Häihin VIIKKO aikaa!


Iik, 11.heinäkuuta 2015 olen julkaissut ensimmäisen "virallisen" kuvan liittyen häihin ja nyt ollaan yli vuosi askarreltu ja passarreltu koko juhlan eteen.. Ja meidän hääpäivään on VIIKKO? Ihan uskomatonta.

Ihmiset kyselee, onko stressiä? AI ONKO? Ihan hitokseen jännittää kokoajan ja kammoan sitä ajatusta, että ensi viikko on todella, todella aikataulutettua elämää! Sellaisia pieniä juttuja kuin kasvohoito, ripsihuolto, koemeikki, kirkkoharjoitukset, suihkurusketusta.. Ihan liian kamalia juttuja.. ;D Sitten toki valokuvaajan kanssa palaveria, papin ja kanttorin tapaamista ja toki kummipoikien kanssa pitäisi ehtiä tivolissa käymään. Niin ja viimeiset salit, puvun kokeilua, korkokenkien muokkaamista kävellen, juhlapaikan koristelua, viimeistelyä, suunnittelua, vieraiden viihdyttämistä ja suihkurusketuksen jälkeen en saa hikoilla tai tehdä mitään raskasta niin apua. Paniikkihan tässä tulee, että olenko ihan oranssi harakka, jolla on epäonnistuneet kynnet ja valokuvat on ihan kamalia kaksoisleukakuvia.. Kauhuja on siis keretty panikoimaan ja pahinta tässä on se, että mitä sitten kun kaikki on ohi?


Sanotaanko näin, että vaikka häät tulee varmasti olemaan maailman ihanin asia niin toivottavasti ei tarvitse järjestää uusia! Tähän on kulutettu niin paljon aikaa (ja rahaa) etten halua näin isoja kekkereitä järjestää ihan heti uudestaan :D

Ja se, kuinka niitä iän kuuluisia vauvauutisia odotellaan ja vihjaillaan suurella otteella. Riku meni vaihtamaan meidän mersun uuteen farmariin, joka on aivan ihastuttavan tilava auto, mutta se on kyllä herättänyt hilpeyttä jokaisessa.. 

Vanteet menee kyllä ensimmäisenä vaihtoon... :D
Vauva sitä, vauva tätä.. Joka paikka on täynnä vauvoja. Instavauvoja, snäppivauvoja, facebookvauvoja.. Ei kiitos, mie en vielä äidiksi halua ennen kuin itse kasvan henkisesti tarpeeksi vahvaksi. Tai kun me kasvetaan siihen pisteeseen, että ollaan valmiita ottamaan semmoinen niinkin pieni vastuu jostain sellaisesta kuin "toisen elämä" koko loppuiäksi.. Kuulostaa niin kamalalta, että mielummin vielä pusuttelen kummipoikia ja muuten pysytellään kahdestaan Danan kanssa kotona ja miksei myöhemmin toisen karvaisen vauvan kanssa. Niissäkin on jo riittävästi tekemistä meille. 

Vauva tulee sitten kun on tullakseen, ei tarvitse heti ajatella, että vauvan takia sitä naimisiin mennään. Niin vanhaa ajattelua, vaikka toivottavasti niitä vielä joskus tulee meille. Aikaa ja paikkaa ei todellakaan vielä tiedä. Ja eihän nykypäivänä edes tiedä, vaikka sitä lasta ei tulisi vaikka kuinka haluttaisiin, sekin on valitettavan yleistä.

*ensimmäinen kuva lainattu googlesta.
Haha, mikä hääkunto? Menetkö naimsiin sen miehen vai oman kropan kanssa? Mitä väliä sillä on, paljonko painaa tai onko mekon alla selluliittiä?
Mikä tulee siihen häiden jälkeiseen aikaan niin mulla enemmän ahdistaa ajatus siitä, etten yksinkertaisesti saa lihota. Se tarkoittaa automaattisesti muille raskautta tai muuten vain avioliiton jälkeistä rypistymistä. Arvatkaa, mikä motivaatio se on mulle käydä entistä kovempaa salilla ja jumpissa? Mikä sen parempi motivaatio saada liikunnasta hyvä olo ja hyvä kroppa takaisin? Ai saameri, että mulla on kova polte treenata itseni huippukuntoon!!!

En ole höpötellyt tällä puolella juuri nykyisestä treenaamisesta ollenkaan. Kuten olen sanonut joskus, olen kärsinyt pahoista motivaation puutoksista sairastelun ohella ja kotona asuminen ei ole mulle mikään ihanteellinen ruokailujen suhteen. Syön täysin eri tavalla ja eri tahtiin kuin muu perhe ja se on aiheuttanut jo monen vuoden aikana suurta kitkaa perheen kanssa. Ei sillä, omasta itsehillinnästä se syöminen on lopulta kiinni, mutta jos keittiössä on 1 vastaan 5 muuta ruuan syöjää niin väistämättä sitä jää alakynteen ja antaa vähän turhan helposti periksi. Rikun kanssa juuri yksi päivä haaveiltiin siitä, kuinka saadaan pian yhdessä tehdä ruokaa meidän omassa keittiössä... Vaikka kuulemma niitä mun ihme pöperöitä niin nekin kelpaisi.. Mitähän mun pitäisi tästä ajatella :'D

Polttareissa sain aika täydellistä aamupalaa.. <3
Mikä sitten tulee liikuntaan niin rakastan Tornion omaa salia, jossa aikoinaan tämä koko touhu alkoi! Sinne meneminen ei niinkään ole ollut ongelma, mutta täällä liikkuminen kun ei enää hetkessä kävellen taitu, kun matka on pidentynyt 1km matkasta 6-10km säteelle, niin se jos joku on koetellut mun hermoja! Auto ja kun niitä autoja on yksi niin aina ei pääse juuri silloin, kun itsellä haluttaisi! Ja nuo sääsket, jotka syö mut pelkästään matkalla: Ulko-ovelta autolle... Yritä siinä sitten lähteä Danan kanssa pidemmälle lenkille, kun perässä pörisee 1100 verenhimoista sääskeä ja ainakin 25 paarmaa.. Ja ehkä muutama mäkäräinen..

Vähän turhan itsekkääksi olen siis oppinut yksin eläessä ja sellainen oma elämä tuntuu puuttuvan täällä kotona asuessa. Mielummin valvon öisin ja nukun päivisin pitkään, koska en yksinkertaisesti edes saa nukuttua missään sängyssä hyvin. Viime päivinä olenkin turhan usein sanonut, että odotan kovasti häiden jälkeen omaan asuntoon muuttamista ja se pitää ihan paikkaansa. Kotona on kivaa käydä, mutta jotenkin tulee silti mieleen se, miksi aikoinaan muutin pois kotoa. Aikuistuminen, omista asioista huolehtiminen ja yhteyden pitäminen on paljon mukavampaa, kun perhettä ei näe päivittäin ja silti tykkään käydä täällä useita kertoja kuukaudessa! Meillä aikoinaan välit parani perheen kanssa paremmaksi, kun muutin pois Rovaniemelle ja varmasti nyt käy samoin, kun mun hermot ei ole näin kireällä, tosin osa kireydestä johtuu häästressistä. Kunhan kaikki muut vaan ymmärtäisi sen, että tämä on minun ja Rikun juhla ja me tehdään niitä päätöksiä yhdessä!

Palataan sitten tuohon liikuntaan sen verran, että voitin toukokuussa itselleni 2kk PT-etävalmennuksen, jossa olen ollut kohta kuusi viikkoa. Tavoitteena oli polttaa rasvaa ja saada treenirutiinit takaisin ja vaikka en varmasti ole milliäkään laihtunut niin motivaatio on ainakin treenaamiseen syttynyt pikkuhiljaa uudelleen ja uskon oman ruokavalion rungon auttaneen siinä, että ole edes pikkuisen paremmin pitänyt itseni ruodussa. Minusta kuitenkin alkaa tuntumaan, että mun etävalmennukset on niin kokeneet jo aikakauden loppumisen ja seuraavaksi kaipaan henkilökohtaista valmennusta rakkaalta Tuulilta ja haluan laittaa syksyllä oman henkisen hyvinvoinnin jälleen omassa elämässä ykköseksi. Mulla on niin ikävä Tuulia ja Unelma itsestä - valmennuksia, viis mistään tiukasta treenaamisesta ja ruokien punnitsemisesta, kunhan muuten voin tosi hyvin <3


Mutta se siitä purkautumisesta, hääviikko stressaa ja osa koristeista on vielä täysin tekemättä, joten pieni paniikki alkaa niidenkin suhteen iskemään! Parempi siis stressailla nyt ja nauttia hääpäivästä ihan täysin, rakkauden täydeltä ja ilonkyynelin <3 En malta odottaa, mutta viikon päästä minusta tulee rouva <3

Onhan toki häiden jälkeen hirveästi tekemistä, kun laitan tavaraa myyntiin, siivota juhlat pois kotoa ja vaihdan kaikkiin henkkareihin ja muihin virallisiin papereihin nimet ja toki nautin oman mieheni seurasta kokonaisen viikon ennen arkeen paluuta! Se, milloin palaan blogin puolelle jää täysin oman onnensa nojaan, en jaksa stressata sen asian suhteen ollenkaan. Palaillaan viimeistään, kun alkuhuuma on laskenut.. Niin ja täytänhän alle kuukauden päästä 25 vuotta, joten se jos joku on hyvä aika laittaa elämä täysin uusiksi, vaikka eihän tässä kirjaimellisesti muuta muutu kuin sukunimi ja uusi sormus sormeen. Mutta mulle se on todella iso askel kohti uutta ja tuntematonta elämää <3

Tiger of Sweden: Gaby 21


Mun merkkikokoelma kasvaa päivä päivältä ja tein ensimmäisen valtauksen kenkien puolelle. Nyt loppuu löntystely huonoilla kengillä ja iän ikuiset jalkaongelmat kesäkenkien kanssa. Aitoa nahkaa ja kestää toivottavasti joka ikisen reissun ja matkan mun mukana elämän loppuun asti <3 

Rakkautta ensi silmäyksellä ja näiden pohja on kuin tyynyllä kävelisi. Ei olisi kannattanut mennä Tornion kauppakeskuksen La Perleen... Mutta silti kannatti ;)

Häihin 19 päivää

Perinteet, uskomukset, historia.. Mitä niitä on ja mitä nykyajan suomalaisessa hääkulttuurissa nykyisin vielä uskotaan? Tämän tekeminen oli mielenkiintoista ja sain paljon uusia näkökulmia häihin liittyvistä perinteistä, mutta toki en kaikkea pystynyt edes tähän kirjoittamaan, koska näitä on niin valtavan PALJON. Osa oli jopa todella karuja. Mitä nykyisin noudatetaan ja mitä me toteutuu toisin? Ja luvassa iän ikuinen hehtaarikirjoitus, olkaa hyvä!


Kihlautuminen ja sormus
Kihlautuminen on merkki avioliitosta. Kihlauksen arvo on sinäänsä menettänyt vuosien aikana arvonsa, koska nykyään moni pari menee kihloihin sopimatta tulevien häiden ajankohtaa. Päättäen ajankohdaksi ‘sitten joskus’ tai jotkut menevät vain kihloihin aikomattakaan avioitua koskaan. Se on tavallaan merkkinä "vakavasta sitoutumisesta", vaikka mun mielestä se on nimenomaan merkki siitä, että mennään naimisiin ja siinä vaiheessa aletaan suunnittelemaan häitä. Aikoinaan ennen mentiin kihloihin merkkinä siitä, että 3-6kk päästä mennään naimisiin ja itse olen pitänyt siitä kiinni, että viimeistään 2v päästä kihlaamisesta olen naimisissa. Mutta en todellakaan sano, että mikään olisi väärin, koska jokainen menee juuri omalla tavallaan ja se on hienoa! :)

Suomessa perinteisesti kihlasormus on koruton ja vihki näyttävä. Meillä suositaan sileää, yksinkertaista kihlasormusta, (nykyisin valkokultaista) morsiamella sitä saattaa koristaa jokin jalokivi. Kiviä pitänee olla pariton määrä, että se tuottaa onnea. Amerikkalainen tai englantilainen nainen taas ei osaa kuvitellakaan kihlasormusta ilman timanttia.

Naisen kihlasormus voidaan valita myös sillä silmällä, että se tulee sopimaan hyvin yhteen tulevan vihkisormuksen kanssa. Vielä tällä hetkellä useimmiten miehellä on vain yksi sormus, joten miehen sormus täytyisi valita siten, että se tulee kestämään mahdollisimman hyvin vuosikymmenienkin päivittäisen käytön.

"Aikoinaan, kun ei kirkonkirjoja eikä muitakaan virallisia papereita ollut, sormus oli ainoa avioliiton merkki. Sormuksen arvoon liittyy vanha hokema, että sen pitää olla vähintään sulhasen kuukausipalkan arvoinen. Miksi sormusta pidetään nimettömässä johtuu siitä, että sieltä uskotaan olevan suora yhteys rakkauden symboliin eli sydämeen. Käytännöllisemmän selityksen mukaan sormus joutuu tässä sormessa vähiten kulutukselle alttiiksi. Ortodoksin ja katolilaiset vaihtavat rakkauden sinetin oikean käden nimettömään avioliiton solmittuaan."
Pariskunnan sukunimien alkukirjaimet
Jos pariskunnan sukunimien ensimmäiset kirjaimet ovat samoja (esimerkiksi Pirkko Virtanen ja Matti Vainio), voi avioliitto päättyä eroon. Tämä uskomus on peräisin viktoriaaniselta aikakaudelta, jolloin sanonta kuului: To change the name and not the letter, Is to change for the worst and not the better.

Myös perinteisesti otetaan miehen sukunimi, mutta nykyisin myös mies vaihtaa sukunimen tai pysytään omassa. Tämä juontaa juurensa tasa-arvon korostamiseen ja toki tulevaan avio-oikeuteen myös saman sukupuolen välillä. Höpön löpö, onko sillä sukunimellä muka niin paljoa väliä? Itse otan miehen sukunimen, että lapsilla on tulevaisuudessa sama sukunimi koko perheen kanssa.

Uudet volyymiripset... <3
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä!
"Tämä sanonta on yksi tärkeimmistä hääperinteistä, josta nykyajan morsiamet edelleen haluavat pitää kiinni. Loru on peräisin viktoriaanisesta Englannista, kuten moni muukin vanha hääperinne, joita nykyhäissä noudatetaan. ”Jotain vanhaa” symboloi vanhoja perhesiteitä ja elämää ennen avioliittoa. ”Jotain uutta” edustaa tulevaisuutta ja uutta elämää avioliitossa. Luottamusta symboloi tapa lainata jotakin arvokasta ja palauttaa se häiden jälkeen. ”Jotain sinistä” morsian puolestaan puki päälleen, ettei tulisi huonoa onnea tai epäonnista avioliittoa."

Minulla...
Jotain uutta, : Kultaiset kengät, laukku ja hiuskoriste.
jotain vanhaa, : Mummon kaulakoru, vihkisormukseen on sulatettu isomummon ja mummon sormukset ja häämekko on ostettu käytettynä. (Joskus olen kuullut myös, että käytetty sormus, joka on avioliiton aikana kokenut eron tuottaa epäonnea uudelle avioliitolle. Minun sormukset on kuiten olleet "kunnes kuolema meidät erottaa...")
jotain lainattua, : äidin vanhat korvakorut.
jotain sinistä! : Eikö siniset silmät riittäisi? Yksi kukka tai sininen nauha kukkakimpussa saa riittää. Tai rusetti alusvaatteissa. Mutta sinisen laittaminen sukkalauhaan on virhe, koska kuka nyt oman onnen haluaisi heittää pois? Niinpä!

Sukkanauha, onnen tavarat, kimppu yms..
"Sukkanauha taas juontaa juurensa keskiaikaisesta Ranskasta, jossa oli uskomus, että pala morsiamen hääpukua tuottaa onnea. Usko johti siihen, että vieraat ryntäsivät vihkimisen jälkeen alttarille repimään paloja hääpuvusta. Sen suojaksi kehitettiin sukkanauha, joka symboloi onnea. Toisen sukkanauhan merkitys oli todistaa hääyön jälkeen onnen täyttymys. Sukkanauhan toivottiin olevan verinen... "

"...Onnen turvaamiseksi suomalainen morsian on ennen aikaan voinut piilottaa poveensa tai vasempaan kainaloonsa saippuaa, elohopeaa, villaa, tulukset, viljaa tai leipää... Myös tulitikun kiinnittäminen polveen takaa sen, ettei avioliiton palo sammu koskaan.."  Pitäisikö itse laittaa jotain..? :'D Ei nyt kuitenkaan!

"Suomalaisessa perinteessä sulhanen laittoi hopearahan oikean kantapään alle kenkään ja morsian vasemman kantapään alle häiden ajaksi. Tämän uskottiin turvaavan paria riitelyltä avioliitossa."
Ennen hääkimppu oli perinteisesti lahja sulholta morsiamelle. Keskiajalla kimpussa oli pääasiassa tilliä ja valkosipulia, joka esti ruton tarttumisen. Nykyisin ostetaan näyttävä kimppu ihan vain omaksi iloksi!


Huntu, alttarilla, viattomuus
"Hunnulla on pitkä historia. Rooman valtakunnan aikaan sillä pyrittiin karkottamaan pahoja henkiä morsiamen ympäriltä. Hunnulla on myös pyritty peittämään järjestetyn liiton morsian, jotta sulhasen ilme ei olisi alttarilla kauhistunut. Morsian paljastettiin vasta tahtomisen jälkeen." Myös toisaalla luki, että morsian on "välitilassa" siirtyessään sulhasen hoiviin omalta perheeltä, joten huntu suojaa sen pienen hetken pahoilta hengiltä. 

Olen aina kuullut, että huntu on myös neitsyyden merkki ns. koskematon ja neitsyt. Toisen kerran avioon menevälle ei suositella huntua ja harvemmin näin näkee. Hääkirkkoon mennessään morsian ei saa kertaakaan katsoa taakseen. Jos näin tekee, alkaa avioliitossa kaivata vanhaa elämäänsä. Mutta mitä jos haluaa fiilistellä sitä hetkeä, kun ihmiset istuu kirkossa? Pitää vissiin odottaa siihen loppumarssiin saakka :D

Jostain muistan myös lukeneeni, ettei vihkiparin välistä saa nähdä vihkipappia, muuten se tuottaa huonoa onnea. Myös kirkossa kääntyminen pitänee tapahtua katseet kohdaten, eikä ns. ulkokautta, muuten se tuottaa huonoa onnea. Arvatkaa vaan, kuka on tiukasti Rikun kädessä kiinni ja pidän huolen, ettei Riku käänny väärin alttarilla? Mulla se on vaikeaa pelkästään hameen vuoksi, onneksi :D

"Toinen merkki viattomuudesta on avoin tukka. Tukan on oltava nutturalla, jos on päässyt käymään niin, että perheenlisäystä on ilmiselvästi tulossa!" Voihan nenä, mulla on hiukset kiinni, joten pitäisikö huolestua ja jättää sittenkin auki!?!


Polttarit, aivottomat läpät, kaasot
"Polttarit (saks. polter abend) on vanha perinne, joka alun pitäen koski nimenomaan morsiamia. Ennen häitä siskot ja ystävät pesivät morsiamen suolalla ja jauholla, jotta tämän menneisyys häviäisi ja hän olisi valmis uuteen elämään." Juostaan saunan ympäri alasti huudellen ex- poikaystävien nimiä ja mitä vielä.. Kysellään nolossa puvussa avioliittoneuvoja kadulla tuntemattomilta ja nolataan itsemme täysin myyden pusulla leivoksia.. Voi hyvä luoja, toivottavasti minua on kuunneltu, eikä tarvitse itseä nolata kadulla :D

"Myöhemmin polttarit ”miehistyivät” ja muuttuivat äänekkäämmiksi: rellestämisellä oli alun alkaen tarkoitus karkottaa pahat henget avioliiton ympäriltä." Nykyään miehet vaan hankkii stirppareita ja ryyppää viimeisen kerran ennen "joutumista kahlituksi pallo jalassa".. Hohhoijaa :D

Minusta muutenkin nämä ärsyttävät lauseet: "pallo jalkaan", "toisen elättäjä", "naimisiin meno on ensimmäinen askel kohti avioeroa" on jotenkin niin mautonta läppää.. Olenko ainoa, joka ei näistä puheista tykkää? Sama kuin se, että "naisen paikka on hellan edessä" tai "naisen paikka on kotona hoitaa lapsia..", "kohta sillä on maha pystyssä ja 9kk päästä lapsi.." niin vanhaa ajattelua ja minä en kotirouvaksi halua.

Viime viikonloppuna oli MUN POLTTARIT!! Sen verran voin paljastaa, että avioliiton arvostus nykyajan ihmisillä on kyllä aika hanurista. "30 vuotta aviossa, ei kannate.." "Anna joka päivä sille niin se mies ei lähde uuden mukaan..." Hohhoijaa ihmiset... Kun itse niitä neuvoja jouduin kyselemään kadulla... :D Mutta siitä myöhemmin lisää!

Perinteisesti kaaso on sisko tai paras ystävä, jo avioliitossa oleva, joka antaa hyvää onnea tulevaan avioliittoon. Mulla on sisko ja kaksi hyvää ystävää, joista kukaan ei ole naimisissa. Ei se tee minusta yhtään sen epäonnisempaa, näin "nuorena" kun avioliittoon mennään. Nykyisin myös mies voi olla kaaso, joka on mun mielestä ihana idea, koska kaikilla ei ole vain naiset parhaimpina kavereina yms. :)


Niitä näitä uskomuksia
"Morsiuspari viettää eri paikoissa edellinen yönsä" Kyllä, minä olen anoppilassa ja Riku on mökillä. Ei tarkoituksella, mutta ihan hauska idea olla eri paikassa ja jännittää! Tai sitten ei, jos en saa kyytiä muuten kuin Rikun kyydillä :D

"Ennen vihkimistä pari ei tule nähdä toisiaan." Ei, me nimittäin otetaan kuvat ennen vihkimistä! Me päätetään paikka, missä nähdään ensimmäisen kerran ja sitten yhdessä mennään kirkkoon, mutta panikoidaan sitten vielä hetki erillään.

"Ei saa nähdä hääpukua ennen hääpäivää." Ja arvatkaa, kuka näki juhannuksena kuvan mun hääpuvusta, jonka olen ostanut viime syyskuussa? Hemmetti, että mun sydän hyppäs kurkkuun, mutta Riku kommentoi vaan: "Näin, että se on valkoinen ja tämän (viittoo V- väärinpäin ilmaan) mallinen pitsillä.. Voi että mulla otti aivoon, mutta onneksi se on ompelijalla vähän muokattavana niin ei kuitenkaan ihan lopullista näe ennen hääpäivää! (ellei itse mene kurkkimaan kiellettyihin huoneisiin!)

"Morsiamen ei pidä itse ommella morsiuspukuaan - silloin hän saa itkeä yhtä monta kyyneltä kuin puvussa on neulanpistoja." Onneksi en osaa ommella. Kakun polkeminen ja naaman sotkeminen... Kynnyksen yli kantaminen.. En jaksa kommentoida :D

"Hääkakun leikkaamiseen liittyy myös uskomuksia. Se, jonka käsi on päällimmäisenä kakkua leikattaessa, on määräysvallassa perheessä. Ja se, joka kakunleikkauksen jälkeen astuu ensiksi toisen varpaille, saa myös komennon!" Nykyisin tämä jätetää pois tasa-arvon nimissä, mutta kyllä mie ajattelin polkaista ja lujaa, tosin maata, enkä Rikun varpaita :D Ja pienestä asti olen aina leikannut juhlissa kakusta sellaisen palasen, joka jää oikein pystyyn. Jos kakkupala kaatuu, ei pääse naimisiin.

"Häissä morsian on matkalla suvusta toiseen, ja morsiamen ryöstämällä kokeillaan sulhasen mieskuntoa. Hänen täytyy pystyä vapauttamaan morsian uudelleen itselleen." Tämä on AINOA, mitä EN halua meidän häihin! Juhla on loppujen lopuksi niin lyhyt, että jos joku minut vie juhlapaikalta pois tai Rikut viedään niin mie suutun! Viekää vaikka seuraavana päivänä, mutta antakaa meidän nauttia juhlista juhlapaikalla ja piste :)

"Hääkaramelli: Naimaton häävieras voi laittaa hääkaramellinen tyynynsä alle, jos haluaa naimaonnen kääntyvän…"


Sää
"Säähän liittyy myös monenlaisia uskomuksia. Toisten mielestä sateinen sää enteilee synkkää liittoa, toisten mielestä taas sade poistaa pahoja henkiä morsiamelta, kun hänen jalanjälkensä kirkkoon mennessä häviävät…" Riku sanoi kerran, että jos meidän häissä sataa niin juhlat perutaan... Sehän on niin helppoa.. :'D

"Jos hääpäivällisen aikana rikkoutuu jotain, on se vain hyvä ja onnea tuova enne." Jos sade tuo onnea mutta jossain myrsky horjuvaa avioliittoa.

"Kuherruskuukausi = Hunajakuukausi on pohjoismainen perinne. Perinteisessä vihkikaavassa kysytään, ottaako sulhanen morsiamen. Muinaisina aikoina morsian onkin ryöstetty ja pari on piilotettu häiden jälkeen kuukaudeksi. Sulhasen perhe on tuonut parille tuona aikana viiniä ja hunajaa ravinnoksi, josta sana honeymoon tulee."


Värit häävierailla ja miehen puheutuminen
Morsiammelle koko valkoinen tottakai, kirkkaan punainen väri vieraalla tarkoittaa sulhasen salarakasta.. Kokomustaa ei sallita.. Mutta mun mielestä vieraat saa pukeutua kuten itse haluavat, mutta asiaan kuuluvalla tavalla ja kunhan valkoinen jätetään mulle. Toki mielenkiinnosta seuraan, että kuka kehtaa laittaa punaista ja saatan muutaman sanasen käydä vaihtamassa pukeutumisesta ;)

Ennen kuin modernit morsiamet suunnittelevat valkoisen puvun tilalle jotakin räväkämpää, kannattaa pistää mieleen nämä uskomukset: "Morsiamen hääpuvun väri saattaa myös vaikuttaa avioliiton kestävyyteen. Keltaiseen ja vihreään pukuun uskotaan liittyvän häpeän tunteita, punaisessa puvussa avioitunut toivoisi ennemmin olevansa kuollut ja pinkki morsiuspuku saa lopulta rakkauden tunteet hiipumaan. Harmaassa hääpuvussa naimisiin mennyt morsian etääntyy lopulta aviomiehestään ja mustassa puvussa avioitunut saattaa tuntea tehneensä elämänsä virheen ja toivoa, että pääsisi ajassa taaksepäin." Mutta taas ennen aikaa musta on ollut juhlallinen väri myös morsiamella ja siksi se oli hääpuvun väri.

Rikulle taas toivoin värikästä pukua tai frakkia. Kumpaakaan en saa ja siihen on ihan looginen syy. Frakki ei yksikertaisesti vaan sovi kaikille, mutta taas saketti on liian samanlainen laahukseltaan.. Smokkia taas ei saa pukea ennen klo 18.00.. Ah, mutta olen ihan myyty! Eli loppujen lopuksi Riku pukeutuu smokkiin, vaikka se kuinka rikkoisi etikettiä! Sen verran Riku halusi kuitenkin mennä etiketin mukaisesti, ettei laita alle värikästä liiviä, vaan tyylikkään mustan smokkiliivin.


Että semmoisia ja satatuhatta jäi vielä kirjoittamatta. Onhan niitä ihan hirmuisen paljon! Osa kivoja, osa todella vanhoja ja osa on (onneksi) uudistunut paljon. :)

Lähteet: MTV3, naimisiin.info, haat.fi, iltalehti.fi, iltasanomat.fi, wikipedia, yle.fi YMS. googlen hakusanoilla tulleet sivustot :)

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat