Levin varttimaraton

7.9.14


Viikonloppu on ollut kyllä ikimuistoinen. Perjantaina ajeltiin töiden jälkeen Leville ja lauantaina lähdettiin juoksemaan 10km matka Levin mäkisessä maastossa!

Viime postauksessa kauhistelin alkutunnelmia ja paikalla oli PALJON ihmisiä. Puolikkaalle matkalle lähti yli tuhat ihmistä ja meidän lähtö oli klo:14.20. Tunnetusti lämmittely jäi vähäiselle ja aamulla tuntui, ettei ruoka maistu..


Startti lähti ihan ok. Sisko meni mun ohi 2km kohdalla ja ennen 3km ohitusta tuli jo voittaja vastaan, joten motivaatio laski aika hurjasti siinä vaiheessa :D Sinnillä menin ensimmäiset ylämäet ja hyvällä musiikilla pärjäsi pitkään.

Askel kulki alussa, kunnes 5km kohdalla huomasin olevani tavoitteesta myöhässä (alle 1h 5min) ja tietenkin huono venyttely viikolla vaikutti siihen, että mun reidet meni todella pahasti jumiin!! Rankin osuus ylämäen kanssa oli 6-8km ja sen jälkeinen rankka alamäki osottautui mun turmioksi! Juoksin koko matkan, vain juomapaikoilla jouduin otin muutaman kävelyaskeleen, etten heitä juomaa päälle.. 

Myönnettäköön, että sana juokseminen oli kaukana siitä töppöstelemisestä.. Viimeinen kilometri oli yhtä taistelua, en saanut jalkoja enään koukkuun ja mun päätä särki turmiollisen paljon. No sain juostua maaliin, jossa kaaduin tyylikkäästi, enkä saanut liikuttua muutamaan minuuttiin senttiäkään. Mutta pääsin maaliin ja se oli tärkein tavoite!


Mun sisko juoksi meistä neljästä parhaimman ajan 1h 4min (359/665) ja meikä hölkytti perässä 1h 9min. (459/665) Haha, sata juoksijaa siis meidän välissä. Vaikka juoksin 1,30min huonomman ajan kuin keväällä niin ei sinäänsä harmita ollenkaan. Keväällä pääsen juoksemaan tasaisessa maastossa uuden, toivottavasti paljon paremman ajan! Ja kuten eräässä blogissa luki: Aina ei voi olla huippu, pitäähän jonku olla myös hännänhuippu! :)

Pikkuveli juoksi hetken mun jälkeen 1h 12min ja myös viimeinen pääsi maaliin samoihin aikoihin. Pakko antaa pointsit tuolle meikän 15v pojulle, joka sai/pakotti meidät kaikki tuonne juoksemaan! Pekka tuskin on koskaan juossut kyseistä matkaa, joten tästä on hyvä suunta tähdätä ylöspäin meillä jokaisella!

Iltaan kuului palautumista, hyvää ruokaa Panoraamassa ja vähän myös ruskailua tunturilla. Mun harmiksi kuitenkaan ei lähetty kävelemään huippua pidemmälle. Aika ei yksinkertaisesti riittänyt siihen, koska matkustamiseen Leville ja takaisin Ouluun meni itsessään jo niin paljon aikaa. Meillä oli periaatteessa vain yksi kokonainen vuorokausi aikaa tekemiselle ja juokseminen vei siitä yli puolet. Myös illalle oli suunnitelmia, kun Reckless love esiintyi areenalla. 

Yksinkertaisesti sanottuna: WOW, mikä energia, täällä on yksi fani lisää! :)


Itse juokseminenhan ei sinäänsä ole pahin vaihe vaan se palautuminen. Lauantaina kuiten tuli illalla oltua korkkareiden päällä monta tuntia, joten tänään on ollut kyllä vaikea nosta tuolilta ylös.. Reidet kiittää ja kumartaa.. Vanha sanonta on, että se lähtee sillä, millä se on tullut, eli oliskohan huomenna 10km lenkki edessä? Ei todellakaan :D

Nyt olen turvallisesti kotona ja kauhistelen, miksei nuo tavarat mene itsestään kaappeihin.. Mutta vaikka reissu oli lyhyt, jäi mulle tästä hyvät fiilikset. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, toivotavasti en kävele koko alkuviikkoa kuin ankka.. :)

You Might Also Like

2 Kommenttia

  1. Oooooh koiria, joille on liimattu sarvet päähän! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan laihoja poneja tai jotain, jotka osaa yllättää tielle hypätessään.. :D

      Poista

Bloggerin lukijat

FACEBOOK