featured

100 päivää

28.9.15


Vuosi sitten 22.9. kirjoittelin näin: "Syyskuussa haluan olla kaunis jokaisena päivänä ja olla tyytyväinen saavutuksiin. Haluan antaa itselleni aikaa nukkua ja syödä 100 päivää hyvin. Sata kuulostaa suurelta luvulta, mutta todellisuudessa se on lyhyt aika elämässä. Kun voin muuttaa mun elämän suuntaa kauniimmaksi niin ulkoisesti kuin sisäisesti nuiden päivien aikana, pystyn mihin vain. 

Mulla on 100 hyvää päivää nukkua, 100 mahdollisuutta olla itselleen kaunis, 100 tilaisuutta rakastaa lähimmäisiä ja olla hyvä ystävä. Mulla on mahdollisuus tehdä ihan mitä ikinä uskallan toteuttaa seuraavan 100 päivän aikana!! Ja näin aion tehdä :)"


Viime vuonna oli instagramissa ihana #100happydays -haaste, jossa joka päivä lisättiin kuva asiasta, joka tekee sinut onnelliseksi. Facebookissa kiersi myös viiden päivän kiitollisuus -haaste, jossa kuvaan lisättiin kolme päivän kiitollisuuden aihetta. Nyt näyttäis olevan huudossa #gratitude30 haaste tuolla jorpakon toisella puolella. Instagramista löytyi #100thankfuldays ja siitä se innostus lähti!

Ajattelin yhdistää nämä yhdeksi haasteeksi ja kuvata seuraavan 100 päivän aikana yhden kuvan asiasta, josta olen juuri sinä päivänä kiitollinen. Sadan päivän aikana löydän varmasti paljon uusia kiitollisuuden aiheita tästä elämästä. Ensi vuosi on hyvä aloittaa kiitollisena!

Viiden päivän aikana olen ollut kiitollinen mun työstä, Danasta, Rikusta, yleensä elämästä ja tiskaamisesta! Tehtiin myös kavereiden kanssa herkuttomuus lakko halloweeniin saakka! Tässä on kesän ja syksyn aikana vähän tullut herkuteltua (muuten kuin karkilla) niin vähän vierotusta sokerista ja tekee kyllä hyvää syödä vähän puhtaammin. Tämä on hyvä syy kokeilla kaikkia ihania terveellisiä reseptejä! Haasteen aikana herkkuja ei kyllä haluta syödä, kun rangaistuksena kuuluu siivota toisen vessa!

Parasta just nyt on se, että huomenna palaan salille esimmäistä kertaa kuuteen viikkoon! Ihan huikea fiilis, kun tämä tauti on viimein voitettu! :)

Esittely

Tulevaisuuden haave

20.9.15


Mulla on vapaus elää, vapaus olla juuri tässä hetkessä. 

Tässä muuttuvassa maailmassa olla juuri sitä, mikä tekee minut onnelliseksi ja pieni irroittelu tutusta kohti tuntemattomaan opettaa ihmistä niin paljon. Enemmän kuin siihen uskaltaisi edes uskoa. Mun suurin haave on löytää rinnalleni mies, jota rakastan ja kenen kanssa haluan mennä ensi kesänä naimisiin. Olla rakastettu ja kokea tämän aviopuolison kanssa uskomattomia hetkiä yhdessä.

Vaikka mua jännitti niin uskalsin hypätä taaksepäin voltin! 
Vaikka mulla on turvallisesti nykyisessä tilanteessa töitä, mulla on koti ja oon terve. Mie en halua pelätä elämää, pelätä uusia asioita tai hypätä kohti tuntematonta. Paikkaan, missä välttämättä en saa elää tasaisesti vakaata elämää, mutta mie haluan kokeilla. Mitä uhrauksia sellainen elämä vaatii?

Mie olen päättänyt mennä kohti mun yhtä toista suurta unelmaa ja oon vihdoin tehnyt päätöksen, että haluan muuttaa ulkomaille. Mie haluan elää elämää muualla kuin suomessa, mulla ei täällä pidättele mikään. Ei ole asuntolainaa, lapsia eikä vakituista työpaikkaa. Vielä ei houkuttele kouluun lähtö ja jos totta puhutaan: Mulla on koko loppuelämä aikaa opiskella ja asua täällä. Miksen hakisi motivaatiota opiskeluun?

Mulla on mahdollisuus lähteä niin miksen suuntaisi kaikkea tekemistä sitä kohti ja lopulta toteuttaisi sitä? Tämä kaikki on johtanut siihen, että mulla on hirveän kova työ aloittaa henkinen taistelu itseni kanssa, nimittäin materialisti onnellisuus ei vie mua maailmalle. En voi vielä mukanani tuplakuplaa tai rakkaimpia astioita. (Ainakaan vielä..) Omaa sänkyä ja pahoina päivinä en voi hypätä junaan mennäkseni rakkaiden ihmisten luo. Mulla on onneksi aikaa miettiä ja työstää omaa suhtautumista asioihin, joihin olen tottunut ja joiden kanssa olen elänyt koko elämäni. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, miltä tuntuisi olla vapaa kaikesta materiaalista.

Jos mun koko omaisuus mahtuisi yhteen matkalaukkuun, mitä pakkaisin mukaan? 


Mitä haluan oppia tuolla matkalla? Luottamaan omaan vaistoon ja kokeilla omia rajoja itsenäisellä elämällä. Kokea onnistumista, pettymyksen tunteen voittamista ja tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin. Nähdä maailmaa toisin silmin ja tulla takaisin tuhansia, ellei miljardeja kokemuksia rikkaampana.

Milloin tämä kaikki tapahtuu niin sitä ei tiedä kukaan. Tiedän vain sen, että mulla on määränpää ja menen sitä kohti. Alan järjestämään asioita niin, että pystyn joskus toteuttamaan tämän haaveen. Mua ei oikeastaan edes pelota vaan tämä kaikki vähän vain jännittää. Eniten mietityttää se, kuinka ystävyys säilyy ja tuleeko mulla ikävä takaisin. Mutta aina voi palata, mutta ensin on lähdettävä :)

Kuvat on otettu mun 24-vuotis synttäreillä Espanjassa.
Tuona päivänä lupasin itselleni, että tästä vuodesta tulee uskomattoman hieno kokemus...

Esittely

Häät 2016 - Missä mennään?

13.9.15


Häät, mikä ihana syy stressata ja luoda itselle paineita. Mulla on monta syytä aloittaa itsestä huolehtiminen, rahan kerääminen säästöön ja äärettömän pitkä työputki töissä. Rahaa saa tulla, koska sitä menee seuraavan vuoden aikana ihan liiaksi asti. Naimisiin meneminen on kallista puuhaa ja se sai mut perääntymään vähäksi aikaa. Mietin, ettei mulla ole koskaan varaa järjestää juhlia, joihin menee yli 10 000e. Huhhu, viraslista lyheni hetkessä ja juhlapaikkaa mietittiin uudestaan. Tämä siis tapahtui heinäkuussa ennen meidän Espanjan reissua ja sen jälkeen en ole oikeastaan tehnyt asian eteen yhtään mitään. Ennen tätä viikkoa.

Vieraiden määrä on vaihdellut 50-300 hengen välillä, mutta nyt ollaan saatu kasattua sellainen lista, johon me kummatkin ollaan tyytyväisiä. Alle 100 henkilöä on sellainen realistinen määrä niin budjetillisesti kuin myös seurustelun määrässä. Olisi kamala järjestää niin isot juhlat, ettei ehtisi jutella omille vieraille! Toinen linjaus on kaveri juhlat. Sukulaisia on ehkä 1/4 ja loput on meidän kavereita! Tiedän tarkkaan, kuka tai ketkä sukulaiset loukkaantuu kutsumattomuudesta, mutta mitä enemmän olen ihmisten kanssa tekemisissä niin heillä on etuoikeus juhliin. Kerran viidessä vuodessa näkeminen ei oikeuta kutsuun, vaikka olisi kuinka sukupuussa läheinen ihminen. Me halutaan hyviä tyyppejä juhlimaan meille tärkeää päivää, mutta resurssit ei vain riitä kutsumaan kaikkia sukulaisia, vaikka kuinka haluttais.

Vielä on kolmas vaatimus, jonka minä oikeastaan vaadin on se, ettei meidän häissä tutustuta uusiin ihmisiin. Ainakin itse haluan tuntea jokaisen vieraan enemmän kuin moi -tuttuna. Ajatus jonku kaverin uudesta poikaystävästä, jota en ole koskaan kasvotusten tavannut on niin kammoksuttavaa... Haluan kuitenkin osittain myös tuntea ihmisten juhlakäyttäytymistä, ettei synny mitään turhaa draamaa yms. Jos listassa on ihmisiä, joita toinen ei ole tavannut niin pitänee järjestää joku tapaaminen tässä puolen vuoden sisällä, että voidaan ne myös kutsua. Aika hyvin kuitenkin myös Riku tuntee mun kaverit ja toisinpäin, joten tämä toteutuu 100% varmuudella :)


No sitten hoksasin, ettei mun tarvitse sitä yksin maksaa: Ne on meidän häät. Se helpotti stressiä heti ja innostuin suunnittelusta kovasti. Jännittyneenä varasin kirkon, joka on harmiksi jo varattu meidän haluamalle ajalle. Klo.16.00 kuulosti todella myöhäiseltä ajalta, mutta toistaiseksi olen nyt ollut siitä ihan iloinen. Me ei olla mitään aamuihmisiä, joten tuntuis ihan kamalalta omana hääpäivänä kiirehtiä laittautumisessa, järjesteyissä ja elää hirveän aikataulun kanssa. Rauhallisuus sopii paremmin ja tuntuu enemmän meidän jutulta. Aamulla rauhallinen hääpaikan viimeiset tsekkaukset, laittautuminen, panikointia kaasojen kanssa, kynttilä isovanhempien haudalle ja ENNEN vihkimistä valokuvaaminen! Ajatelkaa, saisi valokuvauksen heti pois, sitten mennään kirkkoon ja suoraan hääpaikalle! Ei tarvis tehdä mitään tunnin odottelua vieraille vaan jatkettais syömisillä ja juhlittais yhdessä yöhön asti. Ja mehän ei ekana hyydyttäis viettämään mitään hääyötä vaan oltais niin pitkään kun vieraat viihtyy! :)

No sitten on ongelmana se itse hääpaikka. Meillä on Rikun kanssa vähän eri näkemys paikasta ja vaihtoehtoja on todella vähän. Hinnassa eroa ja palvelussa myös. Meillä on siis kovan neuvottelun alla juhlapaikka, koska itse ainakin haluaisin sellaisen, missä saatais rauhassa olla niin pitkään kun haluttaisiin ilman mitään valomerkkiä esim. klo.2.00.. Sen lisäksi ruoka tuottaa päänvaivaa, koska toisaalta olis mukava mennä ihan valmiiseen pöytään, mutta toisaalta säästettäis hirmuisen paljon, jos edes osa tehtäisiin itse.. Pitopalveluihin yhteyttä, järjestelyä, mietintää ja pohdintaa..


Myönnän, olen järjestelyiden kanssa myöhässä. Miettikää, olis vielä 10kk aikaa niin alkaa olemaan aika tiukkaa suunnittelun kanssa. Ihan oikeasti kannattee olla melkein 1,5v ennen häitä varaamassa ja kirkon saa varattua vuoden ennen häitä varsinkin kesällä... No onneksi en ota kaikke ihan niin vakavasti ja asioilla on tapana järjestyä.. :D

Alustavasti ollaan varattu kirkko, hääauto, mietitty majotukset meille ja kavereille, budjetti jne.. Kysytty on kaksi eri juhlapaikkaa, pitopalvelu ja vielä ensiviikon aikana pitänee hoitaa valokuvaajat, musiikki, valot ja saada varmistus hääpäivästä. Kyllä, jos juhlapaikka tai pitopalvelun kanssa on tiukkaa niin mielummin siirrän häitä kuin hutiloisin näiden asioiden kanssa. Kerran sitä vaan naimisiin mennään.


Eniten taidetaan Rikun kanssa vääntää kättä juhlien teemasta ja väreistä. Olen antanut periksi kaksi asiaa: häämekko on valkoinen ja mennään vihille kirkossa. Itse olisin halunnut jonku värillisen mekon ja halunnut mennä vihille vaikka edellisenä päivänä ja järjestää vain juhlat. Olen kuiten tyytyväinen tähän valintaan myöntyä näihin ehtoihin. 

Mutta teemaväreistä en anna periksi! Näistä kirjoittelen joskus myöhemmin, kun saadaan asian suhteen sota päätökseen! Kun asiat seisoo paikallaan, eli odottelen tarjouksia yms. niin olen keskittynyt kahteen tärkeimpään: Hääpukuun ja sormukseen. ;)

Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, että ensin ajattelin pihistää puvusta, mutta luovuin ideasta. Nyt olen kuitenkin jälleen pihistämisen lumossa, kun menen ensiviikolla sovittamaan hiomista vaille täydellistä pukua. Netissä näkee upeita pukuja ja mitä erikoisempia, mutta jotenkin mulla tuli semmoinen olo, etten halua laittaa hääpukuun 2000e. Päiväksi?!? Toivottavasti puku on mieluinen ja mun näköinen. Sen te näette vasta ensi kesänä.

Nämä on kaikkea sitä, mitä en osaisi käyttää.. :D
Sormuksen etsiminen alkoi jo kesällä. Viimeisen kahden viikon aikana olen käynyt kokeilemassa kuudessa eri liikkeessä sormuksia. Upeat, isot ja näyttävät sormukset on mun juttu. Tai luulin niin vielä perjantaina, kun löysin sen "the täydellisen".

Löysin kolme toisistaan poikkeavaa ja hinnaltaa erilaista sormusta. Löysin seitsemännellä kokeilulla vihdoin linjan sormukselle ja sen tyylin, joka sopii mulle, joka sopii mun luonteelle ja sormelle. Sellaisen suunnan, mitä haluan. Hassua, että netissä olevat kuvat ei loppujen lopuksi ole yhtän sellaisia kuin niiden olettaa olevan. Se kaunein netissä oleva kuva voikin olla luonnossa ihan ruma.. Ja hemmetin kallis!

No toki sain tästä sanomista: Kuka pöljä hankkii sormuksen jo 10kk ennen häitä? Jos löydän tuhansien kokeilujen jälkeen sen oikean niin alanko miettimään vielä uusiksi? En. Jos sormus istuu täydellisesti ja tuntuu oikealta niin minä en odottele. Olen aina toiminut tunteiden mukaan ja se tuntuu oikealta. Tämä vahvistui vielä, kun menin siskon kanssa viikonloppuna katseleen sormuksia kahdeksannen kerran. Mun suosikit näytti kivalta, mutta nämä kolme suosikkia ei ihan säväyttäneet ihan lopullisesti. Luin netistä vähän tuotemerkeistä ja aloin epäilemään, että tämä sormusta taitaa olla se, mistä en pihistä!

Mentiin käymään Sandbergin esittelijän luona ja sitten se löytyi: Sekä kihla, että vihkisormus suht mukavaan hintaan, enkä saa sitä paria pois mielestäni. Se on olleet parhaimmat sormukset ja kauneimmat ikinä, mitä mun sormiin on kokeiltu. Ihastuin ja oikeastaan rakastuin ihan täysin. Sain esittelijältä oikein hyvää palvelua, tietoa sormuksista ja tuon merkin suomalaisuus kiehtoo kovasti. Mun sormus ei saa olla kulmikas, eikä suora. ei mutkia, eikä isoa kuviontia. Ei liian tylsä, muttei liian näyttävä. Timantteja ja vihkissä lisäksi yksi iso kivi. Olen aina haaveillut kolmesta suuresta kivestä, mutta mulla ei ehkä ole kuiten varaa siihen 5000e sormukseen, joten nopeasti ne osasin unohtaa ja tämä mun rakastama yksilö ihastutti sen ohuudella. Sekä kihla, että vihki on niin siron pieniä mun sormelle. Sillä ei ole mitään väliä, mitä muut pitää sormuksesta, kunhan itse ja mies on siihen tyytyväinen :)

Joten kun haaveilette sormuksesta, kokeilkaa eri vaihtoehtoja ja kun löydätte sen rakkauden.. Onneksi sormus vaihtoehdot ei katoa mihinkään, joten voin rauhassa kerätä rahat ja hankkia sitten sormukset itselleni. Toki ennen joulua kotiutan kihlasormuksen, jonka otan mahdollisesti heti käyttöön sopivalla hetkellä. Vanha sormus lähtee kaiverrettavaksi ja sen jälkeen siirtyy kaulakoruksi. Se on sen kokoinen, ettei mahdu muualle kuin vasempaan nimettömään. 

Uuden sormuksen voimalla jaksan kyllä odottaa tämän ajan, kunnes saan nimettömän säihkymään. Elämäni ekan kerran teen sen keltakultaisella sormuksella! Sormuksesta tuksin tulen puhumaan enään, joten näette sen sitten vihkimisen jälkeen.

Huhhuh tulipa kirjoiteltua häistä vähän turhan pitkästi, mutta sain vähän ajatuksia selkeytettyä ja motivaatiota nostettua. Vaikka makoilen jo kolmatta viikkoa kipeänä niin eiköhän tästä pikkuhiljaa parannuta niin, että pääsen urheileen ja harrastamaan liikuntaa. Saisin vaikka aloitettua jonku morsiusdieetin niin näytän sitten kesällä hyvältä.. :)

Esittely

Päivä 1: Costa del solin alue

7.9.15


Hehtaari kirjoitus luvassa, mutta en osannut tästä lyhyemmin kertoa. Vuokrattin Espanjan reissun aikana auto kolmeksi päiväksi ja tässä olisi päivä numero uno. :)

Espanjassa auton vuokraaminen on yhdenlainen sirkus. Menet ensin tinkaamaan hinnasta, sitten sulle vakuutetaan kaiken olevan ok ja loppujen lopuksi vuokraaja on vain välitysfirma ja oikean firman tyypit haukkuu edustajan ihan huoraksi. Ok.. Sitten menette sinne oikeaan paikkaan ja kaikki ei ole ihan sillain, miten on sovittu, mutta kun meidän mukana oli ihana Maria, joka vähän kovisteli niin saatiin kaikki lopulta ihan ok. Kaikki tämä siis tapahtui Espanjaksi :D

Meiltä oppineena: Kun menet vuokraamaan autoa ulkomailla, tarkista ainakin nämä asiat: vapaat kilometrit, täyskasko (eli vakuutus, joka korvaa ihan kaiken) ja onko hinnassa panttia. 

Sitten kun sen auton saa vuokrattua niin liikenne on muuten todella selkeä, mutta varovaisuutta tarvitaan todella paljon. Pieni naarmu siellä täällä ei kyllä tunnu heidän autoissa missään, vuokra-autossa tosin voi helposti menettää rahansa, joten KUVAA puhelimella jokainen naarmu ja kolhu ennen ensimmäistä ajoa! Meidät pelasti Rikun kuvat, kun alkoivat väittämään, että ollaan naarmutettu auto ja pyysivät 300e panttia itselleen. Kusetuksen makua, mutta Rikun kuvilla saatiin koko summa takaisin. Ja täyskasko sen takia, että auton voi periaatteessa palauttaa ihan missä kunnossa vain, koska vakuutus korvaa kaikki viat ja virheet ilman ylimmääräisiä kuluja. 

Espanjassa tehdään myös paljon autovarkauksia, joten auton sisälle ei saa jättää MITÄÄN näkyville. Ei edes tyhjää juomapulloa tai paitaa istuimelle. Varkaat kyllä nyyhtää kaiken irti, jos vain näkevät jotain arvokasta autossa. Me säilytettiin kaikki peräkopissa tai siinä väkärin istumen kohdalla olevaa luukkua.. En nyt keksi sille nimeä, mutta sinne sai kätevästi aurinkolasit ja muut pienemmät tavarat pois näkösältä. Tarkistakaa muuten parkkeerauksen jälkeen, että onko parkkimaksuja ja ettei viereinen auto ole liian lähellä.. Tai että pääsette pois ruudusta ilman kolhuja. Espanjalaiset menis sekaisin suomalaisesta parkkeeramisesta.. :D

Mitä sitten auton vuokra maksaa? Meillä oli pieni punainen paholainen n. 100e /3päivää. 300e pantti siihen päälle "kaiken varalta", mutta toki hienompi auto olis ollut kalliimpi. Eli vertaamalla löytyy edulliset paikat, edullisin netin mukaan lentokentällä, mutta Torressa oli vuokraamoja vain muutama.

Mikä parasta: Paperinen kartta ja huutava nainen takapenkillä!! Jos kartan anto pojille niin eksyminen ja reitiltä pois ajaminen oli varma nakki. Kyllä Laura-navigaattori osas karttaa lukea, ainakin tuolla alueella! Kertokaamme asiasta lisää myöhemmin, kun kaikki ei mennytkään ihan nappiin. :D


Ensimmäisenä päivänä päätettiin nähdä Costa del solin rannikko päivässä
Motaria pitkin Marbellaan ja sieltä Costa del solin rannikkoa ylös takaisin Torre del Mariin. Aikaa tähän kaikkeen kului n. 10 tuntia.


Ihan Gibraltarille saakka ei lähdetty ajan puutteen vuoksi, mutta ajeltiin moottoritietä pitkin suoraan kuuluisaan Marbellaan. Toki ensin ajettiin tyhjä moottoritietä pitkin tulliin, maksettiin suolanen 7e tiemaksu, (ihmeteltiin matkalla, miksi vilkas tie hiljeni yhtäkkiä autoista..) etsittiin parkkipaikkaa tunnin verran tuntemattomassa kaupungissa ja lopulta päädyttiin pienellä punaisella paholaisella parkkihalliin ja etsittiin mahdollisimman väljä parkkipuutu. Tsadaa, ei ollut vaikeaa :D

Marbellasta jäi mieleen feikkikauppiaat, Englantia puhuvat ihmiset ja pienet, hyvin pukeutuneet perheet. Marbellan lounaispuolella olevalle Puerto Banus oli meidän määränpää ja sinne matkustaa vuosittain n. 5miljoonaa vierailijaa.. Jos jossain voi tuntea itsensä köyhäksi ja rumaksi niin menkää ihmeessä käymään tuolla!!


Siis siellähän meillä kaikilla kolmella valu kuola nuiden autojen takia.. Eiku.. :')

Kyllä, siellä ihmiset oli niin tyylikkäitä, että lähes jokaisen kauniin naisen kohdalla teki mieli mennä kuvaamaan ja toki heti pongasin LV:n laukut ja Michael Korssin kengät. Aitoja... Kalliita... Vaikka kiertelyn aikana oli virallisesti menossa siesta aika niin tuolla kaupat oli silti auki. Asiakkaita vissiin riittää niin paljon, ettei tarvitse liikkeitä sulkea ollenkaan. Porukkaa kyllä riitti ja tämä oli ainoa paikka koko Espanjassa, jossa autot parkkeerattiin väljäästi ruutuihin. Muualla kadut pursus autoja ja pienimpäänkin väliin mahdutettiin auto tavalla millä hyvänsä. Toki ihmettelimme sitä, kuinka töykeästi ihmiset kosketteli toisen kalliita ferrareita, mutta pitänee muistaa, että toisaalta kulttuureissa on eroja.


Joo ei tällä kertaa tullut Räikkönen vastaan omalla paatillaan. Muutama tunti tuossa vierähti suu auki ihaillen ja ihmetellen. Riku ei tainnut muuta kuvata kuin autoja ja kaikki muut on mun "Ota tuosta kuva"-kohteita, joita löytyi kamerasta aina yksi!

Taisin jossain välissä pojille sanoa, että pitäisköhän sitä alkaa opiskelemaan kunnolla ja keksiä joku rikas ammatti niin vois vaikka elellä joka päivä tuolla alueella.. Ei taida ihan nykyinen palkka tuommoista luxus-elämää maksaa.. Ei tuo mun kukkahattutäti look ihan istunut paikalliseen malliin, mutta eipä mulla ole varaa Dolce and Gabbanan tuhannen euron mekkoihin.. Niitäkin toki kävin katsomassa ja harmittelin jälkeenpäin, ettei mun lomarahat tulleet yhtään aikaisemmin. Olisin käynyt hakemassa perinteisen "loma laukun" MK:n tai LV:n liikkeestä. Tosin nuilla lipposilla en olis sisälle päässyt :')

Espanjassa on muuten hauska tapa mainostaa tapahtumia pienellä lentokoneella kaupungin yllä. Marbellaan oli tulossa myös muutama päivä mun lähdön jälkeen isot festarit, jossa Rikun toinen työkaveri kävi katsomassa Enrique Iqlesiasta. Katottii ite myös lippuja sinne niin ainoat vapaana olleet liput oli alk. 400e.. Kalleimmat 800e... Huhhuh, ei kiitos.

Suuret pisteet Espanjalaiselle arkkitehtuurille. Tiellä olevat liikenneympyrät oli koristeltut hienosti ja aina löytyi mielenkiintoisia patsaita ja vestoksia eri kaupungeissa!


"Ai missä me nyt oltiin ja mihin ihmeeseen me ollaan menossa...." -Nälkäinen Laura.

Marbellan jälkeen suunnattiin rannikkoa pitkin ylöspäin Fuengirolaan, jossa meillä oli tarkoitus syödä. Minä satuin saamaan hirmuisen kiukkukohtauksen ja arvatkaa löytyikö siestan aikaan mitään ruokakauppaa siihen hätään? Ei ja me satuttiin olemaan vielä vähän liian kaupungin reunalla, joten ydinkeskustan hakeminen oli haasteellista. Toki ensin sitä parkkipaikkaa etsittiin jokunen vartti. Kiukkuisena sitten eksyttiin ensimmäiseen ravintolaan ja saatiin onneksi hyvää ruokaa.

Vaikka itse olin paikalla suomalaisena turistina niin mulla alkoi ahdistamaan se suomi-huutelu heti ensimmäisen kahden minuutin jälkeen ja totesin pojille, ettei ruokailua enempää olla paikallaan. Myös kadulla suorastaan harmittin kävellä, kun kuuli muuta kuin Espanjaa.. Torren parhaimpiin puoliin kuului juuri se, ettei siellä tyrkytetty tai huudeltu ollenkaan missään. Olin tullut Espanjaan, en Suomeen, joten ruuan jälkeen lähdettiin ajamaan rannikkoa pitkin Torremolinoksen huoltoasemalle kahville!

Pakko muuten kehua, että Fuengirolan rantamaisema etelästä ajettuna oli kyllä nätti tuolla alueella ja kaupunki yllättävän iso, joten en yhtään ihmettele, että siellä asuu paljon suomalaisia. Ja pisteet niille sadoille pyöräilijöille, jotka tuossa kuumuudessa vielä pyöräillä jaksoi!



Kuvaaminen oikeastaan loppuu tähän, mutta jatkettiin matkaa Malagaan ja pieniä rantakyliä pitkin kotiin. Nähtiin loppu oikeastaan vain hämärän ja pimeän aikaan, kun aurinko laski. Malagassa käytiin vielä myöhemmin päivän reissu, joten siitä kaupungista tulossa juttua myöhemmin. Tässä videossa kiteytän koko matkan 3min pakettiin. Video ei anna yhtään oikeutta maisemille ja tehtiin me muutakin kuin istuttiin autossa. Tää on ihan omalla fiiliksellä kuvattu, mutta kaikki mielenkiintoinen jäi kuvaamatta :D 


Video alkaa Puerto Banuksesta ja kävellään Fuengirolan kaduilla, ranta on samaisesta paikasta ja nopennettu alue Malagan lentokentän läheisyydestä.
Musiikki mun lempparibiisi Alvaro Soler -El mismo sol <3

Kokonaisuudessaan reissu oli kiva, mutta kyllä mulla tuli semmonen tunne, että ensimmäiselle Espanjan matkalle valittiin hyvä kohde olla pois tältä alueelta. Alueella on varmasti paljon nähtävää ja koettavaa, mutta aitoa Espanjaa siellä tuskin näkee niin paljon kuin muualla. Englantia osataan ja jopa Suomella pärjää, joten jotku ihmiset varmasti nauttii suuresti olostaan aurinko rannikolla. Ensi kerralla haluan kyllä kokeilla matkustaa junalla, jos ja kun tuonne vielä eksyn vierailulle. :)

Vielä joku päivä haluan käydä Gibraltarilla, joka siis kuuluu Iso-Britannialle. Ainoa syy sille on mennä katsomaan ihka eläviä apinoita! Pikkusen olen kade pojille, kun tuolla kävivät myöhemmin ihastelemassa maisemia ja näkemässä metsäpalon! Gibraltarilta näkee myös Afrikan mantereelle ja Maroccoon tehdään lauttamatkoja. Afrikan puolella on myös Espanjalainen alue Ceuta, joka näkyy horisontissa. En osaa sen kummemmin asiasta kertoa kun en ole tätä itse nähnyt, mutta kuvien perusteella ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka.

Bloggerin lukijat

FACEBOOK