Häät 2016 - Missä mennään?

13.9.15


Häät, mikä ihana syy stressata ja luoda itselle paineita. Mulla on monta syytä aloittaa itsestä huolehtiminen, rahan kerääminen säästöön ja äärettömän pitkä työputki töissä. Rahaa saa tulla, koska sitä menee seuraavan vuoden aikana ihan liiaksi asti. Naimisiin meneminen on kallista puuhaa ja se sai mut perääntymään vähäksi aikaa. Mietin, ettei mulla ole koskaan varaa järjestää juhlia, joihin menee yli 10 000e. Huhhu, viraslista lyheni hetkessä ja juhlapaikkaa mietittiin uudestaan. Tämä siis tapahtui heinäkuussa ennen meidän Espanjan reissua ja sen jälkeen en ole oikeastaan tehnyt asian eteen yhtään mitään. Ennen tätä viikkoa.

Vieraiden määrä on vaihdellut 50-300 hengen välillä, mutta nyt ollaan saatu kasattua sellainen lista, johon me kummatkin ollaan tyytyväisiä. Alle 100 henkilöä on sellainen realistinen määrä niin budjetillisesti kuin myös seurustelun määrässä. Olisi kamala järjestää niin isot juhlat, ettei ehtisi jutella omille vieraille! Toinen linjaus on kaveri juhlat. Sukulaisia on ehkä 1/4 ja loput on meidän kavereita! Tiedän tarkkaan, kuka tai ketkä sukulaiset loukkaantuu kutsumattomuudesta, mutta mitä enemmän olen ihmisten kanssa tekemisissä niin heillä on etuoikeus juhliin. Kerran viidessä vuodessa näkeminen ei oikeuta kutsuun, vaikka olisi kuinka sukupuussa läheinen ihminen. Me halutaan hyviä tyyppejä juhlimaan meille tärkeää päivää, mutta resurssit ei vain riitä kutsumaan kaikkia sukulaisia, vaikka kuinka haluttais.

Vielä on kolmas vaatimus, jonka minä oikeastaan vaadin on se, ettei meidän häissä tutustuta uusiin ihmisiin. Ainakin itse haluan tuntea jokaisen vieraan enemmän kuin moi -tuttuna. Ajatus jonku kaverin uudesta poikaystävästä, jota en ole koskaan kasvotusten tavannut on niin kammoksuttavaa... Haluan kuitenkin osittain myös tuntea ihmisten juhlakäyttäytymistä, ettei synny mitään turhaa draamaa yms. Jos listassa on ihmisiä, joita toinen ei ole tavannut niin pitänee järjestää joku tapaaminen tässä puolen vuoden sisällä, että voidaan ne myös kutsua. Aika hyvin kuitenkin myös Riku tuntee mun kaverit ja toisinpäin, joten tämä toteutuu 100% varmuudella :)


No sitten hoksasin, ettei mun tarvitse sitä yksin maksaa: Ne on meidän häät. Se helpotti stressiä heti ja innostuin suunnittelusta kovasti. Jännittyneenä varasin kirkon, joka on harmiksi jo varattu meidän haluamalle ajalle. Klo.16.00 kuulosti todella myöhäiseltä ajalta, mutta toistaiseksi olen nyt ollut siitä ihan iloinen. Me ei olla mitään aamuihmisiä, joten tuntuis ihan kamalalta omana hääpäivänä kiirehtiä laittautumisessa, järjesteyissä ja elää hirveän aikataulun kanssa. Rauhallisuus sopii paremmin ja tuntuu enemmän meidän jutulta. Aamulla rauhallinen hääpaikan viimeiset tsekkaukset, laittautuminen, panikointia kaasojen kanssa, kynttilä isovanhempien haudalle ja ENNEN vihkimistä valokuvaaminen! Ajatelkaa, saisi valokuvauksen heti pois, sitten mennään kirkkoon ja suoraan hääpaikalle! Ei tarvis tehdä mitään tunnin odottelua vieraille vaan jatkettais syömisillä ja juhlittais yhdessä yöhön asti. Ja mehän ei ekana hyydyttäis viettämään mitään hääyötä vaan oltais niin pitkään kun vieraat viihtyy! :)

No sitten on ongelmana se itse hääpaikka. Meillä on Rikun kanssa vähän eri näkemys paikasta ja vaihtoehtoja on todella vähän. Hinnassa eroa ja palvelussa myös. Meillä on siis kovan neuvottelun alla juhlapaikka, koska itse ainakin haluaisin sellaisen, missä saatais rauhassa olla niin pitkään kun haluttaisiin ilman mitään valomerkkiä esim. klo.2.00.. Sen lisäksi ruoka tuottaa päänvaivaa, koska toisaalta olis mukava mennä ihan valmiiseen pöytään, mutta toisaalta säästettäis hirmuisen paljon, jos edes osa tehtäisiin itse.. Pitopalveluihin yhteyttä, järjestelyä, mietintää ja pohdintaa..


Myönnän, olen järjestelyiden kanssa myöhässä. Miettikää, olis vielä 10kk aikaa niin alkaa olemaan aika tiukkaa suunnittelun kanssa. Ihan oikeasti kannattee olla melkein 1,5v ennen häitä varaamassa ja kirkon saa varattua vuoden ennen häitä varsinkin kesällä... No onneksi en ota kaikke ihan niin vakavasti ja asioilla on tapana järjestyä.. :D

Alustavasti ollaan varattu kirkko, hääauto, mietitty majotukset meille ja kavereille, budjetti jne.. Kysytty on kaksi eri juhlapaikkaa, pitopalvelu ja vielä ensiviikon aikana pitänee hoitaa valokuvaajat, musiikki, valot ja saada varmistus hääpäivästä. Kyllä, jos juhlapaikka tai pitopalvelun kanssa on tiukkaa niin mielummin siirrän häitä kuin hutiloisin näiden asioiden kanssa. Kerran sitä vaan naimisiin mennään.


Eniten taidetaan Rikun kanssa vääntää kättä juhlien teemasta ja väreistä. Olen antanut periksi kaksi asiaa: häämekko on valkoinen ja mennään vihille kirkossa. Itse olisin halunnut jonku värillisen mekon ja halunnut mennä vihille vaikka edellisenä päivänä ja järjestää vain juhlat. Olen kuiten tyytyväinen tähän valintaan myöntyä näihin ehtoihin. 

Mutta teemaväreistä en anna periksi! Näistä kirjoittelen joskus myöhemmin, kun saadaan asian suhteen sota päätökseen! Kun asiat seisoo paikallaan, eli odottelen tarjouksia yms. niin olen keskittynyt kahteen tärkeimpään: Hääpukuun ja sormukseen. ;)

Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, että ensin ajattelin pihistää puvusta, mutta luovuin ideasta. Nyt olen kuitenkin jälleen pihistämisen lumossa, kun menen ensiviikolla sovittamaan hiomista vaille täydellistä pukua. Netissä näkee upeita pukuja ja mitä erikoisempia, mutta jotenkin mulla tuli semmoinen olo, etten halua laittaa hääpukuun 2000e. Päiväksi?!? Toivottavasti puku on mieluinen ja mun näköinen. Sen te näette vasta ensi kesänä.

Nämä on kaikkea sitä, mitä en osaisi käyttää.. :D
Sormuksen etsiminen alkoi jo kesällä. Viimeisen kahden viikon aikana olen käynyt kokeilemassa kuudessa eri liikkeessä sormuksia. Upeat, isot ja näyttävät sormukset on mun juttu. Tai luulin niin vielä perjantaina, kun löysin sen "the täydellisen".

Löysin kolme toisistaan poikkeavaa ja hinnaltaa erilaista sormusta. Löysin seitsemännellä kokeilulla vihdoin linjan sormukselle ja sen tyylin, joka sopii mulle, joka sopii mun luonteelle ja sormelle. Sellaisen suunnan, mitä haluan. Hassua, että netissä olevat kuvat ei loppujen lopuksi ole yhtän sellaisia kuin niiden olettaa olevan. Se kaunein netissä oleva kuva voikin olla luonnossa ihan ruma.. Ja hemmetin kallis!

No toki sain tästä sanomista: Kuka pöljä hankkii sormuksen jo 10kk ennen häitä? Jos löydän tuhansien kokeilujen jälkeen sen oikean niin alanko miettimään vielä uusiksi? En. Jos sormus istuu täydellisesti ja tuntuu oikealta niin minä en odottele. Olen aina toiminut tunteiden mukaan ja se tuntuu oikealta. Tämä vahvistui vielä, kun menin siskon kanssa viikonloppuna katseleen sormuksia kahdeksannen kerran. Mun suosikit näytti kivalta, mutta nämä kolme suosikkia ei ihan säväyttäneet ihan lopullisesti. Luin netistä vähän tuotemerkeistä ja aloin epäilemään, että tämä sormusta taitaa olla se, mistä en pihistä!

Mentiin käymään Sandbergin esittelijän luona ja sitten se löytyi: Sekä kihla, että vihkisormus suht mukavaan hintaan, enkä saa sitä paria pois mielestäni. Se on olleet parhaimmat sormukset ja kauneimmat ikinä, mitä mun sormiin on kokeiltu. Ihastuin ja oikeastaan rakastuin ihan täysin. Sain esittelijältä oikein hyvää palvelua, tietoa sormuksista ja tuon merkin suomalaisuus kiehtoo kovasti. Mun sormus ei saa olla kulmikas, eikä suora. ei mutkia, eikä isoa kuviontia. Ei liian tylsä, muttei liian näyttävä. Timantteja ja vihkissä lisäksi yksi iso kivi. Olen aina haaveillut kolmesta suuresta kivestä, mutta mulla ei ehkä ole kuiten varaa siihen 5000e sormukseen, joten nopeasti ne osasin unohtaa ja tämä mun rakastama yksilö ihastutti sen ohuudella. Sekä kihla, että vihki on niin siron pieniä mun sormelle. Sillä ei ole mitään väliä, mitä muut pitää sormuksesta, kunhan itse ja mies on siihen tyytyväinen :)

Joten kun haaveilette sormuksesta, kokeilkaa eri vaihtoehtoja ja kun löydätte sen rakkauden.. Onneksi sormus vaihtoehdot ei katoa mihinkään, joten voin rauhassa kerätä rahat ja hankkia sitten sormukset itselleni. Toki ennen joulua kotiutan kihlasormuksen, jonka otan mahdollisesti heti käyttöön sopivalla hetkellä. Vanha sormus lähtee kaiverrettavaksi ja sen jälkeen siirtyy kaulakoruksi. Se on sen kokoinen, ettei mahdu muualle kuin vasempaan nimettömään. 

Uuden sormuksen voimalla jaksan kyllä odottaa tämän ajan, kunnes saan nimettömän säihkymään. Elämäni ekan kerran teen sen keltakultaisella sormuksella! Sormuksesta tuksin tulen puhumaan enään, joten näette sen sitten vihkimisen jälkeen.

Huhhuh tulipa kirjoiteltua häistä vähän turhan pitkästi, mutta sain vähän ajatuksia selkeytettyä ja motivaatiota nostettua. Vaikka makoilen jo kolmatta viikkoa kipeänä niin eiköhän tästä pikkuhiljaa parannuta niin, että pääsen urheileen ja harrastamaan liikuntaa. Saisin vaikka aloitettua jonku morsiusdieetin niin näytän sitten kesällä hyvältä.. :)

You Might Also Like

4 Kommenttia

  1. Mielenkiinnolla jään kyllä seurailemaan miten teillä suunnittelu ja toteutus etenee :3 En oo ite ikinä ees miettiny millaset juhlat ite haluaisin jos menis naimisiin eikä sen ajatteleminen hirveesti kiinnostakaan, mutta ku oon niin paljon ollu töissä häissä niin kiva nähä mitä kaikkee siihen hääpäivän lopputulokseen pääseminen vaatii :) kävishän tuo järjestäminenki varmaan jo työstä ku hommaa on varmasti paljon joka tapauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olis ikinä uskonut, että tämä pitää aloittaa näin aikaisten ja ihmiset varailee paikkoja nuin aikasten yms.. Aikaa tämä vie hirmusen paljon ja loppua kohden vaan tahti kiihtyy.. :D

      Poista
  2. Jee, hääsuunnittelujuttuja! Kivaa.

    Joko sait(te) kuvaajan hankittua? Nimimerkillä mieheni (ja minä) kuvaa niitä aikas paljon.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa on ja stressaavaa :D
      Kyllä me löydettiin kuvaaja ja ollaan se varattu. Pidän tuon kommentin mielessäni, jos suunnitelmat menee uusiksi! :)

      Poista

Bloggerin lukijat

FACEBOOK