Week 1

6.10.13



Olen ollut todella innoissaan ruuan suhteen, koska saan syödä niin paljon! Mystisesti lautanen aina tyhjenee, vaikka annokset ovat valtavia. Eikä muuten ole nälkä.

Liikunnan kanssa olen ollut vähän hukassa, koska alkuviikon menin autolla töihin ja olen ollut paljon ylitöissä. Niin ja se kummallinen vatsakipu, joka on nyt onneksi pysynyt vähän pois!

Torstaina vatsakipu vähän katkaisi ruokailua ja jätin yhden aterian välistä. Perjantaina oli jotenkin heikko olo koko päivän ja se amarillon ateria sitten laukasi kamalan kierteen. Olisin toki voinut valita todellakin viisaammin koko annoksen, mutta nälkäsenä sitä tekee huonoja päätöksiä.. Siispä koko perjantai työpäivän jälkeen meni ilman kunnollista ruokaa, koska en yksinkertaisesti pystynyt syömään.


Muutenkin viikonlopun vaikeus oli odotettavissa ja olin varautunut hyvään syömiseen ja liikkumiseen. Tosiaan olen kumpanakin päivänä noussut aikaisin kunnolliselle aamulenkille koiran kanssa ja sen jälkeen aamupala on maistunut ihan taivaalliselle! Mutta sitten sarjoja katellessa ja yksin ollessa mulle on iskeny kamala olo. Kukaan ei vastaa puhelimeen, kaikki on kaukana jossain ja illalla tuota saamerin suklaalevyä hakiessa sain jopa mummojen vihat niskoilleni ja voitteko uskoa? Se mummo kaatoi minut kumoon pyörän selästä!?! Mihin ihmeeseen tämä maailma menee? Omalla huonolla omatunnolla haen suklaata ja sitten vielä aletaan tuiki tuntematonta syyttämään mummojen kaatamisesta pyörätiellä (Niinpä, olen itsekkin sekaisin tästä kuviosta ja mummojenhan tulisi olla jo nukkumassa kuuden jälkeen...) ja sitten vielä kaadetaan maahan. Kiitos, lauantai ei voisi sujua paremmin.. En toki toivonut paskaista pyöränpoljinta upotetuksi jalkaan, ei toki ole yhtään epäpuhdas.. Ja se muuten turposi aika kivasti kuvan jälkeen!

Laitoin nukkumaan jo yhdentoista aikoihin.. Kyllä, sängyssä olin jo seittemän aikaan.. Lauantaina.. Tekeekö tämä paikkakunta mut ihan hulluksi?


Se siitä ideasta, että "rentoudun ihan kunnolla olemalla vain kotona yksin". Niinpä mulle yksinäiset lauantait eivät todellakaan tule jatkossa kysymykseenkään! Kävin kyllä salilla ja sain kyllä kaikki ruuat ihan ajallaan, mutta pahalta silti tuntuu. Hallaahan tässä teen vaan ittelleni ja mielelleni, jos en osaa olla viikonloppua ilman sokerihumalaa. Alkoholia en osaa enään juua, mutta sokeria kyllä tarvitaan. Nyt tarvitaan muutosta itsehillintään ja sen opetteluun.

Ensiviikonloppua odotellessa. Varaan kyllä ajoissa kunnollista seuraa ja paljon tekemistä, ettei mielihaluja synny liiaksi asti!

You Might Also Like

4 Kommenttia

  1. Voi sinua pupu! Oisit tullu minun kans Tervolaan saleilemaan. :) Ollaan muuten ens viikonloppu siinä samassa kaupungissa, joka tekee mutki hulluksi! Niin keksimmä jotain kivaa tekemistä? :)

    VastaaPoista
  2. Oon miettinyt monesti epäkohteliaiden pappojen ja kärttyisten mummojen kohdalla, että mihin tää maailma on oikein mennyt, mut omalle kohdalle ei oo onneksi vielä sattunut mitään muuta kuin aiheetonta nalkutusta ja valitusta. Tommonen pyörän päältä kaataminen kuulostaa kuitenkin aika kamalalta, auts! :(
    Mäkin oon muuten todella huono tollaisessa "vietänpäs nyt lauantain omassa rauhassa tehden mitä huvittaa"-ajattelussa, sillä vaikka se itsekseen oleminen kuulostaisi jossain vaiheessa viikkoa hyvältä idealta, yksinäisyys alkaa kuitenkin aina ahdistaa sitten tosipaikan tullen ja siitä onkin rentous ja mukavuus kaukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä ne ihanat ja herttaset ikääntyneet on? :(

      Omaa aikaa saa viikolla iltaisin, kun rauhottuu ajoissa ja nauttii vaan olostaan, kunhan se ei ole viikonloppu :D Siispä kalenteri täyteen tekemistä, niin ei tule tylsää!

      Poista

Bloggerin lukijat

FACEBOOK