11 faktaa minusta 2/2

15:00

Osa yksi löytyy TÄÄLTÄ. Tämä on jatkoa Veeran haasteeseen, jätin muutaman kysymyksen pois :) Alkuun häätyy sanoa, että kaikki tämä on vain mun mielipidettä asiaa kohtaan, eikä ole olemassa väärää vastausta. Eräälle anolle luvassa sitä pidempää ja syvempää tekstiä, mitä toivoit! Vastausten kirjoittamiseen on mennyt melkein 4kk, joten ajatuksella on tehty! :)


Kysymykset:

1. Kerro itsestäsi jotain oikeasti syvempää. Onko jokin kokemus arpeuttanut sinua? 
(Huhhuh, mikä kysymys.. Tän miettiminen oli vaikeinta ikinä!)
-Onhan nuita kokemuksia sattunut ja tapahtunut. Mun elämässä ei ole mitään tapahtunut, mutta mun henkinen puolisko on saanut kärsiä jo pidemmän aikaa, eikä haavat meinaa mennä millään kiinni. Asiaa sen koommin aukaistuna sanon sen verran, että tällaisena "jokapaikaan nakattava" -ihmisenä sitä alistuu muiden tahtoon liian näppärästi ja olen aina peruskoulun ysiluokkaan saakka ollut se, joka höynäytetään tekemään kaikki mahdolliset asiat, koska en osannut sanoa EI. Oli se sitten mielipide tai tekeminen, olin aina samaa mieltä kaikkien kanssa. Oli se sitten hyvä tai paha, olin aina mukana. Olin se, joka seurasi muita, mutten osannut olla minä. Se Laura, joka osaisi aukaista suun, kun muut tekivät väärin. Se Laura, joka ei tiennyt mistään mitään. Olin ihan haamu!

Minut on höynäytetty maistamaan tupakkaa, kokeilemaan nuuskaa ja juomaan alkoholia. Kapinallinen Laura päätti aloittaa absolutistin elämän juotuaan vain kaksi kertaa alaikäisenä. Kolme vuotta tappelin muiden kanssa, miksi en juo, koska se oli muiden mielestä ihan typerää olla juomatta.. Rikun ansiosta lopetin aikoinaan teininä (16v) tupakoimisen myös. Fiksu päätös Rikulta uhkailla, ettei ala hellustaan mun kaa, jos poltan ja onhan tässä 6½ oltu yhessä, eli ei huono päätös :)

Koulussa olen aina ollut aika laiska. Peruskoulussa en koskaan lintsannut, mutta ammattikoulussa huomasin tämän mahdollisuuden ja käytin kyllä kaikki mahdollisuudet hyödyksi. Nyt kun olen työelämässä en voisi edes ajatella olevani pois töistä. Työnarmomaani Laura alentuu monesti vanhaan Lauraan tekemällä kaiken muiden pompotuksen mukaisesti, mutta osaa tuoda uutta määräävämpää puolta esille. Toisaalta vielä huonompi on se, etten edelleenkään osaa sanoa EI. Joskus kiireitä on niin paljon, että ihan pahaa tekee ja sen olen huomannut vasta nyt. Menen ensin virallisiin töihin ja siitä lisätöiden kautta iltavuoroon ja 6h yön jälkeen olen taas työmaalla. Aikaa ei muulle ole silloin, mutta eiköhän tässä aleta pikkuhiljaa saamaan rytmiä ja sellaista hahmotusta kokonaisuudesta, ettei ihan burnouttiin päästä :)


2. Oletetaan, että haasteeseen vastaa nainen. Miten näet kotiäitiyden ja pystyisitkö itse jättämään uraelämän lasten vuoksi?
-Nyt kun tässä on lukenut muiden vastauksia tähän kysymykseen, niin oma vastaus tuntuu niin erityyppiseltä näkökannalta. Ennen olen aina halunnut suuren perheen ja halusin olla kotiäiti. Muita vaihtoehtoja ei ollut olemassa. 

Varmaankin tämä haave on tullut siitä, että meillä perheessä on neljä lasta ja äiti on ollut hoitamassa meitä 24-vuotta kotona. Isä on hoitanut perheen elättämisen ja mun mielestä se on ollut ihan normaalia, niinhän elokuvissakin tapahtuu. Tässä on syy, miksen halua lapsia.

Oon töissä lasten kanssa ja näen myös aika karuja juttuja ja jotenkin en todellakaan ole valmis ottamaan vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestäni. Uskon, että tulevaisuudessa mun ajatukset saattaa kääntyä, mutta kyllä haluan ensin uran, talon ja hienon auton ennen mitään rääkkyviä lapsia. Katsotaan sitten niiden jälkeen uudestaan.

3. Edelliseen liittyen; Mitkä ovat urahaaveesi tai -suunnitelmasi? 
-Mulla ei sen koommin ole vielä haaveita seuraavasta ammatista, en halua muutamiin vuosiin opiskella vielä, koska motivaatio palata takaisin kouluun on liian pieni.

Kunhan olen just nyt vain hyvässä työssä ja onnellinen.  Mun työ on niin antoisaa omalla tavallaan. Jos viikko on ollut huono, niin joskus pienetkin asiat voi tehdä siitä todella hyvän. Kiukkuinen teini kun ei välttämättä ole aina paras avustettava, mutta jos matematiikan kertotaulun voi opettaa niin, että toinen pystyy niitä itsenäisesti tekemään, niin mikään ei ole työssä niin palkitsevaa. Kuulostaa varmaan ihan turhalta, mutta mun työ on saada itseni työttömäksi!

Se, haluanko olla tällä alalla kuin pitkään on vielä mysteeri. Sen tiedän, että koulumaailma on mun juttu ja toisten auttaminen se, mitä haluan tehdä :)


4. Millainen on unelmakumppanisi?
-Ihminen, jota voin rakastaa ja jonka kanssa saan olla oma itseni. Ihminen, joka tietää jokaisen tän tekstin asiat ilman kysymistä ja pystyn myös näistä puhumaan, kun pahamieli yllättää. En halua sitoutua liikaa, mutta luottamus toiseen säilyy täysin. (Tällä tarkoitan sitä, että voidaan olla myös kaukosuhteessa jonkin aikaa tai olla omien kavereiden kanssa ilman kyyläämistä)

5. Kumman valitset: 50 vai 500 blogiseuraajaa?
-Mulla käy blogissa päivittäin yli 300 kävijää, ja lukijoita bloggerissa on nyt yli 70, eli sanotaan tuo 50. En kirjoita blogia julkisuuden halusta tai ihmaisten tuotteiden toivossa, vaan olen pitänyt alkuperäisen itselle kirjoittamisen mielessä näiden viiden vuoden aikana. Toki olen paljon karsinut henk.kohtaisuuksia pois, koska anopit ja sukulaisetkin täällä käy lukemassa ja muutenkin yksityinen elämä rajoittuu todella pintapuoleiseksi täällä. Eihän näistä mun jutuista ole oikeasti hyötyä kelleen muulle kuin itselle, ihmettelen joskus, miten täällä on edes porukkaa mukana :D


6. Millainen on täydellinen blogi?
  • Blogi, jossa kirjoittaja panostaa hyvälaatuisiin, isoihin kuviin, eikä käytä esim. weheartit:n kuvia. (Muutenkin muiden kuvien lainaaminen ilman lupaa tai mainintaa on rikos!)
  • Tihrustettavan kokoisissa kuvia ei kukaan jaksa katella...
  • Blogin ulkoasu tietty tulee olla mahdollisimman selkeä. Joskus värikkäät ja räikeät ratkasut toimii, mutta ne on harvoissa ja valituissa, yleensä jotain HTML:ää hifitelevillä. Hitsi kun itsekkin osais sitä paremmin käyttää..
  • Rakastan lukea pitkiä ja syvällisiä tekstejä. Myös vaikuttaa, kuinka hyvin pystyn samaistumaan aiheisiin, esim. en osaa lukea ruoka- tai muotiblogeja yhtä hyvin kuin lifestyle ja valokuvasblogeja. En niinkään tykkää lukea vauva- tai laihdutusblogeja vaan enemmän haen inspiraatiota fitnesskisaajien tai PT-ohjaajien blogeista. 
  • En lue blogeja, joista mulla tulee huono mieli. Blogin tulisi olla muita motivoiva ja hyvällä mielellä kirjoitettu! :) Blogista kyllä huomaa, jos ihmisellä on huono itsetunto.
  • Mulla ne kirjotusvirheet ei ärsytä juuri koskaan, kun en niitä edes omasta tekstistä löydä :')) Lukuhärö <3
  • Tuttujen ja pidempään seuranneiden blogeja on kivempi lukea laadusta huolimatta kuin täysin outoja, 20000000000 lukijan omaavia blogeja. Mitä paremmin tunnen/tiedän henkilön, sitä vähemmän on väliä näillä "kriteereillä" :) 
  • Yleensä annan mielenkiintoiselle blogille mahdollisuuden. Jos ole monta vuotta lukenut hyvää blogia ja sen "taso laskee" niin en heti lopeta sen lukemista. Ihmisillä on huonompia aikoja ja sen kyllä ymmärtää, kunhan ajattelee kirjoittajan ihmisenä. Joidenkin kohdalla tämä osottaminen palkitaan taas mielenkiintoisella blogilla :)
  • Mun vuosien kestosuosikit ovat jo lopettaneet kirjoittelun.

7. Ketä ihailet?
-Mulla ei hetkauta joku äänestys, koska en koe sen vaikuttavan muhun suoraan. Joku BB-voittaja tai VOF-voittaja on mulle se ja sama.. Ymmi vai Anzku, ihan sama :D

Ihailen enemmän jotain saavutuksia, kaverin onnistumisia, siskon ahkeruutta ja poikaystävän luonnetta. Sellaisia, joista haluaisin itse oppia ja kehittää itseä paremmaksi. Esiten kuitenkin ihailen ihmisten itseluottamusta, itsevarmuutta.. Se, millainen haluaisin itse olla, tyytyväinen ja elämästä nauttiva.

Joskus tietty ihailen jonkun kauneutta. Kenza on hätkähdyttävän kaunis 22-vuotiaaksi. Riku luuli, että kyseessä on yli 26-vuotias, kun ikää kysyin. Ihailen myös kauniita koteja ja mun mielestä miehet on komeimmillaan 30-vuoden puolella! 

8. Milloin olet kokenut olosi oikeasti yksinäiseksi?
-Rikun kanssa en tunne olevani yksin juuri koskaan, mutta joskus täällä kotona,varsinkin viikonloppuisin aika kuluu hitaasti ja yleensä mun valinnat lähteä salille lauantaina mielummin kuin baariin on katottu aikoinaan niin vääräksi, ettei mua oikeastaan pyydetä edes koskaan mihinkään. Olen huono pitämään yhteyttä toisiin, mutta tärkeisiin ihmisiin osaan olla yhetysissä ja loukkaannun äärettömän helposti, jos sovituista asioita ei pidetä huolta. Olen itse aina mahdollisimman rehellinen, jos en pääse jonnekkin tai asia peruuntuu ilman kunnollista syytä.

En tiedä, otanko itse vain kaiken niin tosissani, mutta onneksi osaan myöntyä ja olla puuttumatta liikaa asioihin. Kaverisuhteilla on parana pysyä jos sen tarkoitus on pysyä :)


9. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä... Mikä on perimmäinen haaveesi? Se villi, naurettava, never-gonna-happen-haave, josta näet päiväunia.
-Se, että osaisin olla porukan hauskin tyyppi. Oon niin saatanan ajattelematon hulttio, ettei mua pysty kukaan pitämään hauskana. Ainakaan mun mielestä :D

Villi ja älyttömän pinnallinen haaveeni on saavuttaa joskus semmoinen ihailun kateutta aiheuttava kroppa. Semmonen, josta näkyy työ ja se vaiva, minkä eteen sitä on väännetty ja joskus ulos mennessä halua saada pukea päälle juuri sen mekon, mitä olen ihastellut ja olla pelkäämättä pahoja katseita. Se, joka saa olla business-vaatteissa ja niissä ihanissa kynähameissa joka päivä!

Myös hullutteluna haaveilen rikkaasta miehestä ja ulkomailla asumisesta. Saisi kyllä sattua miljoonien lottovoitto, että nämä kumpikaan tapahtuu (Sori Riku :'P) ja mun kielipäässä joku suuremman luokan vinksahdus.

Haluan isot ja parameat häät mahdollisimman pian kihlautumisen jälkeen, missä saan olla unelmien puvussa ja olla kaiken keskipisteenä! (Todellisuudessahan vihaan sitä :D) Ja mun polttareissahan hypätään laskuvarjohyppy ja ollaan sellaisissa kokovartalopuvuissa!! Vinkvink tuleville kaasoille! ;)

Mutta nyt syvällisesti toivoisin olevani onnellinen ja olla joka päivä iloinen siitä, mitä teen. :)

Käy myös lukemassa

2 Kommenttia

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat