Surkeiden sattumusten sarja


Tiiättehän sen tunteen, kun kaikki ei mene ihan niin kuin Strömsössä? Tämä sanonta niin pitää paikkaansa. Täällä meillä ei olla oltu niin iloisissa tunnelmissa, kun porukalla ollaan käyty sairaalassa katselemassa perheen vanhinta teholla. Surkeiden sattumusten kautta onneksi selvittiin vain kahdella pallolaajennuksella ja toivottavasti tänään saadaan potilas kotiin. Mutta mulla ihmetyttää edelleen suuresti, kuinka tilanne piti ihan infarktiin asti mennä, ennen kuin saadaan oikeaa hoitoa. Oireet kuiten viittasi jo viikkoja aikaisemmin siihen, että jossain on jotain vikaa. Miksi aina pitää mennä sen pahimman kautta?

Surkeiden sattumusten sarja ei ihan tähän loppunut. Viikonloppuna piipahdin kotona hakemassa reissun puuttuvat tavarat (vaikka ei hirveästi ole nyt matkalle lähtöä muuten viitsinyt ajatella) mutta mikäs mulla odottikaan kotona. Ovella jo haistoin, ettei kaikki ole hyvin ja tadaa: Keittiöstä sähköt pois ja lattia mustana. Jääkaappi ja pakastin oli sulannut, sotkenut mun lattiat vedellä ja mustikalla, joten ei hirmusesti naurattanut alkaa soitteleen, että miten sähköt lähtee pois, vaikka asunnossa ei ole ollut ketään paikalla. Oli oikein "rentouttavaa" siivota homeista kaappia illalla väsyneenä pimeässä.


Tämän lisäksi olen niin jumissa, että kärsin jatkuvasta pääkivusta ja kurkussa alkaa olemaan oireita alkavasta flunssasta. Voihan nenä, häätyy vissiin hierojalle varata aikaa.

Kaikesta selviää, mutta onneksi kaikki on nyt hyvin. Asunnolle on hoidettu sähkömies tarkastamaan viat ja laittamaan viimein sen kirotun lampun kattoon, vakuutusyhtiölle on laitettu arvio pilaantuneista tuotteista ja illemmalla saa syödä palan synttärikakkua. Eniten harmittaa se, että mun itse poimitut  mustikat ja puolikat meni pilalle, mutta onneksi syksyllä on metsät täynnä marjoja. Taivas on alkaa näyttämään elon merkkejä ja aurinko on paistanut koko päivän. Vaikka tuo keltainen valoilmiö on ihan kummallinen näiden sateiden keskellä, mitenhän tähän tottuu? :D

Itsensä rakastaminen -unelma itsestä

Kirjoittelin pitästä aikaa Unelma itsestä -blogin puolelle. Tekstin voi käydä lukemassa sivulta, mutta koska tykkäsin tekstistä niin paljon, joten haluan jakaa tekstin täällä omassa blogissa:

"Koko viime syksyn kuljin Unelma Itsestä -valmennuksen mukana tehden tehtäviä ja työstäen omaa olemistani. Jossain välissä huomasin olevani todella väsynyt. Väsynyt olemaan ja tekemään yhtään mitään. Keväällä hihkuin uutta intoa, lähdin valmennukseen entistä motivoituneempana mukaan ja kirjoittelin blogia, kaappasin instagramin, mutta huomasin jakson lopussa, etten ollut kertaakaan aukaissut työkirjaa. Kehitin itselleni lukon, jonka aikana en saanut kirjoitettua yhtäkään ajatusta paperille.


Nyt olen ymmärtänyt, että olen tehnyt hiljaista työtä itseni kanssa. Olen hukuttanut kaiken elämisen stressiin ja työn touhuun, mutta samalla olen työstänyt omaa ajatteluani. Vaikka välillä olen voinut huonosti, mutta en ole heittänyt hanskoja tiskiin. Kokoajan mulla on ollut usko siihen, että pystyn ihan mihin vaan, onhan takana jo -20kiloa, lisää lihasta ja paljon itseluottamusta.

Ensimmäisenä kesäisenä päivänä katsoin peiliin. Siellä hymyili oikein nätti tyttö, joka huokui itsevarmuutta. Se tyttö olen minä. Tänä päivänä voin sanoa tykkääväni itsestäni. Nyt lomalla olen nauttinut omasta ajasta ja siitä, miten ihana olen. Jopa minusta on ihana olla just minä. Vuosi sitten kehuin itseäni peilin edessä ja nyt viimein olen löytänyt uudestaan sen kauneuden.

Miten sitten saavutin tämän olon, mitä ole etsinyt koko elämäni? Lopetin itseni vertaamisen muihin. Ei ole olemassa kuin yksi Laura ja se on yksilö. Sen reisiä ei voi verrata keneenkään ja vaikka voisi, miksi tekisin niin? Saadakseni itselleni paremman mielen? Hyödynkö tästä vertaamisesta mitenkään positiivisesti? En. Voisiko sitä mielihyvää saada jostain muualta? Voisinko salilla iloita nousevista painoista tai tehdä keittiössä maittavaa ruokaa?

Mie en halua elää niin, että vanhana mietin, missä on se menetetty nuoruus. Kuinka puristelin jenkkakahvoja toivoen, että ne lähtisi pois. Haluan muistella jokaista päivää erityisenä, oli sitten mieliala hyvä tai huono. Haluan muistaa sen päivän, kun halusin tutustua itseeni paremmin. Haluan merkitä kalenteriin sen hetken, kun tunnustin itselleni rakkauden. Rakastan olla minä, enkä häpeä sitä yhtään! Itsenä rakastaminen ei aina tarkoita itserakkautta, vaan itsensä kunnioittamista rakkauden kautta.


”En dissaa vaan kehun ja kiitän, kyl kelpaan jos tälle mä riitän.
Oon kritisoinut mua jo aivan tarpeeks, että sovinnon ja annan itelleni anteeks. 
Onni alkaa siit mihin ankaruus loppuu, kaikki tarvii itserakkausjuttuu.”

Ensimmäinen tunne tämän rakkauden tunnustuksen jälkeen on helpotus: Mulla on oikeasti hyvä olla tässä ja nyt juuri tällaisena kuin olen. Mulla on söpö masu, joka muistuttaa mua siitä, kuinka kovan työn olen tehnyt sen eteen. En mollaa sitä, vaan hymyilen sille päivittäin. Mulla on hyvä olla sen kanssa, eikä se katoa siitä vihaamalla. Se motivoi entistä enemmän ja oikeasti kun tekee asian eteen 110% työtä niin kaikki on mahdollista. Mulla on mahdollisuus saavuttaa se mun unelmien minä, kunhan teen sen eteen työtä. Olen tehnyt jo paljon ja olen kiitollinen siitä työstä, mitä olen jo saavuttanut. Pystyn myös olemaan aidosti onnellinen muiden saavutuksita, kun osaan arvostaa itseäni paremmin.

Jos nyt vielä pikkusen kehun lisää niin tämä nykyinen Laura on todellakin ansainnut tämän kaiken. Lupasin muuttua ja mie tein se: Mie Olen itseni versio 2.0. Hauska tutustua!

Innolla odoitan jatkovalmennusta ja sitä, mitä kaikkea ihanaa se tuo elämääni. Olen joka ikinen päivä niin kiitollinen Tuulille ja koko unelma itsestä- valmennuksille, jotka ovat olleet osana mun elämää yli puolentoista vuoden ajan. Silloinen nelosen arvoinen Laura on 9+ ja toivon pystyväni antamaan jonain päivänä sen täyden kympin. Juuri siksi, että oon just niin hyvä tällaisena kuin olen.

Mökkielämää juhannuksena


En ole tainnut koskaan aikaisemmin puhua meidän mökistä sen kummemmin. Mökki on mulle todella rakas ja paikka rentoutumiseen, jossa on ihana olla pois kaupungin hälinästä. Vaikka täältä on kaupunkiin n.10km niin silti olo on ihanan rauhallinen ja täällä vois käyttää sanontaa: "sielu lepää".

Jo kuvista voi päätellä, että tämä ei ole mikään ihan pieni mökki ulkohuussilla ja sähköttömällä menolla. (Toki täältä löytyy huussi jos joku sitä kovasti kaipailee. Ja ötököitä löytyy ihan riesaksi asti.. :D) Täällä asuu kesäisin vähintään se seitsemän ihmistä ja ruokapöytään mahuu 12 henkilöä yhtä aikaa. On sisä- ja ulkosauna, joten täällä voi olla myös talvella. Mun sisko on asunut täällä muutama vuosi sitten, joten kun tulee käymään vanhempien luona vierailulla niin helposti voi tänne mökille asettua, ettei tarvitse vanhempien luona nukkua kuin sillit purkissa. Perinteisesti me pidetään kesällä täällä paljon juhlia esim. viime kesänä pikkuveljen ripijuhlat, kaikkien sisarusten syntymäpäivät ja muutama vuosi sitten oli mun valmistujaiset. Pihalle rakennetaan uutta rakennusta, joten vilinää ei puutu. Täällä voi myös veneillä merellä, kalastaa, soutaa vaikka kaupunkiin asti, uida, pitää koiria vapaana ja siksi Dana täällä viihtyykin erityisen hyvin.

Nyt koputan puuta, mutta ainakaan edellisinä vuosina täällä ei ole ollut punkkeja!!


Viime viikolla juhlittiin juhannusta sekä omalla, että isommalla kaveripoppoolla. Täällä "lapissa" kun aurinko ei laske kuin tunnin ajaksi niin kyllähän sitä tulee väkisten valvottua pitkään. Huonoista lupauksista huolimatta saatiin kokea aurinkoinen ja lämmin sää, joten ulkona tuli viihdyttyä paljon!

Täällä "meilläpäin" suuri porukka kokoontu jo kuudetta kertaa samaan paikkaan juhlistaan juhannusta. Muutaman kerran ollaan oltu ulkomailla jussina, mutta muuten ollaan kyllä oltu aina mukana! Lämmin sauna, palju ja hyvä seura takaa onnistuneen fiiliksen. Vaikka aamulla väsytti ja mun riisikakut nauratti kaikkia niin päivällä mökillä odotti muurikkaletut ja nuotiossa tehtyä pannukahvia. Eipäs sitä muuta elämältä kaipaa.

"Maailman paras" -titteli


Kuten tiedätte jo, Riku täytti vuosia tuossa kesäkuun alussa. Mulla itsellä on syntymäpäivä elokuun alussa ja päätin hankkia itselleni "Maailman paras tyttöystävä" -tittelin. 

Kaikki lähti siitä, kun katselin ulos. Tylsää, harmaata ja ankeaa, tämmöinen se kesä nyt on? Hyi. Sitten sain idean, että teen joku ison yllätyksen! Selaisin monta iltaa nettiä, mietin mahdollisia kohteita, budjetteja.. Monta kertaa kiroilin, hypin ja hehkuin ilosta. Monta päivää osasin olla hiljaa, kunnes tuli Rikun syttärit. Tallinna, Saksa, Italia.. Kaikkia lentoja vertailin, mutta aina päädyin tähän alkuperäiseen suunnitelmaan.

Kaikki meni siinä vaiheessa pieleen, kun kiukkuiltiin monta päivää. Me harvoin tapellaan, mutta herkkyys oli tuolloin todella lähellä. Pamautin sitten illalla Rikulle, että pakkaa laukkus ja odota heinäkuuhun, niin pääset reissuun. Olin varannut meille OnniBusin menon ilman paluuta Helsinkiin 6.7. Riku ehdotti, miksei lähdetä autolla eurooppaan, mutta sitten keksittiin se yhtäkkiä yhdessä:

Me lähdetään Torre del Mariin 21.7-11.8!!

Juhannuspäivänä sitten varattiin liput todella edulliseen hintaan yöllä neljän aikoihin. Pelottavinta on se, että lennetään porukalla Luleåsta Malagaan, mutta elämäni ensimmäisen kerran tulen yksin takaisin suomeen.. Mutta nyt ei ole sen aika panikoida! :D

Vaikka tuolloin on suomessa jo lämmin niin Espanjassa on takuuvarmasti AINA lämmin! Voin toki paljastaa, ettei tuo titteli mulle ihan täysin kuulu! Me lähetään reissuun Rikun hyvän ystävän kanssa, jonka ansiosta päästään asumaan paikalliseen asuntoon! Ei kiertelyä, ei hostelleja vaan ihan oma asunto, jossa saadaan levittäytyä ihan rauhassa ilman pelkoa tavaroiden katoamisesta! Vaikka kuulostaa tylsäta olla paikallaan kolmen viikon ajan niin mielummin sen makoilee Espanjassa kuin kotona tekemättä yhtään mitään! Vietän myös ensimmäistä kertaa omia synttäreitä muualla kuin kotona! Reissussa on kuitenkin parasta se, että yöllä on pimeää, eli tervetuloa kunnon yöunet!

Torre del Marista on 36km matka Malagaan, Fuengirolaan 70km ja Almeriaan 173km! Hirvesti haluttais käydä Madridissa tai Barcelonassa, mutta sen näkee sitten :)

Mielelläni vaihdan nuo hyttyset juoksemiseen rannalla ja treenivaatteet lähtee ehdottomasti mukaan! En ajatellut laiskotella, vaikka lomalla olen. Siellä ei tosin tarvitse sääskiä vihata.. Terveisin kehosta löyty 58 sääsken pistosta juhannuksen jälkeen...

Aamupalan kuulumisia.


Rauhalliset aamut on mulle niin tärkeitä, että voisin jopa tottua tähän myöhään heräämiseen. Vaikka sanotaan, että aamusta päivä on pisin niin sanonta pitää niin paikkaansa. Toisaalta en ala rankaisemaan itseäni siitä, että viimein nukutti hyvin 12h! Olen tunnettu unikeko :)

Viikonloppuna näin mun ihanaa ystävää, jonka kanssa ollaan pidetty yhtä jo monen vuoden ajan. Jennu on mulle todellinen ystävä ja meillä menee jutut niin yhteen. Tiiän, että luet tämän niin oot tärkeä. Tuollaisen ihmisen kanssa voi tosiaan valvoa myöhään ja juoda ilta kymmeneltä kahvia.. Ja sitten valvoa myöhään. Taisi löytyä syy mun nukkumiselle, eli ei kahvia kello kuuden jälkeen! 


Olen viimein löytänyt muutaman kikan, joilla pidän vatsan litteänä aamusta iltaan:
Tärkein ohje 1: Älä stressaa mistään turhasta... 2. Aloita aamu rauhassa. Juo iso lasi vettä, johon sekoitat yhden ruokalusikallisen luomu omenaviinietikkaa. Tämän kun juo n.20min ennen aamupuuroa niin vatsa kiittää! Vinkki: Juo pillillä niin menee nopeasti alas! Voit sekoittaa sekaan hunajaa/sitruunaa, jos maku ällöttää liikaa :)

Mun nykyinen, kiireetön aamupala näyttää tältä: Iso kuppi kahvia (jollei jopa kaksi), 1,5dl tattaripuuroa keitettynä veteen, 100g mansikkakeittoa, 150g mustikoita, proteiinijauhetta, muutama kauhallinen raejuustoa, banaani, 1rkl oliiviöljyä, spirulinaa ja mehiläisen siitepölyä. Pillereinä nappaan 6kpl Chlorellaa, maitohappobakteeri, omega-3 ja suihkeena D ja B12! :) Hetki tämän syömiseen menee, mutta mulla ei ole kiirettä!

Rauhallisista aamuista poiketen olen muutaman päivän kertaamassa ensiapukurssilla. Omaat eväät mukana ja olen jopa ehtinyt meikata aamulla! Huvittavinta tässä on se, että menin kurssille jo maanantaina ja totesin ovella, että olen päivän liian ajoissa! Taisin antaa itsestäni yli-innokkaan työläisen mielikuvan.. Kerrankos sitä saa sanoa: Olin ajoissa! :D

Tulevan kesän liikuntasuunnitelma


Voi liikunta, kuinka susta tykkään! Olen kokenut saavani siitä niin paljon ja osittain se alkaa olemaan jo todellista rutiinia mulle. Mutta voi himputin kevät, mikäs teit. Ihan liikaa nuita sairastumisia ja liikkumattomuutta mun mielestä, mutta ainakin olen kehon antanut levätä hyvin. Pahin tekijä tässä on kamala stressi, jota haluan oppia hallitsemaan paremmin.

Vaikka nyt vähän harmittaa niin toisaalta en ole alkanut ylikuormittamaan itseäni. Olen mennyt fiiliksen mukaan ja se on osittain myös toiminut. Olen kokeillut uusia juttuja ja parhaani mukaan pyörräillyt mahdollisimman paljon töihin. Toki tuona aikana mulla oli se personal trainer-valmennus, joten salilla tuli treenattua täysillä.



Nyt ku olen pysynyt toistaiseksi terveenä niin en ole oikein jaksanut ottaa minkäänlaista stressiä liikunnasta. Edelleen toukokuu mentiin fiiliksen mukaisesti. Salille olen mennyt kun olen ehtinyt ja en ole edes merkinnyt kaikkia lenkkejä Danan kanssa. Varsinkin viikonloppuisin on mun vuoro käyttää koira "pidemmällä aamulenkillä" ja muutamana sunnuntaina käveltiin nätisti 40min auringossa. Onneksi töissä saa paljon aerobista ja vielä siihen lisättynä liikuntapäivät niin megapaljon tulee hyötyliikuntaa harrastettua huomaamatta! Toisin kuin nyt lomalla, kun en meinaa saada 10000 askelta millään täyteen..

Mutta tämä kesä ja loma ja kaikki!! Olen niin odottanut tätä aikaa, kun mulla on aikaa. Aikaa liikkua, tehdä ruokaa ja suunnitella elämä juuri omilla ehdoilla. 

Voin kertoa, että hyvin on sujunut. Suurimmat haasteet on ruokailun suhteen, kun en omissa nurkissa ole juuri ollut. Kotona olen rakastanut laittaa ruokaa, mutta mökillä olen tyytynyt oikeastaan siihen, mitä on tarjottu. Toki mulla on iso kasa "omaa ruokaa" mukana, josta pystyn kokoamaan itselle helposti aamupalan ja välipaloja. 


Liikunnan suhteen kaksi ekaa viikkoa on aikalailla näyttänyt siltä, mitä haluan sen näyttävän koko kesän. 4-5 kertaa salilla, venyttelyä ja mukaan tulee myös yksi PHA-treeni. Viikossa kahden päivän lepo sopii mulle oikein hyvin! Juhannuksen jälkeen on luvassa hierontaa, sitä odotellessa!

Loman alkaessa ke ja to olin niin väsynyt töistä, pakkasin kamppeet ja suuntasin pohjoiseen. Totaali lepo teki oikein hyvää ja loppuviikosta jaksoin nostaa painoja ihan urakalla! On ollut ihan huippua treenata salilla, mistä tämä koko innostus on oikeastaan lähtenyt silloin kolme vuotta sitten! Myös ekaa kertaa olen treenannut jalkoja kahdesti viikon aikana, joka muuten TUNTUU..

Mitenkäs treenaan jalkoja nuin paljon? Tikiksen BOOTY-haasteen vuoksi tietty ja meikä on mukana PREMIUM porukassa. Kesäkuu menee pumppaillen  jalkoja ihan urakalla ja vähän buudin kasvattamisessa. Trenit on olleet oikein hyviä ja meikä on kyllä tykännyt vaihtuvista ohjaajista. Jokaisella on se oma tyylinsä ja kivasti on uusia liikkeitä löytynyt. Heinäkuussa on omat kuviot, kun tämä kylmä kesä vaihtuu lämmöksi ja rantalomaksi!

Kävin myös veljen kanssa kehonkoostumusmittauksessa, joka oli kummallekkin positiivinen yllätys. Siitä ja monesta muusta aiheesta tule höpöttelemään myöhemmin lisää :)


EDIT// Tulossa olevia juttuja: Booty-haasteen tuloksia, Kehonkoostumusmittauksen tuloksia ja pohdintaa, Oma PT: Mitä jäi käteen?, Ruokapäiväkirjaa lomalta, Treenaaminen lisävarusteiden kanssa, Millaisia blogeja luen?, Liebster award -haaste, Grillin antimia, Asuminen yksin vai kimpassa?, Puolivuotta ilman karkkia. JA PALJON muuta! Mulla on luonnokissa 39 tekstiä odottamassa joko hyviä kuvia tai sitten sitä tekstin viimeistä silausta. Joten juttua täällä blogissa kyllä riittää! :)

Värihaaste: Keltainen


Sain ihastuttavalta Enniltä värihaasteen, jossa on tarkoitus esitellä viisi eri väriä omasta kodista ja sen yksityiskohdista.. Aloin innokkaana tekemään haastetta, kunnes havahduin siihen tosi asiaan, että meidän kodissa on musta-valko-harmaan lisäksi vain KAHTA eri väriä. Eli tosin sanoen tämä koti on todella väritön. Toki tämä yksiö on vaivaiset 32 neliötä, periaatteessa vain kahdella tilalla + varasto, joten ei oikeastaan paljoa ole vaihtoehtoja sisustuksen suhteen!

Joten aloitetaan siitä keltaisesta! Esittelyssä siis meidän "olohuone". Anopin vierailun jälkeen tänne piti keksiä joku väri ja kevään kunniaksi löysin Kodin1:stä Annon keltaiset verhot 15e hintaan! Kynttilät ja tyynyt kotiutin IKEAsta ja uusi tarjotin löytyi Prismasta.


Olen ihan rakastunut tuohon tuplakuplaan. Voisin halia sitä joka päivä ja iltaisin sytytämme mielummin sen kuin kattovalon. Iltaisin on jännä, kun verhojen väri muuttuu virheäksi taivaan sinisyyden vuoksi. Kummallista! Yllä olevat kuvat on otettu jo kevään puolella (pääsiäiskukkia...) ja viimein sain napattua meidän olohuoneesta valmiit kuvat! Muutamaa juttua vaille valmis asunto koki toukokuun lopulla ihanan muutoksen, ja järjestys muuttui todella paljon. 

Ennen sotkuinen ja jotenkin ahtaan tuntuinen olohuone alkovista päin.
Samasta kulmasta jälkeen...

Järjestys muuttui todella avonaiseksi, lasipöytä lähti varastoon ja Riku toi naisen vihaamat hifivehkeet meille. Kauan aikaa olin kyllä kaijuttimia vastaan, mutta piru ku pitihän se antaa periksi :D Ääni on ihan priimaa, mutta VÄRI IHAN VÄÄRÄ?!?!? Kuten aikaisemmin sanoin, toivoin asuntoon harmahtavaa värimaailmaa, mutta nyt taidan joutua vaihtamaan sen takaisin ruskehtavaksi. Kunhan saan edes nuo pimennysverhon vaihdettua valkeaksi niin sitten olis jo vähän parempi.

