Se aika vuodesta

14:46

Voi, kuinka viime kerrasta on aikaa. Ensimmäistä kertaa moneen viikkoon istun oikean tietokoneen äärellä ja saan naputella ilman, että joka toinen kirjain menee väärin. Ihanaa. Nyt alkaa olemaan pikkuhiljaa mitta täynnä ja viimein on aika raahata kummatkin rikkinäiset koneet korjatteelle ja myöhemmin panostaa omaan macin tietokoneeseen. Loppuu se ainainen odottelu, milloin kone menee taas rikki..

Hiljaiseloon on toki monen monta syytä, joista en ala täällä blogin puolella selittelemään sen enempää. Eikä mun tarvitse selitellä, asiat nyt vain sattuvat olemaan juuri näin, eikä ne selitelemällä muutu miksikään. Sairasta ei saa terveeksi, eikä virheitä muutettua.


Kuluneen viikon aikana unohdin eräänä päivänä koti- ja pyöränavaimet kotiin ja juoksin kiireessä töihin. Sanama päivänä myöhemmin Ienmi ja Elmo käytti mua muutaman kilometrin lenkillä. Koko päivän askeleet läheni 17tuhatta askelta. Alkuviikosta kävin hakemassa motivaatiota Jutan superstartti- luennolla ja sen innoittamana kävin salilla. Olo oli todella hyvä, mutta seuraavana aamuna juuri ja juuri pystyin puhumaa. Ääni käheni sana sanalta ja rastinrauta hankasi kurkkua.

Nyt kolme viikkoa olen tapellut pienen flunssan kanssa. Olen ollut reippaana töissä ja pyöräillyt säässä kuin säässä töihin. Oli siten liukasta tai satoi vettä kaatamalla.

Viimein uskaltauduin lääkärille, joka totesi poskiontelotulehduksen, joka on laskeutunut kurkkuun. Myöhemmin olisi keuhkoputkentulehdus ollut lähellä, toivottavasti lääkitys auttaa parantumaan ennen pahempaa tulehdusta! Meillä töissä on valehtelematta 1/3 ihmisistä terveenä ja muut sairastavat niin enterorokosta oksennustautiin ja kuumeen kautta ihan kaikkeen mahdolliseen. Sitkasta tautia, etten sanoisi! Luulen, että tämä pakkasten puuttuminen auheuttaa tautien pitkittymisen.


Kaiken tän lisäksi olen laiminlyönyt omaa hyvinvointiani. Puhdistuskuuri lähti mallikkaasti käyntiin, kunnes kävin viikonloppuna muualla kuin kotona ja sitten syöksyttiin mahtavaan alamäkeen. Olen syönyt miten sattuu, epäsäännöllisesti ja muutenkin tunnen huonoa omatuntoa siitä. Ruoka maistuu niin pahalle tän kurkkukivun kanssa. Kaiken tämän lisäksi olen tehnyt monta viikkoa töitä puolikuntoisena ja stessannut kovasti töissä, joka on vielä lisännyt kehon kuormitusta. Ihme, ettei keho jo aikaisemmin romahtanut täysin.

Vielä viikko töitä ja sitten olisi loma, viimevuonna olin koko loman kipeiden olkapäiden kanssa ja nyt tämä... Huhhui, koska on luvassa terve joulu? No nyt on pieni toive kuiten jos parantuisin ennen uuttavuotta niin pääsis treenaamaan uudella innolla. Jos vaikka saisin samaisen kuvan Danan kanssa omien toppahousujeni kanssa! :)

P.S: tietokone viety huoltoon ja kamera tulee viimein mulle kotiin <3

Käy myös lukemassa

0 Kommenttia

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat