Pelot

12:36

Kuvat vanhasta arkistosta, joten kuvakoko voi vaihdella :)
Varmasti jokaisella ihmisellä on pelkotiloja ja asioita, joita pelkää. Mulla on kolme pelkoa, joista olen enmmän tai vähemmän päässyt yli. En koe pelkääväni mitään fyysistä asiaa, vaan nämä pelot on täysin mun päänsisäisiä pinttymiä.

Ukkonen

Salama ja sen jälkeinen jyrinä. Kylmiä väreitä ja itkukohtauksia, siitä on mun ukkoset tehty. Olen pelännyt ullosta niin kauan kuin muistan. Pienenä kuulin mummoni kauhutarinoita ukkosesta ja äiti kertoi pappani veljen kuolleen salaman iskuun. Siitä sekunnista alkaen olen pelännyt ukkosta. Olen aina luokitellut itseni epäonniseksi ja ihan 100% varmuudella se salama iskee juuri minuun. Ihan varmasti!

Joskus olen jopa katsonut salamoita ikkunasta, mutta siitä on varmasti kohta 20vuotta aikaa. Sitemmin revin kaikki johdot pois seinistä, menen peiton alle kirkkaan taskulampun kanssa lukemaan kirjaa ja laitan kuulokkeet korviin kuunnellakseni musiikkia kovalla. En voi sietää salamointia ja vielä vähemmän sitä jyrinää. 

Viime kesänä kaverit sai ensivaikutelman siitä, kuinka hysteerinen olen ukkosen aikoihin. Tein juuri yllämainitun rutiinin ja siihen päälle vielä hysteerinen itkeminen ja sekaisuus. Kokonaisuus hullujenhuonelle siis valmiina, ainostaan autoon lukittautuminen puuttui listasta! (Salama ei iske autoon!)


Lentopelko

Lentopelko on sellainen asia, jota en oikein osaa selittää. Ensimmäisen kerran olin lentokoneessa 2008, kun lensimme Dubaihin perheen kanssa. Kaikki oli uutta ja jännittävää, mutta en osannut oikein odottaa, millaista lentäminen on. Ensimmäisen paniikin sain, kun laskeutuminen alkoi ja lentokoneen laskutelineet alkoivat pitää ääntä. Luulin oikeasti, että se oli siinä. Me pudotaan, me kuollaan. Onneksi äiti sai tokaistua, että ne on vain laskutelineet ja pian oltiin maassa. Paluulento suomeen oli yöllä ja muistan tuosta lennosta vain sen, kuinka Moskovassa oli upeat valot!


Monta vuotta oli, etten halunnut lentää. Matkustin mielummin junalla kuin lentokoneella. Jostain kumman syystä en vain halunnut mennä lentokoneeseen. Kun sitten 2010 päätimme Rikun kanssa lähteä Roodokselle, pelkästään ne kaksi lentoa oli yhtä tuskaa. Pieni kone aiheutti kamalan paniikkikohtauksen ja itkin koko lennon. Puristin Rikun käden ihan valkoiseksi ja jokaisen ilmakuopan kohdalla sanoin "nyt me kuollaan." Sen jälkeen vannoin, etten lennä enään ikinä.

Pahin oli vasta edessä. 2011 lensimme Kiinaan ja kuukauden ainaka lensimme kuusi lentoa. Kemi-Helsinki-Amsterdam-Peking ja takaisin samaa reittiä. Kuitenkin tässä vaiheessa en enään saanut "huuto-itku-raivareita" vaan totesin asian: "Viimeinen lento oli onneksi suht lepposa. 10h sujahti hurauksessa elokuvien, nukkumisen ja musiikin parissa. Ruoka ja juoma tarjoilu oli tosi hyvää lentokoneen ruuaksi. Lentokonekki oli jättisuuri ja ei tarvinu kärsiä ilmakuopista reissussa. Nyt uskon sen, että mitä isompi kone niin sen parempi matkustaa ja niin se on!" 



Pieni toive lentopelon karkoituksesta siis palasi! Kuitenkin kaikki ilmakuopat, kuulutukset ja lentoemojen kävely sai mut hermostumaan, vaikka Riku vakuutteli montatuhatta kertaa, että kaikki on hyvin. Takapakkia tuli siinä vaiheessa, ku Amsterdamin lentokentällä lento oli myöhässä 4h ukkosmyrskyn vuoksi. Voite vain kuvitella, kuinka pahasti panikoin lentoa, kun horisontissa näkyi salamointia. Riku kertoi jälkeenpäin, että lennon aikana näkyi salamointia ikkunasta, mutta minähän olin painanu pääni Rikun polviin ja rukoilin hengissä selvitymistä!

Vuoden 2014 jälkeen en ole oikeastaan enään lentämistä pelännyt, koska vuoden aikana tuli lentokoneella matkustettua 8 kertaa. Kiinan ensimmäinen lento toi vielä kyyneleet silmiin, koska viereinen lapsi itki mun itkun vuoksi. Elokuussa cheekin keikalle lennetteässä aloin itkemään vain siitä ilosta, ettei mua pelotanut lentokoneessa koko lennon aikana kertaakaan. Turkkiin matkustaessa hypin jo ilosta ja ilmakoppiin suhtaudun suhteellisen rennosti. Joten olen ottanut suuren askeleen voiton puolelle! Nyt toki voi jännittää seuraava lento pitkän tauon jälkeen, mutta tuskin enään olen hysteerinen tai Rikun ei tarvitse hävetä silmiä päästä itkevälle aikuiselle... ;)


Korkeat paikat ja ahtaat paikat

Osittain lentopelkoon on vaikuttanut korkean paikan kammoon, mutta pelkään tätä pelkoa nykyisin vähiten. Pienestä saakka olen vältellyt kaiteiten yli katsomista tai esimerkiksi kiipelytelineitä. Ne ei vain ole ollut se "mun juttu" ja olen mielummin pitänyt jalat tukevasti maassa. :D

Jossain artikkelissa sanottiin, että jos kärsii korkean paikan pelosta niin pelottavia paikkoja tulisi vältellä. En halua uskoa tuohon. Mulla olis jäänyt kokematta monta uskomatonta juttua, jos vielä pelon lisäksi välttelisin korkeita paikkoja. Kiinassa olen mennyt korkeaan gondooliin, kävellyt 342 metrin korkeudessa lasilattian päällä, kiivennyt kiinanmuurin korkeimmalle kohdalle.. Vaikka on pelottanut niin olen ylittänyt itseni!


Ahtaat paikat taas on mulle aika uusi juttu. En niinkään pelkää ihmismassoja vaan ennemminki kammoksun niitä ja ahdistun siitä, että samassa paikassa on paljon ihmisiä. Mun yksityisyys katoaa, pelkään tavaroiden katoamista ja jos ollaan oikein lähekkäin niin en saa happea. Tästä syystä varmaan en ole juoksemassa kesällä festareille tai lähde mielelläni katsomaan keikkoja mihinkään. Cheekin keikka oli kyllä ehdottomasti poikkeus ja onneksi Riku oli ostanut meille kalliimmat liput, joten saatiin mennä rajatulle alueelle lavan läheisyyteen. Siellä sai vapaasti hengittää ja nauttia keikasta ilman tönimistä ja pelkoa siitä, että saisi joltain turpaan! :D

Samaisesta pelosta johtuen kärsin viime syksynä salikammosta ja haluan muuttaa omakotitaloon ja vähän kauemmaksi keskustan hälinästä. Tämäkin pelko on kyllä harjoiteltavissa ja teen sen kanssa kovasti töitä. Vielä jonain päivänä osaan olla välittämättä isoista massoista :)

Käy myös lukemassa

5 Kommenttia

  1. Oi mää rakastan ukkosta! :D Salamoita on niin kiva katella ja se jyrinä on jotenki niin jännää :'DDD Meen aina ukkosella parvekkeelle istumaan ja kattelemaan salamoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi yäk!! :D Riku rakastaa kuvata ukkosta nii sillon voin olla autossa oottamassa sitä, mutta edelleen sen viltin ja kuulokkeiden kanssa :D

      Poista
  2. Haha, tää on niin hauskaa kun kaksi sun peloista on ihan mun lemppariasioita. Ukkonen on niin kaunis ja omalla tavallaan kunnioitusta herättävä luontoäidin ihme. Lentäminen taas on niin voimaannuttavaa, tunnen olevani enemmän elossa kuin koskaan, kun noustaan tai laskeudutaan. :D Okei, mulla on kyllä ollut vaan hyviä kokemuksia lentämisestä, kun aina on sattunut ihan hyvät koneet ja turbulenssikin vaan naurattaa mua. Pallosalama sisällä ei kyllä ollut kovin kiva juttu lapsena, mutta siitäkin selvittiin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi ku oot rohkea, Hyi sun lemppariasioille. En taidakkaan haluta olla sun kaveri, MUTTA eikös vastakohdat täydennä toisiaan?!? ;)

      Poista

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat