Unelma itsestä: Puolivälissä osa 2/2

19:00

Kahdeksassa viikossa olen oppinut arvostamaan itseäni, mutta myös näkemään omaa tulevaisuutta paremmin. Aikoinaan mun tarkoitus oli salilla saada penkistä 100kiloa ja olla hemmetin lihaksikas. Mutta mitä sitten kun nämä saavutetaan? Onko tarkoitus saavuttaa 300kiloa?

Hullua, koska siinä alkaa jo nivelet kärsimään aika reippaasti, jos aina vaan voimatasoja nostaa. Tällä hetkellä mun tavoite on polttaa rasvaa, joten ei mitään lyhyitä sarjoja raskailla painoilla tule kuuloonkaan!


Huikenta tässä on se, että yksi mun valmennuksen alussa laitettu tavoitte oli saada tehtyä punnerruksia. Alussa sain yhden miestenpunnerruksen ja tänään 12 sen kummemmin lämmittelemättä, vaikka pää vielä vähän noukkii maata kohti, mutta parannan sen asentoa kovasti. Tämä on mahtava saavutus mulle, vaikka jonkun toisen mielestä ihan säälittävä juttu...

video

Ei mun tavoitteen tarkoitus ole nostella mahdollisimman painavaa rautaa vaan loppupeleissä ylläpitää terveellistä elämäntapaa ja voida hyvin. Olen aikoinaan nostellut painavaa rautaa vain siitä syystä, ettei erotu liikaa joukosta pienillä painoilla... Tyhmää ajattelua ja onneksi olen jo viime vuoden aikana huomannut, ettei siitä ole järkeä. Puhdas tekniikka on a ja o! Salilla haluan saada kaiken hyödyn irti ja painot otetaan sen mukaan, miten viimeiset kaksi toistoa menee. Jos menee liian helposti niin aina isompi paino kehiin! Viime syksynä tein pidemmän aikaa lyhyitä 6-8 toistoja, jolloin luonnollisesti painotkin alkaa olemaan isompia. Näillä siis nostetaan voimatasoja.

Vaikeinta mulla on ollut ehkä ymmärtää se, etten voi nostaa tällä hetkellä salilla hauiksissa sitä 12kilon käsipainoa, koska mun sarjat on 10-12 toistoa.. Oli kamala shokki suorastaan alkaa etsimään salilla PIENEMPIÄ painoja, kuin mitä oli tottunut nosteleen. Tässä myös nousi ymmärrys siitä, että se ei ole noloa. Kun treenaa oikein ja tehokkaasti niin painon koolla ei ole väliä, kunhan se on sun tavoitteelle sopiva, eikä päästä itseään liian helpolla. Tässä voi olla yksi syy, miksen ennen ole jaksanut punnertaa, mutta nyt muutamassa kuukaudessa kehitys on nuin huima.

Salivihkon käyttäminen on parasta, mitä tiedän. Ennen treeniä ei tarvitse miettiä painoja tai muistaa ulkoa, mitä pitikään treenata. Vihkosta voi katsoa ja merkata tulokset niin tietää seuraavalla kerralla oikeat painot ja pidemmällä aikavälillä näkee kehityksen! Vaikka teen nyt pienemmillä painoilla niin kyllä niitäkin saa välillä vaihtaa painavampaan. (ja toisinpäin, jos uhma iskee :D)


Pointtina tässä koko jutussa on loppupeleissä se, että vertaaminen toisten tuloksiin ei auta sun omissa tavoitteissa mitään. Jos joku haluaa nostaa sen 300kiloa penkistä niin siitä vaan, mutta kilpailu toisen kanssa ei hyödytä koskaan. Vertaamalla omaa tulosta muiden tuloksiin ei ole tervettä. (Muissa blogeissa on tätä käsitelty viimeaikoina paljon, joten se jääkööt pois täältä.)

Esimerkki 1: Miina 45kiloa alkaa syödä hyvin ja alkaa käymään salilla. Puolessa vuodessa Miina on saanut lihasta näkyviin. Kun taas Laila 80kiloinen alkaa syödä hyvin ja alkaa käymään salilla, mutta puolessa vuodessa hän on hoikistunut sen kummemmin näyttämättä lihaksikkalta. Voiko näitä tuloksia verrata mitenkään toisiinsa? Ei, koska kummallakin on niin eri lähtökohdat ja eri tavoitteet!

Ihmisillä vaikuttaa kaikki mahdolliset hormoonit, suoliston toiminta ja muut omaan kehoon, että jokainen toimii eritavalla ja jokaisella on se eri tapa, mikä sopii parhaiten. Joku toinen voi elää matorahkalla ja mulle se tuottaa kamalan turvotuksen. Toinen voi syödä 500g karkkia päivässä ilman painon nousua ja mulle tuo määrä tuo 5kiloa viikossa. Jokainen toimii niin eritavalla. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa elää.

Esimerkki 2: Kaksi täysin samanpainoista ja saman pituista ihmistä on vierekkäin. Ovatko he täysin samanlaisia, saman muotoisia? Sama paino ei tarkoita, että nämä ihmiset olisivat täysin samannäköisiä, koska heidän rakenne on eri, rasva, lihas, aineenvaihdunta.. Kaikki on eriä.

Oon aina kuvitellut, että olin viime kesänä ihan mahtipontisen hyvässä kunnossa. Alla olevassa kuvassa on sama paikka, sama paino, mitta jne. Eroa on melkein vuosi. Mun silmään tuossa on kuiten paljon eroa, niin ulkoisesti kuin sisäisesti! Makkara siellä täällä, entäs sitten? (Hiustyyli ei kyllä ole muuttunut mihinkään... :') ja vaatteet alkaa olemaan värikkäitä)

 *Esimmäisessä kuvassa on väärin, eli Toukokuu ja huhtikuu, ei mikään heinäkuu.. Vuodet on sentään oikein! :D

Ennen aina ihmettelin, miksi laihat ihmiset juoksee, koska ovat jo laihoja tai miksi salilla lihaksikas ihminen hankkii lisää lihasta.. No tuskinpa he ihan sitä vain sen laihuuden eteen tekevät ja ovat varmasti omalla tekemisellään vaikuttaneet paljon siihen, miten voivat. Toisille se on elämäntapa, toisille tavoitteessa pysymiseen, toisille pakkomielle. Ken tietää. Jokainen on salilla yksilö ja mun mielestä on mahtavaa, että porukka liikkuu, oli tavoite sitten laihtua tai muuta :)

"Hanki kesäkroppa, kesäkuntoon 2064".. Äh, itse olen joskus luokkiintunut pahasti tähän ryhmään, vaikka viimeiset kaksi vuotta olen ympäri vuoden osannut liikunnasta nauttia. Mutta nämä kuuluisat valmennukset, joissa olin itsekkin mukana.. No ne on sitä median tuomaa mielikuvaa, että kesällä pitää olla kovassa kunnossa. Onhan se totta, että kesällä ollaan niukemmissa vaatteissa, mutta ei se tarkoita sitä, että syksy ja talvi otettais taas höllemmin ja aletaan jojoilla ylöspäin ja taas joulun jälkeen aloitetaan kova urheilu.. Ehei, miksi tavoitella hetkellistä kuntoa, kun voi hakea kokonaisvaltaisesti hyvää oloa?

En itse tavoittele enään kesäkuntoa, vaan ympärivuotista kuntoa, jossa viihdyn. Ihmiskroppa ei ole koskaan valmis, vaan aina sitä voi hioa ja parantaa. Mutta jos kesäkunto on hyvä motivaatio saada itsensä liikkumaan niin mikäs siinä. Jokainen tyylillään, kuten aikaisemmin sanoin :) Yleisesti posettelen kuvissa peilin edessä, mutta todellisuudessa mun naama ei aina ole hymyssä.. Tuo tunne on niiiin mahtava!

Myös tavoitteen kannattee olla positiivinen, jotta sen tavoittaa paremmin. "Haluan olla tykissä kunnossa" kuulostaa jo paremmalta kuin "en syö karkkia". Hyvillä ajatuksilla pääsee pitkälle :)

Käy myös lukemassa

0 Kommenttia

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat