Unelma itsestä: Puolivälissä osa 1/2

11:16

Jo on aika päivitellä Unelma Itsestä- valmennuksen kuulumisia. Nyt ollaan puolivälissä valmennusta ja puolet vielä edessä. Olen saanut hirmusesti kaikkea uutta ja ihanaa elämään, joten suunta on oikea ja varmasti tulen oppimaan vielä paljon lisää.


Nämä kuvat on otettu pääsiäisenä, jolloin koin elämäni kamalimman viikon herkut VS. Laura -kampailussa. Olo turvonnut ja kaukana siitä hyvästä olosta, mitä olin koko valmennuksen ajan etsinyt. 

Onneksi sain selvyyttä, että uuden kokeminen on joskus niin haastavaa, että tulee takapakkia ja näin voidaan lähteä kokeileen taas uutta ja pyrkiä aina vähän pidemmälle kohti tuntematonta. Herkkujen kanssa mulla on paljonkin tällaista kamppailua ja kovasti olen ottanut askeleen eteenpäin huonon viikon jälkeen..

Hyvän viikon jälkeen uskalsin käydä katsoon tuloksia puntarin puolella: Lähelle -4kiloa! Kokoajan alkaa tulemaan fiilis, että se tavoiteltu -6kiloa on ihan mahdollinen ennen kesää! Vaikka loppupeleissä puntarin lukemalla ei ole mitään merkitystä, koska viime kesänä painoin tasan samanverran kuin nyt ja kuvista katsoo "isompi" tyttö. Erona on se, että lihas painaa enemmän kuin rasva ja mulla on sitä kumpaakin enemmän kuin viimeksi, erona on se asenne ja oma olo! Hymyilen mun peilikuvalle ihan erillä tavalla ^_^


Mulla on ihan täysin eri fiilikset kuin silloin ja viimeksi liika ylpeys antoi mun alkaa elämään taas kuten vanhoina aikoina ja loput te tiedättekin. Aikaisemminkin olen puhunut siitä, että ylpistymisen jälkeen repsahdan herkkuihin ja mulla naurattaa kovasti se, että eilen tän lukeman huomattua söin ihan normaalisti tavallista ruokaa ja kun menin nukkumaan niin unissani söin kaikkia herkkuja ja hamppareita ja kaikkea, mitä mielessäni himoitsen! Aamulla olo oli kuiten ihana Laura, joka teki ihanan marjaisan aamupalan ja voi hyvin. :)

Katsoin viimeviikolla dokumentin sokerista ja sen "vaaroista", joka sai mut ihan tolaltaan sekaisin! Dokkarin jälkeen olen vain kammoksunut kaikkea valkeaa, valmista ja ilmoitin Tuulille, että haluan ruokavalion. Olen pääsääntöisesti syönyt hyvin, mutta piilokaloreita varmasti on kertynyt itsestään ja seuraavat 8 viikkoa olen erittäin epätarkalla, mutta silti syön tietyn, vaihtuvan ruokavalion mukaisesti. Nyt haetaan sitä rajaa, missä on liian vähän ruokaa ja milloin iskee makenhimo. Jos iskee niin sitten ruokaa lisätään, mutta ennen kaikkea haetaan sitä tasapainoiselle herkuttelulle, joka tie on todella pitkä ja mutkainen! Tuskin tulen olemaan tässä koskaan valmis, mutta ettei enään tarvisi joutua jojoilun valtaan.


Kaverin kanssa eilen iltaa istuessa naurettiin, kuin hyvää ruokaa sitä saa syödä, (tein meille yhteisen lounas-välipalan ja iltapalan) enkä koe olevani millään dieetillä tai vastaavalla. Seuraan vain vähän tarkemmin, mitä syön, että saan "rasvan palamaan" ja pysyn pois herkuista :)

Myös mulle on tärkeää saada ajateltavaa ja olen aina lukenut paljon tietoa vatsan toiminnasta, hormooneista ja mielen kehittämisestä, mutta en ole koskaan osannut tuoda niitä omaan käyttäytymiseen mukaan. Olen joskus kävelevä sanakirja, joka osaa antaa ihania neuvoja muille, mutta olen aina jättänyt omat tarpeet huomioimatta. Heitteelle omat arvot ja antanut mennä vaan halujen mukaan.. Ei se yhteiskunta sillätavalla toimi, että en huolehtisi omasta itsestäni!

Mulle itsetietoutta antaa tietty tää unelma itsestä-kirja, mutta enemmän oma tavoitevihko, johon kirjaan ylös omat suunnitelmat, miettet ja pohdin niitä kirjallisesti. Kirjoittamalla sitä saa jotenkin paremmin ajatukset auki ja varmaan tästäkin tekstistä huomaa, että kirjoittaminen on mulle kuin terapiaa. Itsensä tutkiskelua ja asioiden selkeyttämistä. Kuten myös tavotteiden ja tavallaan syyt, miksi teen asioita. Kiitospäiväkirjan kirjoittaminen on ollut myös ihana piristys iltaisin. :) 


Myös aikatauluttaminen on mulle tärkeää ja säännöllisyys elämässä. En voisi tehdä töitä ilman omaa kalenteria ja mukana kulkee myös pieni kalenteri, johon kirjoitan kaikki treenit ja pysyn niissä. Hyvin suunniteltu on puoliksi toteuttamista!

Tästä aiheesta syntyi (taas) 1000sivuinen kirja, joten toisessa osassa jatketaan aiheesta eri näkökulmasta:)

P.S Tänään sain viimeiset jauhot maidollisesta palkkarista syötyä. Heihei maito 

Käy myös lukemassa

2 Kommenttia

  1. Muistatko mikä sen dokkarin nimi oli ja miltä kanavalta se tuli? Josko sen vielä löytäis..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ihan dokkari ollut, en parempaa sanaa keksinyt, mutta YLE TV Prisma -ohjelmassa oli parisen viikkoa juttua sokerista :) Toivottavavasti joltain ylen kanavalta löytyy :)

      Poista

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat