Surkeiden sattumusten sarja

29.6.15


Tiiättehän sen tunteen, kun kaikki ei mene ihan niin kuin Strömsössä? Tämä sanonta niin pitää paikkaansa. Täällä meillä ei olla oltu niin iloisissa tunnelmissa, kun porukalla ollaan käyty sairaalassa katselemassa perheen vanhinta teholla. Surkeiden sattumusten kautta onneksi selvittiin vain kahdella pallolaajennuksella ja toivottavasti tänään saadaan potilas kotiin. Mutta mulla ihmetyttää edelleen suuresti, kuinka tilanne piti ihan infarktiin asti mennä, ennen kuin saadaan oikeaa hoitoa. Oireet kuiten viittasi jo viikkoja aikaisemmin siihen, että jossain on jotain vikaa. Miksi aina pitää mennä sen pahimman kautta?

Surkeiden sattumusten sarja ei ihan tähän loppunut. Viikonloppuna piipahdin kotona hakemassa reissun puuttuvat tavarat (vaikka ei hirveästi ole nyt matkalle lähtöä muuten viitsinyt ajatella) mutta mikäs mulla odottikaan kotona. Ovella jo haistoin, ettei kaikki ole hyvin ja tadaa: Keittiöstä sähköt pois ja lattia mustana. Jääkaappi ja pakastin oli sulannut, sotkenut mun lattiat vedellä ja mustikalla, joten ei hirmusesti naurattanut alkaa soitteleen, että miten sähköt lähtee pois, vaikka asunnossa ei ole ollut ketään paikalla. Oli oikein "rentouttavaa" siivota homeista kaappia illalla väsyneenä pimeässä.


Tämän lisäksi olen niin jumissa, että kärsin jatkuvasta pääkivusta ja kurkussa alkaa olemaan oireita alkavasta flunssasta. Voihan nenä, häätyy vissiin hierojalle varata aikaa.

Kaikesta selviää, mutta onneksi kaikki on nyt hyvin. Asunnolle on hoidettu sähkömies tarkastamaan viat ja laittamaan viimein sen kirotun lampun kattoon, vakuutusyhtiölle on laitettu arvio pilaantuneista tuotteista ja illemmalla saa syödä palan synttärikakkua. Eniten harmittaa se, että mun itse poimitut  mustikat ja puolikat meni pilalle, mutta onneksi syksyllä on metsät täynnä marjoja. Taivas on alkaa näyttämään elon merkkejä ja aurinko on paistanut koko päivän. Vaikka tuo keltainen valoilmiö on ihan kummallinen näiden sateiden keskellä, mitenhän tähän tottuu? :D

You Might Also Like

2 Kommenttia

  1. Täällä ihan samaa, yksi isovanhemmista joutunut nyt vähän ajan sisään siihen pallolaajennukseen, mutta ei silti tahdo olo parantua et jotakin on vielä vikana. Eivät osaa sairaalassakaan sanoa mikä on vikana, mutta jospa hän siitä tokenee oikean hoidon ja lääkkeiden avulla. Muuten kyllä olin tosi iloinen kun esimerkiksi tänään aamusta paistoi aurinko, vaan äkkiä se taas päivästä alkoi tuppaamaan ukkosta ja sadetta. :S Missä on kesä?
    xoxo Mella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia <3 Tuo tietämättömyys on kaikista pahinta. Isäntäki oikeastaan vaan helpottu, kun viimein oireille löytyi se todellinen syy, piti vaan sekin tulla sen vaikeimman kautta :/ Äh, on nämä niin tympeitä, isännällä ikää kuiten vasta 58v. Meillä kävi onni siinä suhteessa, että laajennukset saatiin varjoainekuvauksen yhteydessä tehtyä käden kautta, ei tarvinut leikkaukseen lähteä. Toivottavasti siellä teillä kaikki järjestyy!

      Nyt meni täälläkin pilveen, toivottavasti ei tänne saakka tuo ukkonen tule trveisin ukkosta pelkäävä!!

      Poista

Bloggerin lukijat

FACEBOOK