Oikeastaan kaikki muut tavarat vaihtoi paikkaansa, mutta ruokapöytä pysyi paikallaan. Toistaiseksi tämä järjestys on aiheuttanut sellaisia "rakkauden tunnustuksia" asuntoa kohtaan ja nyt kun puihin on tullut lehtiä niin sälekaihtimia ei ole tarvinut pitää näköesteenä. Tämä kämppä on niin ihanan valoisa ja meille ei paista kuin vähän aikaa aurinko aamulla niin täällä ei ole kuuma. Toki odottelen niitä helteitä, että voin perua puheeni ;)

Mutta lyhyesti sanoen: Tästä on tullut koti. Koti, jossa on hyvä olla :)


Olen tainnut 110 kertaa sanoa, että tuo kammoksuttavan kamala tv-taso saa kyllä lähteä täältä asunnosta pois vaikka heti! Nyt se on jopa ihan siedettävä, mutta silti liian massiivinen mun makuun. Toisinaan kaipailen itse olohuoneen pöytää, mutta jakkaran vuoksi luovuin ideasta. Toisaalta nyt on Danalla paljon enemmän tilaa leikkiä, kun ei ole pöytää edessä. JA kahvit voi juoda ruokapöydällä, joten ei sillä pöydällä olisi loppujen lopuksi ollut virkaa.

Ensin ajattelin, etten halua eristää sänkyä muusta huoneesta, mutta nyt olen täysin eri mieltä. Sängyn kääntäminen ja pöydän vaihtaminen teki alkovista kaivatun "oman rauhan", jossa saan illalla nukkua, vaikka Riku valvoisi pidempään! Nyt on yksi ongelma ratkaistu ja mun onneksi Riku osti itselle kuulokkeet, joten öisin musiikki ei häiritse! JEE! Alkovissa oleva lamppu on samaa sarjaa eteisen lampun kanssa, joten jotain yhdistävää olen niihin tiloihin laittanut. Alkovissa kaikuu ikävästi, joten joku taulu sinne pitäisi keksiä. 

Nyt muuten keksin huonon jutun alkovista: Se on niin piilossa, ettei sänkyä tarvitse petata...


Haluaisin saada valkoiset keittiöntuolit ja pöytätabletit lähtee kyllä samantien vaihtoon! Nyt kun värimaailma muuttuui ruskeammaksi niin voin vaihtaa mustat pois. Harmaa peilikin pääsee maalattavaksi, kun osaisin vielä päättää värin: Musta vai valkoinen? Peilin paikka vaihtuu myös toiseen paikkaan, kunhan paikka ensin löytyy.. :D

Muutamia asioita tosiaan puuttuu: Pistoke ja eteisen lamppu käytiin kuvien jälkeen korjaamassa, mutta olohuoneen lamppu puuttuu edelleen. Seiniin pitäisi saada String Pocket -hylly ja kaksi Ikean tauluhyllyä paikalleen. Alle tein hienot mallikuvat photoshopilla, miltä niiden suunnilleen kuuluisi näyttää.


String -hyllyyn laitan esille kahvimukeja, jotta saadaan keittiöön enemmän tilaa kaappeihin. Tauluhylyille sitten luultavasti mustia kehyksiä ja sistustukseen sopivia värejä. Jumatsukka kun joku vielä ne seinään laittaisi! Ja nuo kaijuttimet saisi olla valkoiset, eikös nii? Tietty kynnet maalasin sisustukseen sopivaksi. Ovat muuten niin kirkkaat, että melkein häiritsee tietokoneella olemista :)

Seuraavalla kerralla esittelen sitten loput asunnosta! Keittiö ja eteinen on todella yksivärisiä, mutta vessasta löytyy sitten väriä koko asunnon edestä!

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat