Unelmien laukku


Oon koko ikäni ollut laukkufriikki, vaikka olen pystynyt hillitsemään ostelua viime aikoina. Ennen saatoin omistaa 30 arkilaukkua ja 20 iltalaukkua, vaikka kävin juhlimassa kerran kuussa - aina saman laukun kanssa!

Nykyisin olen saanut jätettyä kaappiin vain ne, mitä olen käyttänyt. Arkisin tykkään käyttää reppua helppouden nimissä, mutta viikonloppuisin nappaan aina jonku isomman laukun mukaan ja tietty juhliin pienemmän. Ennen kokoelma oli täynnä mustaa, mutta olen hankkinut sinne myös väriä.

Tällä viikolla tein ison sijoituksen laukkujen suhteen, koska mulla on aina käynyt loppujen lopuksi niiden kanssa ihan sureka tuuri. AINA, kun olen käyttänyt jotain laukkua paljon, se on hajonnut mun käsiin. Esimerkiksi ammattikoulussa käytin ihanaa Pieces -merkkistä tekonahkaista laukkua ja kulutin siitä pohjan puhki. Juuri alkuviikosta katselin mun laukkuja ja totesin jokaisessa olevan jotain vikaa: Jos käyttäisin niitä vähänkään enemmän niin kaikki hajoais käsiin.

Tästä aiheesta jatkan myöhemmin, mutta kaipailin mun kaappiin kunnollista laukkua. Laukku, joka on ajaton, kestää vuosia ja on oikeaa nahkaa. Ja ei missään tapauksessa musta, kuten mulla on tapana ostaa... Mietinnän jälkeen päädyin mun 2011 vuoden ihastukseen, jonka viimein kotiutin itselleni <3

Kauan pohdikselin DKNY:n (mun toinen heikkous) laukkujen kanssa, mutta päädyin Michael Kors Hamilton LG NS Tote -nahkalaukkuun.


Pari päivää mietiskelin, olisko Hamilton EW Satchel, eli se pienempi malli ollut parempi, mutta mahtuupahan tavaraa mukaan! Laukku on oikea tilaihme, tänäänkin siellä kulki hupparit ja meikit ja kaikki, eikä se painanut edes liikaa! :)

Nahkalaukuissa on se hyvä puoli, että ne oikeastaan paranee vain käytössä ja se tietynlainen jäykkyys katoaa. Hih, seuraavan laukun visio on jo mielessä, mutta mun palkka ei ihan riitä joka kuukausi tällaisten ostamiseen, tai edes kahden... Tällä on hyvä aloittaa kasvattamaan mun aitojen laukkujen kokoelmaa, jonka keräämiseen mulla on koko elämä aikaa. :)

Syyskuu: 100 kaunista päivää


Tein sen viimein! Olen haaveillut ripsipidennyksistä jo pienen ikuisuuden ja nyt viimein koitti aika kokeilla näitä. Viikonloppuna oli helppo herätä aamulla ja näyttää ihmiseltä ilman mitään panostusta, voisin vaikka tottua tähän.

Katson itseäni jatkuvasti peilistä ja ihmettelen, kukas tuo kaunokainen on? Kyllä, itsetunto koki hyvän kolahduksen ja olen hirmuisen iloinen siitä. Ennen niin kamala on muuttunut kauniimmaksi, tai oikeastaan puhuttakoon siitä, että olen enemmän sujut itseni kanssa, koska tunnen oloni niin hyväksi. Kokonaan tämä ei toki vain ripsistä johdu, koska unelma itsestä -valmennuksessa ollaan viime viikolla puhuttu peilikuvasta ja sen vaikutuksesta mieleen. Hyvää on tehnyt ja tulee mun ajattelu varmasti vielä muuttumaan. Tämän viikon aihe on todella lähellä mun elämäntilannetta ja aiheena sopii mulle paremmin kuin koskaan ennen: Uskalla mennä pois turvalliselta alueelta. Tästä aiheesta kirjoittelinkin viimeksi ja nyt siihen perehdytään vielä syvemmin :)

En ole laittanut pitkään aikaan 2014haastetta itselleni täällä blogissa. Elokuussa palasin ja tutustuin taas omaan arkeen täällä kaupungissa ja syyskuu on alkanut valmennuksella. Kuiten tänään luin eräästä blogista sen, että tätä 2014 vuotta on jäljellä 100 päivää. 


Syyskuussa haluan olla kaunis jokaisena päivänä ja olla tyytyväinen saavutuksiin. Haluan antaa itselleni aikaa nukkua ja syödä 100 päivää hyvin. Sata kuulostaa suurelta luvulta, mutta todellisuudessa se on lyhyt aika elämässä. Kun voin muuttaa mun elämän suuntaa kauniimmaksi niin ulkoisesti kuin sisäisesti nuiden päivien aikana, pystyn mihin vain. 

Mulla on 100 hyvää päivää nukkua, 100 mahdollisuutta olla itselleen kaunis, 100 tilaisuutta rakastaa lähimmäisiä ja olla hyvä ystävä. Mulla on mahdollisuus tehdä ihan mitä ikinä uskallan toteuttaa seuraavan 100 päivän aikana!! Ja näin aion tehdä :)

Luonnon keskellä


Tylsää virvelin heittoa, siitäkö kalastuksessa on kyse? Riku on täysin hurahtanut siihen ja pakastin täyttyy ruuasta ja ties mistä kaloista. Jokaisella ihmisellä on hyvä olla harrastus ja mun mielestä on ihanaa, että se löytyy läheltä: luonnon keskeltä.

Koska olen itse kasvanut lähellä merta niin ymmärrän täysin kalastuksen ihanuuden. Hiljaisuuden ja terapeuttisuuden viettää aikaa itsensä kanssa. Mun harmiksi en ole koskaan tykännyt kalan mausta, vaikka sitä suositellaan syötäväksi edes kerran viikossa.  Itse en omassa kodissa ole koskaan kalaa valmistanut ja ei mulla tule kauppareissulla ensimmäisenä mieleen tehdä kalasta ruokaa. Nyt pikkuhiljaa olen alkanut jälleen kalaa syömään ja kun Riku sitä itse kalastaa niin mikäs sen parempaa. Vielä jonain päivänä ehkä osaan myös tehdä siitä hyvää :)


Mulla on ollut niin hirmusen ikävä tätä mun pikkuista. Iltaiset lenkit ja öiset varpaiden lämmittelyt on sitä, mitä ainoastaan Dana osaa. Muutenkin se tunne, kun tulet kotiin ja siellä pieni karvaturri heiluttelee häntää ja on aina niin iloinen. Toivottavasti saadaan järjestettyä joku viikonloppu niin, että päästään metsään vaeltamaan. Dana kun rakastaa juoksemista vapaana!

Tosin nyt kun se tuolla ikkunassa haukkuu jokaiselle tippuvalle lehdelle niin voisin perua puheeni samantien. On se niin höntti välillä :D


Kuka rakastaa omenoita? MINÄ! 

Oulun torilta ostin kilon omenoita kotiin ja suomalaiset omenat on helppo syödä välipalana tai pilkkoa kuorineen päivineen smoothien sekaan. Täällä anopissa omenapuiden sato oli 17kiloa, joista tehtiin hilloa ja mehua. Tänä aamuna puuron kanssa omena-kaneli hillo maistui oikein maukkaalle! Mun pakastin on täynnä mustikoita, mansikoita ja puolukoita tulevan talven varalle :)

Ulkona sataa ja tuulee, kun syksy tulee. Itse en sadetta kaipaa, mutta tuo ruska on niin kaunista. Pimenevät illat tuo kynttilöitä asuntoon ja sohvan äärelle on kiva käpertyä villasukkien kanssa. Villapaidat, saappaat, isot huivit, niistä on mun vaatetus tehty :)

Menipäs kuulumisten vaihtamiseksi, mutta menkööt joskus näin. :)

Motivaatiotaulu


Mun motivaatio on joskus todella hukassa. Esimerkiksi alkuviikosta kävin lääkärillä unen vuoksi ja koko illan makoillin sohvalla karkkipussin kanssa. Mun mieliala ei ole ollut parhaimmillaan ikävän ja stressin vuoksi. Elämässä kun ei voi kaikkia osa-alueita hallita yhtäaikaa ja mun pahin ongelma on edelleen tämä uni, josta olen kärsinyt jo monta vuotta. Uni kun vaikuttaa kaikkeen muuhun: Ruokahaluun, töihin, kavereihin, liikuntaan.. Mulla niin huvittaa se, että aina ensimmäinen kysymys väsymykseen on: "Oletko masentunut?" Ööö.. Joo en ole ku väsyttää vaan niin pirusti! Aamulla en saa silmiä auki ja iltaisin en saa silmiä kiinni.

No onneksi sain selitettyä asian niin hyvin, että sain lähetteen labraan ja ensiviikolla saan selvyyttä myös mun vitamiinien tasoihin. Raudasta ei ainakaan ole puutetta, kun hemoglobiini huitelee 150 kohdilla :D


Entinen ryhmäliikuntojen vihaaja on päässyt myös niiden makuun ja joka keskiviikkoinen venyttely tulee kyllä mun aikatauluihin sopimaan niin hyvin. Tällä viikolla menin ennen venyttelyä vatsan 30min jumppaan ja varmasti se mun heikoin osa-alue pääsee myös koetukselle seuraavallakin viikolla. Ehkä käyn kokeilemassa vielä bodybalancen ja bodypumpin :)

Kuiten en halua vain jumppatytöksi alkaa ja normaali sali maistuu myös. Tosin mulle tuottaa vaikeuksia uuden salin laitteet, kun muiden salien painot ei olekkaan täysin samat ja uusien painojen etsiminen on aikas työlästä puuhaa täydellä salilla. Myös uusi ympäristö ja no kaikki uusi on aina alussa vähän haastavaa. Nyt on alkanut hahmottumaan hyvät saliajat ja myös se, että treenaan kaikista parhaiten ilman ohjelmaa! Saan parhaimmat treenit juuri fiiliksen mukaan: Menemällä salille ja kysymällä itseltä, treenaanko tänään jalkoja vai selkää? Tietty pitää muistaa, että jokaiselle lihakselle tulee tasaisesti treeniä viikon aikana ja mun inhokki vatsat teen siellä ryhmäliikunnassa, joten muut salit voin keskittää sitten jalat, rinta-ojentaja-olkapää ja selkä-taka olkapäät-hauis päiville. 

Lyhyesti siis mun tuleva tahti treeneissä on: sali x3, ryhmäliikunta x1, venyttely x45min + treenin jälkeinen venyttely. Myös ennen treeniä 15min ja jälkeen treenin 15min aerobista. Toki ei ole maailman loppu, jos en tähän tavoitteeseen pääse, koska liikunta on niin iso osa mun rutiinia arjessa. :) 

Mutta koska mun rasva prosentti on korkea ja en vielä vaihda lyhyempiin sarjoihin niin tietty unelma olisi vaihtaa 7km pyöräily kävelyyn edes puolet viikosta, mutta vielä toistaiseksi pyörä on tuntunut helpommalta mun aamuissa..

Nykyisin olen myös pyrkinyt keskittymään mun hyviin puoliin ja ottamaan opiksi omista epäkohdista. Pohjustan myös ajatusta, ettei mun kehon tarvitse olla täysin sileä ja kaikki tapahtuu aikanaan. Mun perus ruumiinrakennetta en pysty muuttamaan. Sen ajattelun saavuttaminen on yllättävän vaikeaa ja alemmassa kuvassa kauhistelen mun jenkkakahvoja, vaikka oikeasti olen tehnyt jo paljon työtä, jota mun pitäisi myös arvostaa. Käsissä on voimaa ja olen normaalipainoinen. Mun ei tulisi kiinnittää liikaa huomiota epäkohtiin käyttäen mun voimavaroja vaan keskittyä kokonaisuuteen - hyvään oloon. Kyllähän mun vanha vyö myös muistuttaa, mitä ollaan lähdetty liikkeelle. (-15cm)

Quest bar -proteiinipatukat


Aikoinaan söin paljon proteinipatukoita, mutta olen sitemmin jättänyt ne vähemmälle. Nyt kuiten olen viimein löytänyt mieluisan merkin, jolle näytän peukkua. Quest Bar patukat ovat maukkaita, arvoltaan hyviä ja makuja on TODELLA paljon! Tilasin juuri Verkkokauppa.comista testiin 13 eri makua ja tässä kuukauden aikana varmasti löydän omat suosikkini :)

Mulla on muutama maku itsellä laatikollisen verran. 
Cookies & Cream, joka myös Oreoksi kutsutaan. Nämä on mun lemppareita ja tuskin tulee uutta suosikkia tilalle. Maku on ihana ja mukana olevat. Toinen maku on Double Chocolate Chunk, eli tuplasuklaa ja no.. Parempaakin on syöty. Maku on suklainen, mutta maku on tunkkainen ja mukana on joku sivumaku, josta en pidä.

Proteiinipatukka on helppo välipala ja nopea kuljettaa mukana missä tahansa :)

Ulkonäköön panostaminen


Mun hiukset kaipasi pitkän aikaa muutosta. Riku sanoi, ettei mene mun kanssa naimisiin, jos en kasvata sivukaljua pois. Oon tykännyt siitä jo yli vuoden, joten ehkä voin siitä muutamaksi vuodeksi luopua ;)

Harmi vaan, että ilman etuhiuksia sivukaljun kasvattaminen on äärimmäisen tyhmän näköistä.. Vaihtoehto olisi ollut pitää aina keskijakausta tai jakaus toisella sivulla ja lopulta näkyisi lyhyitä hiuksia hiusten kasvettua.. Ei kiitos.


Pari viikkoa siinä mietiskelin eri vaihtoehtoja ja mun vaihtoehdot oli etuhiukset ja myöhemmin pidennykset. Etuhiukset kun saa helposti napattua sivulle salilla ja vaikka tykkään pitää hiuksia paljon kiinni niin joskus on tehtävä työtä muutoksen eteen. Parin viikon aikana olen lähes joka aamu herännyt suoristamaan etuhiukset ja aika hyvin ne ovat pysyneet myös suorana.. Tosin mun hiusten laatu on aika peikkopörröinen, joten harja pitäisi muistaa kuljettaa mukana.

Myös väri on muuttunut hieman kupariksi kevytväreillä värkkäämisen jälkeen. Kotoa löytyi kuparia ja punertavaa, joita olen sekoittanut kerran viikossa. Ensin oli vähän totuttelua, mutta pikku hiljaa tässä olen tykästynyt tähän sävyyn. Vaaleat raidat imevät väriä ihan tosissaan ja ovat ennen ensimmäistä pesua todella vahvasti eriä muiden hiusten kanssa. Onneksi se tasottuu aina viikon aikana :)

Ensi viikolla tapahtuu jotain kivaa kun menen laittamaan ripsipidennykset! Minä, joka en jaksa koskaan laittaa itseäni ihmisen näköiseksi, haluan kokeilla ripsiä. Aikoinaan rakastin hiustenpidennyksiä ja sellaisetkin haluan laittaa ennen joulua. 

Mun iho on alkanut olemaan aika huonona viime aikoina, joten sen kuntoon pitäisi myös alkaa panostamaan, ehkä kosmetologin hoito voisi auttaa.. No katsotaan, mitä keksin, mutta ennen sitä tarvisin ajan hierojalle.. Kuten huomaatte, olen alkanut panostamaan omaan ulkonäköön ja hyvinvointiin ihan tosissani. Syy tähän on se, että nautin nykyisin elämästä ihan erillä tavalla kuin aikaisemmin :)


Olen viime aikoina ollut väsynyt töiden vuoksi ja unenlaatu on ollut ihan pohjamutaa. Kaiken tän lisäksi mun rakas tietokone hajosi tuhannen palasiksi, enkä saa sitä käyntiin. Sen kohtalo jää mysteeriksi ja kuinka nopeasti kone saadaan korjattua.. Ärsyttäähän tuollainen, mutta toisaalta ei asia kiukuttelemalla parane. 

Eniten mulla harmittaa kiinan kirjoitusten hidatuminen entisestään ja ifolor kirjan lykkääntyminen myöhemmäksi. Pahin pelkohan on kaikkien kuvien katoaminen koneen mukana, koska niitä sattuu olemaan siellä kevyesti ainakin 100 000 kpl. No päivä kerrallaan ja ajallaan kaikki selkenee, kunhan pääsen blogia päivittelemään.

Ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille, blogi ei onneksi hiljene kokonaan vaan olen viksuna muokannut kuvia valmiiksi ja näin saan keskittyä kirjoittamiseen siskon koneella. :)

Levin varttimaraton


Viikonloppu on ollut kyllä ikimuistoinen. Perjantaina ajeltiin töiden jälkeen Leville ja lauantaina lähdettiin juoksemaan 10km matka Levin mäkisessä maastossa!

Viime postauksessa kauhistelin alkutunnelmia ja paikalla oli PALJON ihmisiä. Puolikkaalle matkalle lähti yli tuhat ihmistä ja meidän lähtö oli klo:14.20. Tunnetusti lämmittely jäi vähäiselle ja aamulla tuntui, ettei ruoka maistu..


Startti lähti ihan ok. Sisko meni mun ohi 2km kohdalla ja ennen 3km ohitusta tuli jo voittaja vastaan, joten motivaatio laski aika hurjasti siinä vaiheessa :D Sinnillä menin ensimmäiset ylämäet ja hyvällä musiikilla pärjäsi pitkään.

Askel kulki alussa, kunnes 5km kohdalla huomasin olevani tavoitteesta myöhässä (alle 1h 5min) ja tietenkin huono venyttely viikolla vaikutti siihen, että mun reidet meni todella pahasti jumiin!! Rankin osuus ylämäen kanssa oli 6-8km ja sen jälkeinen rankka alamäki osottautui mun turmioksi! Juoksin koko matkan, vain juomapaikoilla jouduin otin muutaman kävelyaskeleen, etten heitä juomaa päälle.. 

Myönnettäköön, että sana juokseminen oli kaukana siitä töppöstelemisestä.. Viimeinen kilometri oli yhtä taistelua, en saanut jalkoja enään koukkuun ja mun päätä särki turmiollisen paljon. No sain juostua maaliin, jossa kaaduin tyylikkäästi, enkä saanut liikuttua muutamaan minuuttiin senttiäkään. Mutta pääsin maaliin ja se oli tärkein tavoite!


Mun sisko juoksi meistä neljästä parhaimman ajan 1h 4min (359/665) ja meikä hölkytti perässä 1h 9min. (459/665) Haha, sata juoksijaa siis meidän välissä. Vaikka juoksin 1,30min huonomman ajan kuin keväällä niin ei sinäänsä harmita ollenkaan. Keväällä pääsen juoksemaan tasaisessa maastossa uuden, toivottavasti paljon paremman ajan! Ja kuten eräässä blogissa luki: Aina ei voi olla huippu, pitäähän jonku olla myös hännänhuippu! :)

Pikkuveli juoksi hetken mun jälkeen 1h 12min ja myös viimeinen pääsi maaliin samoihin aikoihin. Pakko antaa pointsit tuolle meikän 15v pojulle, joka sai/pakotti meidät kaikki tuonne juoksemaan! Pekka tuskin on koskaan juossut kyseistä matkaa, joten tästä on hyvä suunta tähdätä ylöspäin meillä jokaisella!

Iltaan kuului palautumista, hyvää ruokaa Panoraamassa ja vähän myös ruskailua tunturilla. Mun harmiksi kuitenkaan ei lähetty kävelemään huippua pidemmälle. Aika ei yksinkertaisesti riittänyt siihen, koska matkustamiseen Leville ja takaisin Ouluun meni itsessään jo niin paljon aikaa. Meillä oli periaatteessa vain yksi kokonainen vuorokausi aikaa tekemiselle ja juokseminen vei siitä yli puolet. Myös illalle oli suunnitelmia, kun Reckless love esiintyi areenalla. 

Yksinkertaisesti sanottuna: WOW, mikä energia, täällä on yksi fani lisää! :)


Itse juokseminenhan ei sinäänsä ole pahin vaihe vaan se palautuminen. Lauantaina kuiten tuli illalla oltua korkkareiden päällä monta tuntia, joten tänään on ollut kyllä vaikea nosta tuolilta ylös.. Reidet kiittää ja kumartaa.. Vanha sanonta on, että se lähtee sillä, millä se on tullut, eli oliskohan huomenna 10km lenkki edessä? Ei todellakaan :D

Nyt olen turvallisesti kotona ja kauhistelen, miksei nuo tavarat mene itsestään kaappeihin.. Mutta vaikka reissu oli lyhyt, jäi mulle tästä hyvät fiilikset. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, toivotavasti en kävele koko alkuviikkoa kuin ankka.. :)

Levillä viikonloppu!


Pikamoikka täältä Leviltä! Oon painanut töitä aikas urakalla, ensiviikolla on 6päivänen työviikko ja nyt päätettiin perheen kanssa lähteä vähän ruskailemaan pohjoseen. Täällä on ruskamaratooni menossa parhaillaan.

Hulluinta tässä on se, että parin.. Tarkalleen tunnin päästä ollaan lähdössä juoksemaan siskon ja veljen kanssa 10km! Oon ainoa porukasta, joka on juossut tuon matkan ja tämä Levin reitti on vähän mäkisempi, kuin keväällä juostu Terwahölkkä.. Juoksun treenaaminen on aikas nollassa, joten taas mennään aika kylmiltään lenkkipolulle. Onneksi kannustamassa on perheen lisäksi Dana ja Riku, joten eiköhän sitä maaliin päästä. Tavoitteena parempi aika kuin 1h 8min, mutta kunhan maaliin pääsee!

Levi on niin kaunis nyt syksyllä, että huomenna kyllä lähetään huipulle vaeltamaan ja kuvaamaan. Tietty illalla ensin mennään katsomaan Reckless loven keikkaa. 

Mukavaa viikonloppua, nauttikaa ja palaillaan, kunhan maaliin pääsen... :)

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat