Itseensä löytämistä valokuvauksen keinolla

30.1.14


Se, millainen minäkuva mulla on itsestäni, tekee minusta tällaisen. Ajatus on siitä, miten minun tulisi muuttaa sitä, että saisin taas elämäniloa ja ajatukset selkeiksi. Kuvitelma siitä, kuinka aina vaan "inhoan" itseä ja olen epätyytyväinen jokaiseen päätökseen, ei johda lopulta mihinkään.

Valokuvaus on mulle tärkeää ja rakastan sitä. Olen kuitenkin aina sen takana. Jos joku ottaa minusta kuvaa, niin ensimmäinen reaktio on olla ihan pelle. En ole tottunut siihen, että olen kohteena vaan tykkään olla piilossa. Yleensä olen se seinäruusu, joka haluaa ensin tarkkailla ympäristöä, ennen kuin osaan rentoutua kunnolla. Myös valokuvauksessa tunne on sama, olin sitten kameran edessä tai takana.

Kaveri kertoi olleensa täysin pohjalla oman itsetunnon ja minäkuvansa kanssa parisen vuotta sitten ja saanut voimaa valokuvista. En ole koskaan ennen tajunnut tai edes kuullut Voimauttavasta valokuvasta

Itse kuvaustapoja on monia: fantasiaa metsässä, luonnollista kuvausta omassa makuhuoneessa, juoksemista keskellä kaupunkia siskon kanssa.. "Sen sijaan, että kuvaaja päättää, miten hän näkee kuvaamansa ihmisen, kuvassa oleva ihminen on päähenkilö, joka määrittelee, miten häntä saa katsoa."

"Kuvausprosessin voima perustuu korjaaviin katseisiin ja nähdyksi tulemiseen. Ihmisen kuva itsestä, toisista ihmisistä ja maailmasta syntyy alkujaan aistisessa peilaussuhteessa lapsen tärkeiden ihmisten kanssa. Miten nämä ihmiset katsovat ja koskevat lasta sekä peilaavat lapselle omilla kasvoillaan ja myötäelämisellään tämän sisäistä maailmaa, antaa lapselle kokemuksen liittymisestä toisiin ihmisiin, ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisesta sekä omasta arvokkuudesta. Koska valokuvausprosessi perustuu näköaistiin, tavoittaa se hyvin juuri ihmisen nähdyksi tulemisen ja näkymättömyyden historiaan liittyvää abstraktia ja tunnepitoista, vaikeasti sanallistettavaa ainesta."Voimautumisen keskeinen idea on se, ettei toista ihmistä voi voimauttaa. "" -Maailman ihanin tyttö


Lyhyesti ideana on se, että tutkitaan omaa itseä valokuvien kautta. Valitaan kuvia, katsellaan niitä ja tutkitaan, miksi tästä tykätään ja mistä ei. Tapoja on erilaisia ja monenlaisia.

Kaverin 'voimauttaminen' oli alkanut vanhojen valokuvien tutkimisella. Katsomalla itseä ja miettimällä, miltä kuvissa tuntuu, mitä ajatusta ne herättävät. Ensimmäisen kuvan pinossa on 200 valokuvaa, joihin kaveri oli itse valinnut itselleen tärkeät elementit ja valokuvaaja oli vain seurannut perässä. Hiljaa vain kävelyä, hyppelyä ja juuri sellaista tekemistä, mitä itse haluaa tallentaa, mutta vuorovaikutusta kuvaajan ja kuvattavan välillä ei ole. Vain hiljaisuus. Kuinka lähelle päästää toisen, pystyykö katsomaan kameraa? Mitä ajatuksia tilanne herättää? Kuvat on annettu kaverille täysin muokkaamattomana ja myös epäonnistuneet ovat kuvat mukana, koska huonoja ei valitse kuvaaja, vaan kaveri itse.

"Kuvat tavoittavat sellaista, mitä ei voi sanoilla ilmaista."

Kun sain katsella nuita kuvia, taustalla soi musiikki ja olin täysin hiljaa. Kuville ei saanut nauraa, kommentoida tai muutenkaan sanoa mitään. Ne ei ole tarkoitettu muiden arvosteltavaksi. Ne on omaan itsetutkiskeluun. Oman mielen voimauttamiseen ja itsensä hyväksymiseen juuri sellaisena kuin kuvissa on.

Kaveri kertoi, että alussa hyviä kuvia oli vain muutama. Nyt muutaman vuoden jälkeen on löytynyt uusia suosikkeja ja pystyy katselemaan itseään erillä tavalla. Nykyisin kaveri ei ole niin kriittininen itselleen ja nauttii elämästä opiskellen unelmiensa ammattia. Kiitos hänelle, kun sain katsella kuvia, olihan ne ajatuksia herättäviä ja meneltelmä mielenkiintoinen lisäys sivistykseen!

"Omakuvien kautta voi opetella katsomaan itseään lempeämmin."

Miten hyödynnän tapaa itselleni? Tämä on omalla tavallaan terapeuttinen tapa, joka herättää paljon ajatuksia ja myös mielenkiintoa ihan ammattitutkintoa kohtaan. Tästä olisi niin paljon hyötyä myös muille, mutta ensin se pitää itse kokea. Viime aikoina olen tutkiskellut vanhoja valokuvia ja tulevalla 'lomalla' varmasti perehdyn omiin lapsuuden kuviin. Myöhemmin haluan "joutua" kameran eteen ja olla ihan oma itseni, mutta kuvaajaksi haluan jonku läheisen ihmisen, johon luotan. Tapoja ja tyylejä on monia, eikä tämä ole varmasti mikään lyhyt prosessi.


HUOM: Voimauttava valokuvaus on ammattitutkinto, joten tätä ei voi käyttämään työelämässä tai periaatteessa edes muille ihmisille ilman tutkintoa, (vaikka olisi mahtava keino erityiskoulussa!) mutta itselleni pystyn kyllä kokeilemaan, miten mielikuva muuttuu. Lainaukset tekstiin otettu sivulta ja voit lukea Voimauttavan valokuvan menetelmästä ja ammattitutkinnosta lisää täältä.

You Might Also Like

0 Kommenttia

Bloggerin lukijat

FACEBOOK