Lukossa


Mie en oikein tiedä, mistä aloittaisin. Oon ihan lukossa. "Lukko on mekaaninen tai sähköinen sulkulaite muun muassa ovien, autojen tai säilöjen lukitukseen. Lukko, sen osat ja ominaisuudet ovat osa rakenteellista murtosuojausta. Lukko avataan tavallisesti avaimella, syötettävällä koodilla, sähköisesti esimerkiksi kellolaitteella tai kauko-ohjauksella joko lukon läheltä tai esimerkiksi valvomosta. Lukon voi myös mahdollisesti tiirikoida tai murtaa auki." -Näin selkeästi asian selitti Wikipedia.

Mun lukko ei kuitenkaan ole ihan mekaaninen tai sähköllä toimiva lukitus, joka aukeaa avaimella. Enemmin ongelma on käden liikkeestä aukaista tietokone luukku enemmän kuin kerran viikossa. Toisaalta olen nauttinut ihan äärettömän paljon siitä muusta tekemisestä, mitä olen tehnyt ilman tietokonetta. Lukenut muutaman kirjan, värittänyt aikuisten väristyskirjaa, suunnitellut Kiinan ja Espanjan ifolor kirjoja, leikkinyt ja lenkkeillyt Danan kanssa, nauttinut Rikun kanssa yhteisestä ajasta ja toki siinä sivussa käynyt vielä töissä. 

Sitä kutsutaan hetkessä elämiseksi, koska ensi viikolla elämänrytmi muuttuu paljon yksinäisemmäksi nuiden kahden höpötyksen lähtiessä muualle päin maailmaa. Viime keväänä luulin tämän väliaikaisen oleskelun olevan ohi, mutta se jatkuu vielä jonkin aikaa. Toisaalta saan paljon aikaa itselleni ja silloin tietokoneella oleminen voi tuntua taas ihan kivalta, mutta vähän kammoksun ajatusta syksyn pimeistä illoista yksin. Lohduttavaa on se, että tämä on väliaikaista ja tästä on selvitty ennenkin :)


Harkitsin jo tällä viikolla blogin lopettamista ensimmäistä kertaa ihan tosissani. Idea "vapaasta elämästä ilman somea" houkutteli todella paljon, mutta plussa ja miinus- kamppailun jälkeen plussat vei voiton. Tämä antaa mulle loppupeleissä enemmän kuin kokonaan kirjoittamisen lopettaminen. Viikon olen myös katsellut kameraa tuossa pöydällä ja siihen koskeminen on tuntunut todella vieraalta. Luontevin ratkaisu tässä vaiheessa oli laittaa 365Days-blogi määrittelemättömälle lomalle ja keskittyä vain yhden blogin kirjoitteluun. Tämä ratkaisu on tuntunut oikein hyvälle ja tällä kertaa se taitaa myös siihen jäädä.

Vaikka mulla olisi se oma avain hukassa niin tiirikoinnilla tämä saadaan auki sillain pikkuhiljaa kerrallaan. Viikonloppuna pääsen ihmisten ilmoille pitkästä aikaa ja haluaisin tehdä hiuksille jotain radikaalimpaa muutosta. Toki ensi kesää mielessä pitäen mitään lyhyttä mustaa polkkaa en voisi edes haaveilla, menisin luultavasti sen jälkeen yksin naimisiin. Harmi kun sysimusta väri on niin vaikea saada takaisin vaaleaksi ja toisaalta vaaleammalla tukalla näytän enemmän ihmiseltä kuin haamulta. Jätetään siis Laura kuusitoista vee menneisyyteen ja pysytään vaaleammassa sävyssä hiuksia kasvatellen. Mutta on mulla ollu hauskaa katella vanhoja kuvia :')


P.s: Oululaiset! Mulla olis kuntosalin vaihto edessä, joten olisko teillä antaa mitään hyviä sali ehdotuksia? Mielellään keskustan tuntumassa ilman 1000e kuukausimaksuja. Olisin enemmän kuin kiitollinen ehdotuksista! :)

Onks täällä ketään?


Täällä on! Vaikka kovasti yritän opettaa muille, että aika on ihmisen määrittelemä asia, mutta kuitenkin olen ollut kiireen keskellä. Paluu suomeen sujui ihan hyvin ja seuraavana päivänä hyppäsin jo uuteen työpaikkaan ja siellä sitä vilinää on sitten riittänyt ihan hulinaksi asti. Ensimmäisen viikon jaksoin työpaikan lisäksi käydä salilla ja loppu ajan olin sängyssä lukemassa kirjaa. Sen lisäksi sattui pari muuttujaa vielä omaan elämään, mutta en ole niiden asioiden antanut lannistaa itseäni. Koti on kuin pommi, mutta olkoot! 

Oon hirmusen onnellinen just nyt. Oikeasti!


Olen ottanut askeleen eteenpäin ja päättänyt tehdä elämälleni jotain. Alkuksi vaikka vähentää liiallista työtaakkaa ja olla rehellinen mun jaksamiselle. Viime vuosi meni todellisella puoliteholla, joten ennaltaehkäisevä työ on aloitettu ajoissa. Valehtelematta tämä on yksi mun parhaimmista päätöksistä pitkään aikaan. Miksi tehdä sellaista, joka ei tunnu hyvältä? Miksi antaa itsestään liikaa, kun pienempikin määrä riittää? Miksi olla sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei voi olla oma itsensä? Olen vuosien saatossa karsinut ihmisiä pois, jotta mulla on ollut tilaa saada uusia tyyppejä, joiden kanssa haluan viettää paljon aikaa. Mulla on ollut hirmuinen ikävä mun ystäviä ja olen kovasti yrittänyt heille järjestää aikaa. :)

Tässä kirjoituksessa ei oikeastaan ole päätä eikä häntää. Voisin viikonloppuna kameran saapuessa kotiin kuvailla jotain aiheellista ja inspiroitua jälleen kirjoittamisen makuun. Olen kyllä kirjoitellut hirmuisesti omia juttuja ja tehnyt pieniä askeleita sen halutun muutoksen eteen. Ihmettelen suuresti, miten en luvannut vuoden 2015 -tavoitteissa aloittaa viimein englannin opiskelun, mistä olen puhunut jo monet vuodet...

Tällä viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja ilmottauduin Englannin SEKÄ Espanjan -kielikursseille! Kyllä, suuri haaste siis otettu vastaan ja toivottavasti jaksan ahkerasti opiskella kumpaakin kieltä! Kerran viikossa kuluttelen siis opiston penkkejä, mutta halu oppia puhumaan enemmän kuin nyökkäillen on suuri. Syyskuu on muutenkin mielenkiintoinen vaihe elämässä, kun Unelma itsestä-valmennuksen upo uusi jatkovalmennus (unelma vuosi-kirjan kanssa) alkaa! Mulla ei oikeastaan ole mitään muuta syytä kuin hymyillä oikein leveästi koko maailmalle. Ei ole muuten maksettu mainos vaan edelleen arvostan Tuulin työtä ja meidän yhteistä taivalta ihan äärettömän paljon :)

Mutta uudet tuulet ja aurinkoinen syksy tuloillaan. Nauttikaa tuosta lämpimästä auringosta ja sen ihanasta lämmöstä täysin rinnoin! 

Espanjan ostoksia ja lahjoja


Ostin toukokuussa Berskasta tämän keltaisen topin sinisen kanssa. Tällä reissulla en ole oikeastaan muita paitoja edes pitänyt ja harmittelin jo Tallinnassa, miksen ostanut toppeja enempää. Tämä peittää mukavasti selästä ja istuessa ei muutama makkara haittaa. 

Kuinkas sitten kävikään, kun pääsin Torren kauppakeskukseen? Samaiset ihanat topit ja alennuksen kera! Voin sanoa, että vähän hullaannuin ja ostin kaikki värit pois! 


Sixpäkkiä ei mulla ole, mutta arvatkaa mikä motivaatio on saada ne näkyviin ensi kesään mennessä? Nämä kahdeksan toppia näyttää vielä joskus niiin pirun hyvältä! Bershkasta ostin myös töihin harmaat collarit, denim farkut ja kaksi neuletta nahkapaloilla. Zarasta nappasin mukaan punaisen ja vaalean neuleen, joten jotain pystyn myös suomessa pitämään syksyn tullen :)

Sain syntymäpäivälahjaksi mekon Espanjalaiselta Marialta! Jos en olisi vähän ruskettunut, niin en vaaleanpunaista mekkoa pukisi, mutta päivetyksen kanssa tää näyttää oikein kivalta. <3 Uudet kengät myös ostin reissun aikana rikkinäisten rantakenkien tilalle, mutta huhhu mikä rakko mulla on tuliaisena suomeen, joten kengät lentää kyllä roskiin.. Kiinakauppa ja 5e sandaalit ei voi hyvää luvata :D


Ennen reissua varauduin siihen, että täällä hygieniatuotteet on halpoja ja tämä pitää täysin paikkaansa. Pojat on ostaneet Biotherm Hommen tuotteita ihan käsittämättömän halvalla ja itse rajoitin ostamista (toistaiseksi) vain luomiväripalettiin. Ja jopas se shoppaaminen karkasi käsistä sitten seuraavalla kerralla, kun aloin hamtraamaan huulipunia, huulikiiltoja, huultenrajauskyniä, erikoisempia kynsilakkoja, poskipunaa, toisen luomiväripaletin, pinsetit ja eyelinerin. Koko hela hoidon kallein tuote maksoi 3,50e...

Revolutionin 32 eri maanläheistä luomiväri sävyä on mulle enemmän kuin tervetullut ja rakastuin näihin heti. Mattaa ja kiillettä yhdessä paletissa ja vain 10e!!! Raahaan suomeen myös kasan (36kpl....) "ruskettavia" kosteusliinoja, jotka antaa pientä päivettymisen sävyä kasvoille, joilla voin sitten ylläpitää tätä mun tummaa rusketusta ;)

Aurinkorasvat on mulle enemmän kuin velvoite näissä helteissä ja paikallinen +50 on kyllä auttanut todella hyvin estämään palamista. Mulla on mukana täällä vielä kolmea eri voidetta, joten suojaus on ainakin ollut kunnossa :D


Koko reissun tärkein ostos oli aurinkolasit. Hukkasin mun edelliset lasit Ferian päiväjuhlissa (kuka pöljä laittaa lasit hatun päälle ja kohta ottaa hatun pois päästä...) ja nuo siskolta lainassa olevat H&M:n lasit eivät ole kaikista UV suojatuommat. Päätin panostaa kerralla hyviin laseihin ja ne on täällä vähän edullisempia kuin suomessa. Onneksi heti ekasta liikkeestä löytyi mulle ihan hyvin sopivat, koska normaalit Raybanit ei sovi mulle yhtään ja Riku ei hyväksy mitään erikoisempia. ..

Ralph Laurenin lasit osotautui edullisiksi ja todella hyvällä tummuudella. En ole kertaakaan näiden oston jälkeen valittanut pääkivusta ja maailma on kirkastunut kyllä ällistyttävän paljon. Miksen ole aikaisemmin hankkinut kunnon aurinkolaseja.... Hattu tarttui mukaan suomen Aleksi13:sta loppuunmyynnistä 12e hintaan.


Myös olen laitattanut itselleni kynnet kahdesti, joista ranskalaisen manikyyrin kanssa palaan suomeen. Geelit sai väistyä omien kynsien tieltä, jotka kasvoi hyvään mittaan pidennysten alla. Ripset kävin laitatuttamassa myös täällä. Vielä huomenna kun lentokentältä ja Luleån shoppailut ostelen niin sitten taitaakin alkaa hetkeksi lakko. On sen verran paljon kulunut rahaa shoppailuun tälle vuodelle, joten kirppispöydän varaamiseen häätyy suunnata ensimmäisenä kotiin palattua.

P.s käsien väristä voitte päätellä, kuinka paljon on päivetystä tarttunut lakanaan loman aikana. Ainakaan en pysty enään valehtelemaan ilman sormusta, että olisin sinkku :')

Kolme yötä...


Hellou! Toka vika kokonainen päivä on lähtenyt käyntiin auringossa ja mulla alkaa pikkuhiljaa tulemaan vähän haikea olo. Täällä on niin paljon ihania uusia ihmisiä, joita mulla tulee todella ikävä. 

Mie olen niin sataatuhatta kokemusta rikkaampi. Tämä vapaana oleminen ja elämästä täysillä nauttiminen sopii mulle niin täysin ja en varmaan suostu enään lähtemään lyhyelle lomalle. Kolme viikkoa on todettu jo niin monta kertaa MINIMI ajaksi ulkomailla, että täällä kerkeää nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. En pidä juoksemisesta joka paikkaan vaan on ihana tulla ja mennä juuri silloin kun siltä tuntuu. Olisin valmis muuttamaan ulkomaille vaikka heti.

Vaikka olen kova valvomaan öisin ja nukkumaan aamulla pidempään niin kyllä Espanjalaiset nuoret on ihan hulluja mun ja Rikun silmissä. Me ollaan tutustuttu aivan ihanaan Mariaan ja hänen ystäviin täällä ja heidän arki menee suunnilleen näin: Herää joskus yhden-neljän välillä päivällä, mene töihin viidestä kymmeneen. Sen jälkeen syödään monta tuntia, laittaudutaan taas muutama tunti ja aikasintaan kahdelta lähdetään viihteelle ensin pienempään pubiin ja lopulta nightclubeille, jotka avataan vasta neljän jälkeen. Kotiin mennään seitsemän-kymmenen aikoihin ja sama toistetaan uudestaan! Espanjalainen kellohan on aika liukuva verrattuna suomalaiseen TASAN. Me ollaan Rikun kanssa KERRAN jaksettu melkein olla tässä mukana, mutta mie ite nukahdin Marian kotia sohvalle jo puoli viiden aikoihin muiden tehdessä ruokaa keittiössä.. Ainakin muistan mun 24-vuotis synttärit aina. :D


Viimeisen viikon meitä on viihdyttänyt 11-vuotias tyttö, joka nimetään täällä vaikka Kaijuksi. Me ollaan käyty yhdessä markkinoilla, hyppimässä voltteja trampalla, uimassa ja tänään lähetään vielä shoppaileen tuliaisia. Täällä on ollut tukahduttavan kuuma, mutta tälläkin hetkellä aurinko on pilvessä ja lämmintä silti 35c. Kaijun äiti kävi jo sairaalassa tiputuksessa nesteytyksessä, kun keho yksinkertaisesti kuivu täällä kuumuudessa. Mulla on ollut koko reissun aikana vain kahtena iltana huono olo, mutta muuten ollaan pysytty terveinä koko poppoo pientä flunssaa lukuunottamatta.

Mutta nyt syömään (pirullisen hyvää) ruokaa ja sitten osteleen tuliaisia. En halua palata kotiin, mutta velvollisuudet kutsuu, joten seuraavaa reissua jo odotellessa :)

Cueva de Nerja


Apua, mihin tämä aika menee? Me ollaan niin paljon liikenteessä ja koetaan, nähdään ja välillä vähän rentoudutaan niin huolella, ettei koneelle ole oikeasti jaksanut istua kuvien siirtämistä enempää. Nyt meillä on vähän "liiankin rento" päivä tarkoittaen aamu kahdeksalta nukahtamista ja viiden jälkeen nousua, ettei tänään oikeastaan huvittanut muu kuin napata tämä kone syliin ja olla vain hiljaa. Täällä kämpillä tämä on harvinaista herkkua, mutta jo huomiseksi on paljon lisää tekemistä ja viimeinen viikko vierähtää käyntiin mun osalta. 

Ihana loma takana ja vielä paljon edessä, joten otan siitä kaiken irti! :)

Ekalla viikolla (kuudentena päivänä...) tehtiin ensimmäinen reissu Torre del Marin ulkopuolelle ja matkustettiin bussilla Nerjaan. Nerjassa kohteena tippukiviluolat ja se oli ehdottomasti kokemuksen arvoinen reissu! Luolat on sinäänsä uusi löytö (1959-luvulla) ja netin mukaan sieltä voi löytyä paikkoja tulevaisuudessa vielä lisää!


Kuvat ei oikein pääse oikeuksiin, koska kuvissa ei näe sitä, kuinka suuria kivet on tai kuinka syvälle luola ulottuu. Ja kuinka pimeää siellä olikaan, joten kuvaaminen oli todella haasteellista ilman jalustaa.


Luolien jälkeen lähdettiin pikaiselle visiitille Nerjan keskustaan. Kaupungissa oli paljon enemmän vilinää kuin Torressa ja peräti ihmiset puhui englantia. Pelkästään tämän muutaman tunnin aikana totesin Nerjan olevan todella kaunis paikka ja ihastuin siihen ihan valtavan paljon. 

Mun harmiksi sain jonkun asteisen vatsataudin tuolla ja illalla bussimatka oli kaikkea muuta kuin mukava kokemus. Onneksi olo meni ohi unella ja aamulla pystyin syömään taas normaalisti. Epäilen itse, että juomalasin likaisuus aiheutti huonon olon, mutta koskaan ei tiedä.

Käytiin Nerjassa vielä myöhemmin uudelleen autolla, mutta siitä kokemuksesta on tulossa kirjoittelua myöhemmin :)

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat