Danan elämää

28.4.15


Olen hirmuisen onnellinen siitä, että saan viettää paljon aikaa Danan ja Rikun kanssa. Olen kuitenkin ihan uudessa elämäntilanteessa, koska olen muutaman vuoden elänyt täysin omien menojeni mukaan ja nyt yhtäkkiä en oikeastaan voi mennä täysin itsenäisesti. Töiden jälkeen on luvassa lenkkeilyä Danan kanssa ja ruokakaupassa meitä on aina kaksi. Ja sitten se yksinäinen koira kotona, joka ei ole vielä täysin sopeutunut uuteen ympäristöön.

Olen vähän hämilläni siitä, ettei nykyiseen arkiseen tyyliin sovi käydä kuntosalilla 5 kertaa tai extempore ystävän tapaaminen kaupungilla töiden jälkeen. Vielä kun tähän lisätään koiran kouluttaminen yksin olemiseen niin pakka on ihan sekaisin. Dana raukka kun rakastaa ihmisiä ja tahtoo vähän ahdistua turhan paljon siitä, että se jää muutamaksi tunniksi yksin. Toki uusi ympäristö ja siihen tottuminen vie aikaa (ja emännällä menee aikaa tottua naapuriin, jotka ei ihan koiria täysin hyväksy.) Itse en voi sietää haukkumista, mutta toisaalta se kuuluu osittain koiran luonteeseen, eikä Danakaan syyttä haukahda. Lähinnä silloin, kun se jää yksin ja kutsuu meitä ikävissään hetken aikaa takaisin.

Ensimmäisen kerran jälkeen naapuri kyllä kovasti ilmoitti, kuinka monta minuttia koira on yksin ollut ja montako kertaa haukahti. Niin alle 30min aikana.. Toki jos joku kuuntelee oven takana tai kolistelee postiluukkua niin mikäs sen enemmän koiraa ärsyttää ja haukkumista lisää..


Ollaan saatu "ongelmaa" vähäisemmäksi käyttämällä Danaa pitkällä lenkillä ennen yksin jättämistä, jolloin se nukkuu suurimman osan ajasta. Tämä on oikein toimiva keino ja toisena ratkaisuna ostin koiraportin. Portin tarkoituksena on se, ettei Dana pääse ihan ulko-oven viereen kuuntelemaan rappukäytävän ääniä ja sitä kautta häiriintymään jokaisesta kolahduksesta, meillä kun sattuu olemaan huono äänieristys ovissa. Portin saa näppärästi vaatehuoneeseen piiloon, kun ollaan kotona. Myös meillä on aina soimassa musiikki käytävän puolelta, joka puolestaan peittää osan äänistä alleen. Ratkaisuja on siis paljon, mutta harmillisesti kaikki ei toki ymmärrä, että kovasti tässä vasta harjoitellaan uudessa ympäristössä ja se 30sekunnin haukahtelu keskellä päivää ei (tietääkseni) kenenkään maailmaa kaada. Tilanne olisi täysin eri, jos haukkuminen jatkuisi monta tuntia tai yöllä..

Toinen naapuri kertoi laittaneensa omalle terrierrille haukkupannan, mutta me ei suostuta sellaista Danalle laittamaan. Koira kyllä oppii olemaan yksin, kunhan vaan saadaan harjoitella ajallaan ja rauhassa. Tämä oppi ei ihan viikossa tule, vaikka sitä kuinka toivoisi. :(

Kuinka koiran yhdistäminen arkeen sujuu? Mitä ratkaisuja olette joutuneet tekemään koiran suhteen? Onko se koiralle reilua, jos sille luontainen tapa ilmaista omaa reviiriä rajoitettaisiin täysin äänettömäksi?

Todellisuus kuvien takaa: Koira, joka ei jaksanut edes syödä herkkuja!!

You Might Also Like

2 Kommenttia

  1. Voi pikku Danuli <3 Tulisin hoitamaan raasulia joka päivä jos asuisin lähempänä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Danulia saa aina hoitaa, on vaan turhan pitkä matka :')

      Poista

Bloggerin lukijat

FACEBOOK