Skyfall

16:59


Hellurei ja hellät tunteet! Tunteita on tosiaan koettu laidasta laitaan ja siksi olen hiljaisuuttakin pitänyt. Osittain tarkotuksella ja osittain ihan vahingossa.

Tuo sää on ollut mitä kummallisin viimeisen parin viikon aikana. Välillä paistaa aurinko, sitten sataa rakeita, aurinkoa, lunta, tuulee tuhatta ja sataa.. Huhhuh. Olen ollut niin kotona, reissussa, makoillut, kävellyt, terveenä, kipeänä.. Vanhojen muistelu huonossa mielessä kuuluu mun huonoihin tapoihin, mutta ajattelin laittaa tässä kuvia mun menneistä viikoista. Tuli Danaa hirmunen ikävä, mutta onneksi me nähdään kohta <3


Mulla on ollut mieli todella maassa ja se ei ole helpottanut tilannetta ollenkaan. (Ahh, mutakakkupannari on namia, ihan BTW.. <3) Kenelle toukokuu on kiireisintä aikaa vuodesta? Kesätyöt, pääsykokeet jne? Jep, varmasti siellä ruudun toisella puolella on monen monta stressaajaa mun lisäksi.

Oon ihan liian pitkään hakannut päätä seinään ja koska se seinä ei kaadu, mun on aika lähteä toiseen suuntaan. Perjantain sairaslomalla sain ajatukset kasaan ja stressitaso laski lähelle nollaa -eli tällä tauolla oli todellakin tarkoituksensa!

Ei kenenkään tarvi painaa 1000 lasissa ja antaa itsensä palaa loppuun. Ensinnäkin keho alkaa reakoimaan siihen vahvasti ja mielikin alkaa reistailemaan. Toukokuuta on jäljellä muutama hassu viikko, joten pitää muistaa myös antaa aivojen levätä töiden ja muiden asioiden välillä. Nauttia vaikka tuosta auringosta. Nyt olen löytänyt lukemisen ja kuluttanut sen parissa muutaman tunnin iltaisin, joten tietokoneella istuminen on vähentynyt hurjasti. Ehkä tekee mulle hyvää ja pitäisi muutenkin muistaa elää tässä päivässä, eikä suunnitella monta kuukautta eteenpäin. Opetellaan juu.. :')


Tuo taivas oli jotain ihan uskomatonta. Se oli kuin hattaraa, joka liikkui hitaasti tehden kuvioita taivaalle. Mun alkuviikko oli kuin tuota harrataa, etsien paikkaansa 13h työpäivien jälkeen, mutta nyt voin samaistua tuon ihanan auringon kanssa. Kävin nimittäin kunnollisella lenkillä ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon ja kävely teki oikein terää mun selälle! Vaikka en paikallaan ole kokoaikaa ollut, mutta on se eri asia. Tehtiin Tuulin kanssa tavoitteet tälle seuraavalle kahdelle viikolle ja tiistaina sitten selkenee fysioterapiassa selän kohtalo, pystynkö osallistumaan lauantain 10km juoksuun. 

Mutta siihen saakka nautin auringosta ja teen viimeiset työvuorot kunnialla loppuun, ilman turhaa stressaamista! :)

Käy myös lukemassa

8 Kommenttia

  1. Täälläkin on MELKOINEN stressi päällä, kun parit isot kokeet tulossa + pääsykoe kuun lopussa johon en oo lukenut tarpeeksi.. Et oo ainut! :D Onpas outoa nähdä lunta, kun täällä porottaa nyt aurinko kauniisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhu, onneksi mun ei tarvi lukea pääsykokeisiin! Se vasta kamalaa on! :s
      Tsemppiä, hyvin se menee! :)

      Poista
  2. Mulla kans kamala stressi... Viimiset tentit, oppimistehtävät jne, siihen plussana vielä ressi muutosta Tervolaan ja kesätyöttömästä (eli rahattomasta) kesästä. Nii ja pitäs sitte vielä opiskellakki kesä ja tehä opparia ja ja ja... :D Ei naurata. Tsemppiä koitoksiin muru. <3 Peeäs, koska nähhään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhu, mulla pitäis niin monessa lääkärissä käydä ennen reissua, että se vähän jänskättää. :s Nähdään kunhan kiire hellittää ;)

      Poista
  3. Pysähtyminen on hirveen tärkeetä. Nyt kun itsellä on ollut aikaa ajatella, olen huomannut, että mä koen valtavaa riittämättömyyden tunnetta, eli asetan itselleni vaatimuksia loputtomiin. Mulla on käsitys hyvästä elämästä, mutta se on niin vaikea ja monitahoinen, että en voi ikinä saavuttaa sitä, ja nyt olen huomannut, etten edes halua. Mieli ei ole pitkään aikaan ollut mukana siinä, mitä teen. En ole ajatellut, että sen mitä oikeasti jaksan, täytyy riittää. Ja se mitä oikeasti haluan, on hyvää.

    Yritän olla kertomatta itselleni, mitä mun pitäisi haluta. Nyt olen tehnyt niin pitkään ja ollut tosi onneton.

    No, niin kuin tarina kertoo, mielihän pisti ihan totaalisen stopin minun kohdalla.

    Hyvä että sait ajatukset kasaan sairaslomalla. Väsymykseen kannattaa herätä ajoissa, se on ihan oikea, vakavasti otettava viesti sinulta itseltä sinulle. :)

    VastaaPoista
  4. hmm, kirjoitin sulle kommentin ja se katosi. Niin, siis halusin vain sanoa, että onpa hyvä kun sinäkin olet saanut levättyä. Kun on itse pahasti uupunut, aina alkaa huolestuttaa, että muut ympärillä uupuvat.

    Sairasloma tosiaan opettaa paljon. Itse olen huomannut, etten enää pitkään aikaan ole ollut oikeasti onnellinen. Olen jahdannut jotain harhakuvitelmaa onnellisuudesta ja tehnyt asioita, koska olen kuvitellut että niitä pitää tehdä. Olen myös jättänyt tekemättä paljon sellaista, mitä olisin halunut tehdä. Oma riittämättömyyden tunne on ajanut siihen. Minun on pitänyt olla jotain enemmän kuin olen, enkä ole uskaltanut olla minä.

    Eihän sellaista ikuisesti jaksa. Epävarmuudesta kumpuavaa taistelua itseä vastaan. Jos ja kun tästä toivun, aion kysyä itseltäni, mitä haluan tehdä, en enää kysy, mitä minun pitäisi tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie tykkään tehdä töitä mutta viimeksi sattu niin huono viikko ja mieli oli niin maassa että kroppa anto periksi ja sitten mieli. Mutta nyt on taas ihan eri fiilis ja päivä päivältä mennään eteenpäin. Huomistahan ei periaatteessa ole vielä, joten miksi siitä murehtia? Asioilla on tapana järjestyä, joten kyllä tää tästä, jokaisen tulisi vain oppia kuuntelemaan itseä.

      Kyllä sä toivut, kunhan annat itsellesi aikaa ♡ Kiitos kommentista ♡

      Poista

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat