Vauva siellä ja täällä

23:29

*En halua julkaista lasten kasvoja blogissa, siksi on epäselviä kuvia :)

Kun ikää alkaa olemaan kahdenkymmenen paremmalla puolella, tuntuu korvista pursuavan vauvauutisia joka puolelta. Uusia pieniä sukuun, kaverit ja kavereiden kaverit on raskaana ja facebook pursuaa tuoreita vauvakuvia. Kaikki muut tekee vauvoja. Se varmaan kuuluu jotenkin tähän ikään, mutta en voisi kuvitellakaan vauvaa itselleni. Terveisin Laura, joka vannoi olevansa suomen 16 and pregnant -ohjelmassa.

Rakastan vauvoja. Olen pienestä asti haaveillut olevani äiti, joka hoitaa lapsia kotona. Halusin lapsia mahdollisimman aikaisten, että jaksan hoitaa niitä. Ihan sama mun muulle olemukselle, koulutukselle ja oikeastaan sille miehelle, koska mies hoitaa muun talouden.. Onneksi mun elämään astui järkevä mies, joka sai mut pian tajuamaan, etten olisi siihen valmis nuin nuorena.

Edelleen rakastan vauvoja, vaikka ne on hauraita nukkeja, jotka menee rikki mun kosketuksesta. En halua rikkoa jotain niin pientä ja viatonta. Vauvan kasvaessa tulee mulle myös otteet varmaksi ja uskallan jo leikitellä pienokaisen kanssa. Kaksi vuotiasta voi jo vähän "riepotella" leikillä ja suloisia pieniä lauseita on ihastuttava kuunnella. Näin kävi mun serkkupojan kanssa vietettyäni kesällä paljon aikaa hänen kanssa. Aina viikonloppuisin menen moikkaamaan tätä herraa ensimmäisenä ennen muita. :)

En halua olla vastuussa kenenkään kasvattamisesta, ainakaan vielä. Mitä sitten haluan? Matkustaa, opiskella ja tehdä itsestäni vahvan persoonan. Voin luottaa siihen, että olen valmis ottamaan vastuun myös toisen ihmisen elämästä. Haluan olla hyvä esikuva, rakastava ihminen, johon pystyy turvautumaan ja ketä voi rakastaa. Haluan vankan pohjan lapsen isän kanssa myös taloudellisesti, ettei tarvitse elää "kädestä suuhun". Sitten joskus ajallaan, kun tunnen olevani valmis siihen :)

Se, että menen naimisiin ennen 25 vuoden ikää ei tarkoita heti isoa asuntolainaa ja lapsia. Äidilläni on ollut tässä iässä jo kaksi lasta, mutta se ei tarkoita automaattisesti sitä kohtaloa myös mulle. Vaikka mun äidillä on kova hinku mummotella itseään, saa hän tyytyä Danan lellimiseen. Minä puolestani voin käydä lainaamassa muiden lapsia ja lahjoa heidät pilalle. Viedä vaikka jätksille ja olla se maailman paras täti, joka tekee mielellään lakanoista majan olohuoneeseen. Yleensä lapset myös tykkää leikkiä mun kanssa, koska se luonnistuu kuin itsestään. Pitkään olen vitsaillut, että lapset on kivoja niin kauan, kun ne ei ole omia. Tähän tyydyn, kunnes toisin todetaan. Vielä lisään sen, että jokainen tekee omat valinnat elämässä ja toivon jokaiselle pikkuiselle turvallista tietä rakkaiden ihmisten kanssa. :)

Käy myös lukemassa

4 Kommenttia

  1. Tää postaus ois vallan mainiosti voinut olla myös mun blogissa :D Oon 24 ja naimisissa, rakastan lapsia. Mutta en herranjumala missään nimessä olisi vielä valmis omiin. Mä haluan olla sellaisessa tilanteessa elämässäni, että menohalut on rauhoittuneet ja taloudellinen tilanne vakaa, ennen kuin hankin lapsia. Jos sittenkään, sillä toisaalta tää elämä kahdestaankin on tosi kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasapaino omasa elämässä on a ja o! :) Kiitos kommentista, onneksi en ole yksin ajatusteni kanssa <3

      Poista
  2. Oon niiiin samaa mieltä tuosta, että ensin pitää olla talous ja suhde isän kanssa kunnossa, ennenku voi ees miettiä lapsia. Moni ei tätä pointtia ymmärrä, mutta en mie halua joutua miettimään että onko mulla nyt varaa ostaa jotain tosi tärkeää sille lapselle. Haluan vaan pystyä ostaan sen ja hemmotella niin lasta ku itseäni. Haluan myös että sillä lapsella on alusta asti oma koti ja kaikki on tavallaan "valmista", vaikka eihän mikään koskaan oo oikeasti valmista. :D Ja juu, lapset on kivoja niin kauan ku ne ei ole omia! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me Jenni rakas vielä pukkaillaan niitä rattaita texasin kylillä... ^^ ♡

      Poista

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat