. Tämän kanssa on ollut opettelemista, koska jos juo huonosti 20 vuotta niin sen vähintään 2litraa/päivä opettelu on haastavaa. Ja sanottakoon vielä tuo paholainen, eli alkoholi, joka varmasti sekoitti mun kroppaa entisestään, mutta sen kaikki jo tietää.

Sanoisinko, että kiitos liikunnan, vuoden karkkilakon ja uuden ruokailutottumuksen, en ole enään ollut pitkään aikaan millään säästöllä ja kroppa toimii stressiä lukuunottamatta hyvin! Superdieetillä epäilin juurikin säästöliekkiä toisessa ääripäässä, jossa kroppa toimi ylikierroksilla ja aiheutti jonkin tasoista liekkiä, mutta se ei kauan onneksi kestänyt ja sain kropan taas kuriin.

Nyt vaan toivon, ettei kukaan joudu kokemaan samaa, tämä on pirullinen asia ja aiheuttaa vakavia asioita itselle! Terveellisellä ruualla ja sopivalla suhteella liikuntaa pysyy huolet ja murheet poissa, niin kropasta kuin mielestä :)

Ruoka

Elämää keittiössä

22.4.13



Alan vihdoin palaamaan elävien kirjoihin, kun nuha on vähää vaille terve. Kiitos kuuluu nokkamukille, jolla huuhdellaan nenä ja se on kyllä auttanut hirmusen paljon oloon. Vielä kun malttaisi muutaman päivän olla paikallaan, niin pääsis taas liikkumaan :)

Tiiättekö mitä? Kuinka ihanaa on laitella omaa asuntoa taas kuntoon monen viikon tuon jälkeen? No ei todellakaan ole kivaa. Kaikki on ihan kesken ja vaatteita pitäisi pestä ja ja ja...

Asia on varsikin sillon erittäin mukavaa, kun päätätte heittää kaikki kuiva-aineet kaapista pois ja sitten se ihana pieni ja kuuluisan söpö härö hiipii eteen!! HYI! Onneksi tämä ainokainen ötökkä oli jo kuolla kupsahtanut aikoja sitten, eikä mistään löytynyt enempää. Ja olin purkittanut tämän mannahiutaleet, eli se ei olisi edes päässyt leviämään sieltä! JES! Mutta arvatkaa vaan saiko joka ikinen purkki ja purnukka siivouksen ja kaikki lensi kaarella roskiin! :D

No, tulipahan siivottua kaapit kunnolla! Eli purkittakaa kaikki ruuat ja siivotkaa ne sillon tällöin, niin säästytte yllätyksiltä!

No se siitä, huominen menee vielä levätessä, mutta bikinin ruokavalio on virallisesti aloitettu! Kropan kauhistus kuvan otan huomenna, niin saan seurata tilannetta peilistä, en puntarista! (Vaikka ihme ja kumma mun paino ei ollut noussut yhtään liikkumattomuuden aikana!) Mulla ei todellakaan ole nälkä ja hyvillä mielin olen tässä mukana :) Tosin mun viher-smoothie ei ollut niin vihreä, mutta huomenna teen sen paremmalla menestyksellä.. :D 

Hyvää alkavaa viikkoa, mulla on kiireinen aikataulu tiedossa! Mutta aikaa on pyhitetty myös blogin päivitykseen ja jos vaikka vihdoin saisin toteutettua nuita luvattuja juttuja :) Katotaan.

Koulu

Vielä kerran!

19.4.13

Nukun viimeistä yötä bff:n sohvalla. Nukun viimeisen kerran yksin. Menen viimeistä kertaa bussilla harkkaan ja itken viimisetkin kyyneleet siitä ikävää, mitä mulla jää niitä ihmisiä ja työilmapiiriä kohtaan. Ihan kauhean kova ikävä niitä oppilaita ja itse ympäristöä. En voisi olla iloisempi hyvästä harjottelusta ja tästä mahdollisuudesta. Opin paljon ja vielä enemmän!

Mutta iloitsen suuresti, että nyt pääsen pois tästä tuskan kaupungista! En hypännyt väärään bussiin ja tapasin paljon uusia ja vanhoja tyyppejä. Viisi viikkoa kestin ihan ok, mutta toistaiseksi se saa riittää, haluan päästä omaan kotiin. Omaan sänkyyn nukkumaan ja jatkamaan arkea. Ja opparia.. Siihen se ilo kotiin palaamisesta sitten loppuikin. :D 

Huomenna me vaihdetaan Miia-hiiren kanssa kasvojen ilmeitä, mutta pian mua taas naurattaa. Olenpahan yhtä kokemusta taas rikkaampi! Palaillaan taas tutusta ympäristöstä ja normaalilla blogin tahdilla! :)




Juhlat

Aika KOO meno viikonloppuna

15.4.13


Se tunne, kun ystävällä on synttärit ja lähdetään katsomaan porukalla Kaija Koota. No se oli siihen asti hyvä, että päästiin jonoon. Ulkona sateessa jonotusta 45min, vaikka meillä oli jo liput, ihmisiä ihan liikaa niin pieneen tilaan. Saliin astuttua olo oli kuin saunassa! Huhhuh, ensimmäisen laulun aikana lähdin kauemmas istuskelemaan, juomaan vettä ja oottelemaan sitä loppuhuipennusta, koska tiesin vain hittilauluja. Ihanaa, että tytöt tykkäs, mutta Kaija ei ihan mun leppareihin yltänyt :) Ja tietty pitihän sitä tankata sitten ihan urakalla ja mennä subin kautta kotia..

Myös lauantaina koin aika huonoa oloa, en tosin krapulasta, vaan alkavasta flunssasta ja sunnuntaina nokka olikin jo ihan tukossa ja tänään olo on ollut mitä kamalin! Ja mulla olisi näyttöviikko menossa näin sopivasti ja perjantaina pääsenkin jo kotia, mutta miksi rakas sää ajattelit juuri nyt olla hirveän tuulinen ja sateinen!! Paistais edes aurinko niin olo kevenis. Panadol hot ja burana auttaa toivottavasti..


Sisko järkytti mut täysin lähettämällä mulle mun bikinikuvan vuodelta 2008. Mikä lauta! Tuolloin harrastin nyrkkeilyä ja pidin itseäni tosi isona. Edelleenkin ihmettelen nuoren tytön vääristynyttä minäkuvaa. 2012 olinkin vähän tukevammassa kunnossa, mutta entäs tulevana kesänä? Toivottavasti en kumpikaan nuista :D

Ja Bikini nettivalmennus alkoi tänään! Tosin itse alan siihen vasta ensiviikolla, kun pääsen taas mukaan omaan rytmiin ja elämään! Ihanaa :) Miltähän sitä näyttää tänä kesänä? Pitänee ottaa aloituskuvat sunnuntaina ja ihmetellä sitten 10 viikon kulttua :) Tai oikeastaan 11 viikon, mutta nyt vaan keskityn näyttöihin ja parantamaan itseäni, niin pääsen sitten täysillä mukaan treenihin :)

Vuosien jälkeen!

12.4.13


Työmyyrä täällä ilmottautuu. Tai oikeastaan makaamiseen ja tietokoneella istumiseen tylsistynyt ihminen terve! Matkalaukku elämään myös kyllästynyt ihminen sai vihdoin melkein valmiiksi kaikki näyttösuunnitelmat ja semmoset kököt jutut.

Ja väsyttää kyllä ihan kiitettävän paljon. Viikonlopusta on tulossa kyllä erikoinen, koska näen tosi paljon vanhoja lapsuuden kavereita, joita en ole nähnyt.. No moneen vuoteen, joten jänskiä juttuja tiedossa ja kaiken huippuna niinkin ihana kuin Kaija Koo! :D Mukavaa viikonloppua, tämä on toivottavasti viimeisiä valitusvirsiä, viiminen viikko Oulussa starttaa NYT!

Juhlat

Juhlan humua

8.4.13


Tässäpä muutama kuva juhlista. 

Niinkin mielenkiintoista mulle taas kuuluu kuin työharjoittelua, uusi "koti" ja sika paljon koulutehtäviä. Koskahan sitä pääsis taas salille? Saa nähdä.. :/

Juhlat

Kameran edessä

6.4.13


Tänään oli mummun juhlat ja tulinkin (taas) tänne kotipuoleen. 

Ihan oikeasti alkaa rasittamaan tämä neljän paikkakunnan ramppaaminen ja kun pääsen takas roihin, niin en liiku sieltä ennenku saan koulusta paperit kässiin! No ainakin lenkkipolut ja muut taas kiinnostaa kun on ollu sieltä niin kauan pois :D


Tässä nyt muutamia kuvia, nyt lähden rentoutumaan pikku Raffen kanssa ja laitellaan kuvia lisää myöhemmin :) 

Ihan vaan mainostuksena mun uusi ripsari ja rajaustussi toimi kyllä mainiosti, ei menny 40e hukkaan! Suosittelen! :) Hyvää viikonloppua kaikille!

Bloggerin lukijat

FACEBOOK