Luonnon keskellä

13:54


Tylsää virvelin heittoa, siitäkö kalastuksessa on kyse? Riku on täysin hurahtanut siihen ja pakastin täyttyy ruuasta ja ties mistä kaloista. Jokaisella ihmisellä on hyvä olla harrastus ja mun mielestä on ihanaa, että se löytyy läheltä: luonnon keskeltä.

Koska olen itse kasvanut lähellä merta niin ymmärrän täysin kalastuksen ihanuuden. Hiljaisuuden ja terapeuttisuuden viettää aikaa itsensä kanssa. Mun harmiksi en ole koskaan tykännyt kalan mausta, vaikka sitä suositellaan syötäväksi edes kerran viikossa.  Itse en omassa kodissa ole koskaan kalaa valmistanut ja ei mulla tule kauppareissulla ensimmäisenä mieleen tehdä kalasta ruokaa. Nyt pikkuhiljaa olen alkanut jälleen kalaa syömään ja kun Riku sitä itse kalastaa niin mikäs sen parempaa. Vielä jonain päivänä ehkä osaan myös tehdä siitä hyvää :)


Mulla on ollut niin hirmusen ikävä tätä mun pikkuista. Iltaiset lenkit ja öiset varpaiden lämmittelyt on sitä, mitä ainoastaan Dana osaa. Muutenkin se tunne, kun tulet kotiin ja siellä pieni karvaturri heiluttelee häntää ja on aina niin iloinen. Toivottavasti saadaan järjestettyä joku viikonloppu niin, että päästään metsään vaeltamaan. Dana kun rakastaa juoksemista vapaana!

Tosin nyt kun se tuolla ikkunassa haukkuu jokaiselle tippuvalle lehdelle niin voisin perua puheeni samantien. On se niin höntti välillä :D


Kuka rakastaa omenoita? MINÄ! 

Oulun torilta ostin kilon omenoita kotiin ja suomalaiset omenat on helppo syödä välipalana tai pilkkoa kuorineen päivineen smoothien sekaan. Täällä anopissa omenapuiden sato oli 17kiloa, joista tehtiin hilloa ja mehua. Tänä aamuna puuron kanssa omena-kaneli hillo maistui oikein maukkaalle! Mun pakastin on täynnä mustikoita, mansikoita ja puolukoita tulevan talven varalle :)

Ulkona sataa ja tuulee, kun syksy tulee. Itse en sadetta kaipaa, mutta tuo ruska on niin kaunista. Pimenevät illat tuo kynttilöitä asuntoon ja sohvan äärelle on kiva käpertyä villasukkien kanssa. Villapaidat, saappaat, isot huivit, niistä on mun vaatetus tehty :)

Menipäs kuulumisten vaihtamiseksi, mutta menkööt joskus näin. :)

Käy myös lukemassa

6 Kommenttia

  1. Voi ihana Dana kurkkii pöydälle. :'D Mullaki on kieltämättä vähän ikävä sitä karvakasaa! Oispa kyllä ihana päästä sinne vaeltamaan ää... Mutta hei ens viikolla nähhään joku päivä eiköstä jookosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nähhään nähhään!!! :) Jos ei muuta niin talvella sitten Vammavaaralle vaeltaan!

      Poista
  2. On kyllä hienoja kuvia, välittää tunnelman :) sitä alkaa itekkin kaipaamaan luontoon..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riku on taitava kuvaaja ja munnkoneen rikkoutuminen harmittaa taas astetta enemmän.. :D Luonnossa on kivaa ♡

      Poista

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat