Itsensä rakastaminen -unelma itsestä

17:30

Kirjoittelin pitästä aikaa Unelma itsestä -blogin puolelle. Tekstin voi käydä lukemassa sivulta, mutta koska tykkäsin tekstistä niin paljon, joten haluan jakaa tekstin täällä omassa blogissa:

"Koko viime syksyn kuljin Unelma Itsestä -valmennuksen mukana tehden tehtäviä ja työstäen omaa olemistani. Jossain välissä huomasin olevani todella väsynyt. Väsynyt olemaan ja tekemään yhtään mitään. Keväällä hihkuin uutta intoa, lähdin valmennukseen entistä motivoituneempana mukaan ja kirjoittelin blogia, kaappasin instagramin, mutta huomasin jakson lopussa, etten ollut kertaakaan aukaissut työkirjaa. Kehitin itselleni lukon, jonka aikana en saanut kirjoitettua yhtäkään ajatusta paperille.


Nyt olen ymmärtänyt, että olen tehnyt hiljaista työtä itseni kanssa. Olen hukuttanut kaiken elämisen stressiin ja työn touhuun, mutta samalla olen työstänyt omaa ajatteluani. Vaikka välillä olen voinut huonosti, mutta en ole heittänyt hanskoja tiskiin. Kokoajan mulla on ollut usko siihen, että pystyn ihan mihin vaan, onhan takana jo -20kiloa, lisää lihasta ja paljon itseluottamusta.

Ensimmäisenä kesäisenä päivänä katsoin peiliin. Siellä hymyili oikein nätti tyttö, joka huokui itsevarmuutta. Se tyttö olen minä. Tänä päivänä voin sanoa tykkääväni itsestäni. Nyt lomalla olen nauttinut omasta ajasta ja siitä, miten ihana olen. Jopa minusta on ihana olla just minä. Vuosi sitten kehuin itseäni peilin edessä ja nyt viimein olen löytänyt uudestaan sen kauneuden.

Miten sitten saavutin tämän olon, mitä ole etsinyt koko elämäni? Lopetin itseni vertaamisen muihin. Ei ole olemassa kuin yksi Laura ja se on yksilö. Sen reisiä ei voi verrata keneenkään ja vaikka voisi, miksi tekisin niin? Saadakseni itselleni paremman mielen? Hyödynkö tästä vertaamisesta mitenkään positiivisesti? En. Voisiko sitä mielihyvää saada jostain muualta? Voisinko salilla iloita nousevista painoista tai tehdä keittiössä maittavaa ruokaa?

Mie en halua elää niin, että vanhana mietin, missä on se menetetty nuoruus. Kuinka puristelin jenkkakahvoja toivoen, että ne lähtisi pois. Haluan muistella jokaista päivää erityisenä, oli sitten mieliala hyvä tai huono. Haluan muistaa sen päivän, kun halusin tutustua itseeni paremmin. Haluan merkitä kalenteriin sen hetken, kun tunnustin itselleni rakkauden. Rakastan olla minä, enkä häpeä sitä yhtään! Itsenä rakastaminen ei aina tarkoita itserakkautta, vaan itsensä kunnioittamista rakkauden kautta.


”En dissaa vaan kehun ja kiitän, kyl kelpaan jos tälle mä riitän.
Oon kritisoinut mua jo aivan tarpeeks, että sovinnon ja annan itelleni anteeks. 
Onni alkaa siit mihin ankaruus loppuu, kaikki tarvii itserakkausjuttuu.”

Ensimmäinen tunne tämän rakkauden tunnustuksen jälkeen on helpotus: Mulla on oikeasti hyvä olla tässä ja nyt juuri tällaisena kuin olen. Mulla on söpö masu, joka muistuttaa mua siitä, kuinka kovan työn olen tehnyt sen eteen. En mollaa sitä, vaan hymyilen sille päivittäin. Mulla on hyvä olla sen kanssa, eikä se katoa siitä vihaamalla. Se motivoi entistä enemmän ja oikeasti kun tekee asian eteen 110% työtä niin kaikki on mahdollista. Mulla on mahdollisuus saavuttaa se mun unelmien minä, kunhan teen sen eteen työtä. Olen tehnyt jo paljon ja olen kiitollinen siitä työstä, mitä olen jo saavuttanut. Pystyn myös olemaan aidosti onnellinen muiden saavutuksita, kun osaan arvostaa itseäni paremmin.

Jos nyt vielä pikkusen kehun lisää niin tämä nykyinen Laura on todellakin ansainnut tämän kaiken. Lupasin muuttua ja mie tein se: Mie Olen itseni versio 2.0. Hauska tutustua!

Innolla odoitan jatkovalmennusta ja sitä, mitä kaikkea ihanaa se tuo elämääni. Olen joka ikinen päivä niin kiitollinen Tuulille ja koko unelma itsestä- valmennuksille, jotka ovat olleet osana mun elämää yli puolentoista vuoden ajan. Silloinen nelosen arvoinen Laura on 9+ ja toivon pystyväni antamaan jonain päivänä sen täyden kympin. Juuri siksi, että oon just niin hyvä tällaisena kuin olen.

Käy myös lukemassa

4 Kommenttia

  1. Oon ylpeä susta bff, muutoksen kyllä huomaa! :) Vielä jonain päivänä minäkin... Ja kunhan muistaa sen, että raja itserakkauden ja itsensä rakastamisen välillä on kyllä hiuksenhieno, on itserakkausjuttu aika jees. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi ihan varmasti! :) Niinhän se on, mutta onneksi sen tunnistaa aika hyvin. Jos joskus menee nii hakkaa halolla päähän :D
      Voih niitä ihmisiä on kyllä nähty, joilla menee yli.. Mutta tyylinsä kullakin :)

      Poista
  2. hyvä sinä! tää teksti oli tosi kannustava ja ihana. <3 todellakin saat olla ylpeä itsestäsi. ja kaikkein tärkeintä on aina se muutos joka tapahtuu pään sisällä. On ihanaa katsoa peilistä ilman häpeää. Kun rakastaa itseään, elämää on niin paljon helpompaa kulkea. Oon ylpeä susta ja motivoit myös mua :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiitos Kiitos<3 Juuri se päänsisäinen olo kun on kunnossa niin sen jälkeen mikä tahansa muutos on mahdollinen! :) Sinä oot tehnyt työtä itsesi kanssa ja sekin näkyy! :)

      Poista

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat