Long time no see!

16.1.16


Hei vaan kaikille pitkästä aikaa!
Monta kertaa olen koneen aukaissut vain laittaakseni sen takaisin kiinni. Tauko on tehnyt erittäin hyvää ja virtaa kirjoittamiselle löytyy, mutta eri tavalla kuin ennen. Kirjoittaminen on aina ollut mulle voimaa antavaa, mutta kun siitä tehdään pakkopullaa niin silloin on aika sylkeä ja miettiä, onko sitä könttiä pakko syödä. Ei ole. On olemassa muutakin, "terveellisempää" syötävää. Silloin on hyvä aika miettiä asiaa uudestaan tauon kera.

Mitä mulle kuuluu? Ihan hyvää. Olen miettinyt omaa elämää, masentunut, nousut ylös ja ottanut suunnan kohti parempaa. Oikeastaan tämän nätimmin asiaa en osaa ilmaista ja se riittänee tänne. Pieni breikki netistä ja koneella istumisesta on tehnyt todella terää ja olen kahden viikon aikana havahtunut siihen todellisuuteen, kuinka paljon olen aikaa viettänyt koneella. Viikolla on oikeastaan parempi, kun töiden jälkeen liikun, teen ruokaa ja nautin kavereiden seurasta. Viikonloppuisin kerkeää koneella sitten istua pidempiä pätkiä, kunhan on ensin normit asiat hoitanut. Mulle koneella oleminen on tapa rentoutua ja nautin siitä suuresti, mutta arkisin koen sen häiritsevän unta. Parempi siis jättää koneen käyttö minimiin ja ennen kello kahdeksaa illalla.


Syy tähän elämän miettimiseen ja kaikkeen muuhun on ollut jonkun asteinen suruaika ja nyt viikonloppuna on peräti kahdet hautajaiset. Tällaiset tapahtumat laittaa miettimään omaa ja muiden itsekkyyttä ihan uudelta kannalta. Kuinka niin pienet asiat kuin terveys ja muiden läheisyys saattaa vain yks kaks unohtua, mutta niihin havahtuu uudelleen. Olen miettinyt ihan itseäni, stressinsietokykyä ja tulevaa vuotta Oulussa. Missä haluan olla ja miten elää? Opiskella vai töissä? Tai ylipäänsä: Millaista mun elämä on rouvana ja uudella sukunimellä? Iiks, ihan jännittää ajatus siitä, että menen tänä vuonna naimisiin!

Aika on kulunut lähinnä töihin paluuseen, pakkasessa kävelyyn, liikunnan ja ruuan uudelleen löytämiseen ja tietty asunnon täysin tyhjentämiseen. Tulevan kuukauden aikana myyn kaiken ylimääräisen pois täältä ja aloitan tämän vuoden kevyellä mielellä. Yleensä olen tehnyt 1000 eri lupausta, joista suurin osa aina myös pitää vuoden loppuun saakka, mutta tällä kertaa ne on paljon kokonaisvaltaisempia ja paremmin toteutettavissa :) 

Huolehdin itsestäni, etten pala loppuun. Menen naimisiin hemmetin kauniina maailman ihanimman miehen kanssa ja muutetaan asumaan saman katon alle. Pidän yhteyttä ystäviin. Unelmoi ja mene joka päivä unelmia kohti. Pahalla hetkellä pysähdy miettimään parasta. Ja niin edelleen. Enemmän mennään siis tavoitteiden mukaan, kuin lupauksien. Tavoite on saada painoa alemmas välittämättä puntarin luvusta. Tavoite on saada kuntotestissä joka kerta parempi ja parempi aika... Mutta ennen kaikkea halu löytää se ilo elämään ja pitää kiinni niistä ihmisistä, joiden kanssa mulla on hyvä olla. 

Nyt mennään päivä ja hetki kerrallaan, mutta tämä viikonloppu on pyhitetty poisnukkuneiden muistamiselle ja surun haleille. En ole hengellinen ihminen, mutta hautajaiset on kuiten aika saattaa sielu rauhaan ja ikuiseen lepoon. Kun paikalla on vielä hyvä kanttori, joka soittaa kauniisti niin.. Kyyneliltä ei vältytä. Onneksi on lupa itkeä.

"Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie."

You Might Also Like

2 Kommenttia

  1. Lämmin osanotto ♥ Niin se vaan elämä kuitenkin aina jatkuu, pienin askelin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 En ole koskaan aikaisemmin reagoinut näin vahvasti kuolemaan, joten hetki jos toinen taitaa mennä toipumiseen.

      Poista

Bloggerin lukijat

FACEBOOK