Week 3

3.11.13


Uusi viikko taas takana ja lomaviikon jälkeen ollaan menty pilkulleen hyvin, eikä melkein. Ruoka on hyvää ja saan kyllä syödä nyt todella paljon! Torstaina vähän meinasi lipsua, kun unohdin välipalan kotiin pitkänä työpäivänä, mutta se kostautui vain kahdessa ässä-keksillä ja isolla kupilla kahvia. Mutta herkkua en olekkaan kaipaillut. Viikonloppuna säästyin pahimmalta herkuttelulta ja tein itse tehtyä pizzaa kukkakaalista ja se pelasti kaiken! Suomeksi siis ruoka puoli sujunu hyvin ja painokin alkanut pudota, eli turvotus laskee pois.

Ehkä suurin syy tälle hyvälle ololle on se, etten stressaa liikaa. Syön "kiellettyjä" sieniä ja vähän on vaaleaa leipääkin tullut otettua, mutta kohtuuella! Ehkäpä mulla on parempi motivaatio kuin aikoihin, motivaationa olen minä, eikä kukaan muu. Pitkään jatkunut herkuttelu ja tekosyyn löytäminen.. Ratkaisun löytäminen ja oma päätös. Päänsisäinen kamppailu tämä on enemmän, eikä mitään saa ottaa liian tosissaan.


Tuossa alkuviikosta kerroin, että kävin collareilla salilla ja oli niin huisia. Nyt perun kaikki puheeni!

Menin perjantaina salille ja yllä olevassa asussa tietty. Hoksasin kalenteria katellessa että jaa-a.. Jalkapäivä on ollut viimeksi kaksi viikkoa sitten, eli se on pakko tehdä nyt pois ja voi että oli kamalaa! Syväkyykkääminen oli painajaista, koska tuntui, että kokoajan saa olla kiskomassa housuja ylemmäs jne. Toisin sanoen: EI ENÄÄN IKINÄ!!

Onneksi siitä selvittiin hengissä ja kaikki tän viikon neljä salitreeniä on paketissa.


Painot nousee kerta kerralla ja voimat kasvaa. Näinhän sen kuuluukin mennä, kiitos lisättyjen hiilareiden! Viikolla neljä päätin tehdä extra-treenit ja odotan jo innoissaan erilaista viikkoa salilla :)

Salilla treenaan kaikista parhaiten yksin, siellä ei saa olla YHTÄÄN ihmistä. Lauantaina sinne sitten tuli kaksi poikaa (oli salilla joskus viiden aikoihin) ja ne pyysi vaihtaa musiikkia. Kuuntelin siis omasta puhelimesta ihan perus NRJ- hittejä, mitä salin omakin soittolista on täynnä, joten annoin pojille "työrauhan", koska olin melkein valmis. Vatsarutistuksia taljassa, painoa 65kiloa. Siinä ähistäessä yhtäkkiä oli vaan pakko lopettaa, räväyttää painot ja jähmettyä paikalleen.. Mitä ihmettä? Kuka kuuntelee salilla HUMPPAA? "Mä oon kolmekymppinen" oikein raiku mun korvissa, oli pakko lopettaa treeni siihen, että pääsen äkkiä pihalle. Olen shokissa edelleen..

Pakko avautua myös toisesta jutusta, joka alkaa olemaan jo kohta ongelma:Järkyttävän_ällöttävän_pyäh juttu sitten toistui tänään niin monetta kertaa, kun olin tekemässä selkää. Salilla oltiin kahdestaan erään miehen kanssa, joka on jo monen monta kertaa sillain lipevän ällöttävästi hymyillyt ja... No miehän on yli nelikymppinen ihan varmasti! Mulla nyt jo inhottaa ajatuskin siitä!

Tiedättekö: Se tunne, kun et pysty irrottamaan katsetta seinästä, ettet nää pullistelevaa, vanhaa miesti hymyilemässä ja tuijottamassa "GRRR"-katseellaan.. Ja se yritti tänään tulla juttelemaan mulle!!! Murhaava katse ja napit kovilla mun piti oikeasti suunnitella, mihin katon ja mitä liikettä teen seuraavaksi, että olisin mahdollisimman kaukana siitä! En yksinkertaisesti uskalla mennä enään yksin salille, etten joudu tän miehen kanssa mitenkään tekemisiin. Mulla oikeasti ahdistaa niin h*lvetin paljon! 

Pakko laittaa loppuun kaksi kuvaa siitä, miksi en todellakaan tunne oloani lähestyttäväksi salilla missään muodossa. Haluan treenata rauhassa, mutta voi mun ylähuuli parkaa.. :')

You Might Also Like

2 Kommenttia

  1. Pakko koittaa itekkin tehdä tänään kukkakaalipitsaa! :) Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattee kyllä, oli positiivinen yllätys :)

      Poista

Bloggerin lukijat

FACEBOOK