Mielenvikainen päivä!

8.2.14


Tänään oli odotettu päivä, josta en ollut kertonut kuin muutamalle ihmiselle! Aamulla katsoin Sotshin lumilautailua, harmittelin huonoa säätä ja jännitin todella paljon. Tatuoinnit herättää ajatuksissa sekä hyvään että huonoon suuntaan, joten sen ottaminen itselle aiheutti vähän ristiriitaisia tunteita. Tällaisena vähän "kaikkeen nopeasti kyllästyvänä" ihmisenä mietin paljon kaikkea negatiivista. Mitä jos en tykkää kuvasta? Jos haluan joskus lisää? Jos en osaa hoitaa sitä ja entä jos kuva on väärässä paikassa? Ehkä mua vähän pelotti ja siksi ottaminen on vain venynyt.

Aloitin siis pienestä haaveesta ja kävelin Terhin juttusille liikkeeseen ja varasin ajan. Neidillä on vientiä, koska aika saatiin sovittua kuukauden päähän, joten mulla oli hyvin aikaa miettiä, mitä sitä iholleen naputtaa lopullisesti. Olen yläasteelta saakka puhunut ottavani tatuoinnin ja nyt 10 vuotta myöhemmin sen uskalsin tehdä!

Ideoitahan on tuhat ja sata, mutta lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Identtiset kuvat jalkapöytään oli liikkeeseen mennessä mielessä, mutta siinä kuvia tehdessä sitten pudisteltiin päätä, ettei se ole yhtään "lauramainen" juttu, koska en tykkää mun jaloista ja vielä vähemmän avonaisista korkkareista! Joten annoin ohjeet, mitä haluan ja Terhi piirsi ja suunnitteli kuvaa melkein tunnin, että saatiin varmasti hyvä lopputulos!


Jaloissa edelleen pysyttiin ja voi että olen tyytyväinen siihen, että halusin näin aluksi vain rajat kuvaan. Se nimittäin sattu ihan jumalattoman paljon! Jalassa on paljon hermoja ja nähtävästi myös muualla kuin jalkapöydässä! Alussa oli ihan ok olo, mutta sitten tatuoinnin alareuna menee jo niin ohuelle alueelle, että meinas tukihenkilö/kuvaaja Jennin käsi mennä rikki siitä puristamisesta! Alussa en pystynyt kuin pitämään silmiä kiinni, mutta lopussa jo vähän vilkuilin lopputulosta! Meinasin luovuttaa ensimmäisen kohdalla, mutta kestin onneksi myös toisen kuvan loppuun saakka. Toisin sanoen kaksi tatuointia yhdellä kerralla!

En sanoisi "ei koskaan enään", mutta mun tatuointi kiintiö on juuri nyt ihan täysi seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.. Paras juttu oli se, että Veera luuli sen poikaystävän kanssa, että ollaan Jennin kanssa otettu jotku BFF-tatuoinnit toisistamme :') Ei ihan kummiskaan...

Tatuoinnit on tarkoitettu mulle itselle eikä muille ihasteltavaksi, (tai kauhisteltavaksi) joten tuskin tulen täällä koskaan esittelemään kuvia tämän tarkemmin. :) Mun mielestä on muutenkin typerää sanoa mielipidettä toisen tatuoinnista, koska ne on jokaisella henkilökohtaisia. 

Ystäväni Terhi on töissä Oulun Pitbull tattoossa ja halusin ehdottomasti hänellä ottaa ensimmäisen tatuointini. Ystävyys oli koetuksella, mutta eiköhän me soitella vielä tämän päivän jälkeen ;)

You Might Also Like

2 Kommenttia

  1. Minä jo säikähdin että mitääää! :D Mutta ei vitsi miten siisti postaus, tykkään! Mä kyllä haluaisin joskus nähdä nuo tatskat tarkemmin, vetelen sulta sitten lahkeita ylös kun nähdään hööhööö...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat luvan tulla nosteleen lahkeita :D

      Poista

Bloggerin lukijat

FACEBOOK