Häät: Ajatuksia, mietteitä ja tarkoituksia..

Näin kuukausi häiden jälkeen ajattelin kirjoittaa aiheista, jotka ainakin meidän häissä tai häiden jälkeen on noussut pintaan joko minulla tai muilla vierailla. Niin mukavia kuin inhottaviakin asioita kuuleviin korviin, joista kaikille nyt ei yksinkertaisesti voi mitään. En niinkään halua kirjoittaa, miten asioiden kuuluisi mennä vaan lähinnä herättää ajatuksia ja mietteitä, mitä voi olla, mikä herättää tunteita ja muistuttaa, mikä on itse hääpäivän se tarkoitus. Vähän kerron siis, miten meillä meni ja mitä olisi voinut olla toisin :)

Mie niin kovasti yritin tehdä tästä LYHYEN, mutta taas asiaa oli enemmän kuin laki sallii. Edelleen viralliset hääkuvat uupuu, mutta kuvituksena pieniä otoksia häistä :)


1. "Teidän pitää kutsua sitten se naapurin Timppa ja pikkuserkun lapset myös juhlaan. Ai niin ja tuolla Vernerillä olis se uusi tyttöystävä, jonka se tapasi eilen baarissa, saako sekin tulla avekkina?"
Väärin. Voin melkein lyödä päästäni vetoa, että jokainen morsian ja sulhanen saa vääntää vieraslistasta kättä omien vanhempien kanssa. Tai jos ei vanhempien niin sitten muiden vieraiden.. Mutta kuitenkin jokaisen ihmisen tulisi muistaa, että vieraat valitsee itse hääpari! Ja pitänee myös muistaa, että hääpariin kuuluu kaksi ihmistä, jotka päättävät yhdessä, ketä kutsutaan ja ketä ei. Mun ja monen muun mielestä niin kauan kun vanhemmat eivät maksa koko juhlaa, eivät he myöskään päätä vieraita ilman hääparin suostumusta. Myös hääpari valitsee suuret linjaukset, esimerkiksi tarjoillaanko juhlissa alkoholia ja jos ei niin sitä tulisi kunnioittaa ilman suurempaa draamaa.

Tämän taistelun vieraista anopin ja äidin kanssa on varmasti isommin tai pienemmin esillä jokaisella. Oli sitten kyseessä äidin täti, jota ei ole nähnyt viiteen vuoteen. Oli kyseessä sulhasen lapsuuden kaveri, jota morsian ei ole nähnyt koskaan. Me haluttiin, että kumpikin hääparista on jossain määrin tekemisissä vieraan kanssa, eikä siis kummin_kaiman_siskon_lapsen_sokeriserkkuja meillä ollut. Eikä sellaisia 100 henkilön juhliin olisi edes mahtunut.

Meillä juhlissa oli myös linjaus, että ei ole avec-kutsuja. Mulla oli periaatteena heti alusta alkaen se, etten halua tutustua uusiin ihmisiin omissa juhlissa ja vain Rikun työkaverin vaimo oli mulle ennestään lähes tuntematon, muuten tunsin kaikki ja se oli ihanaa! Rikulle tämä periaate sopi, joten sitä noudatimme ja vain mun kaason poikaystävä oli Rikulle uusi ihminen, ei hänenkään tarvinnut tutustua outoihin ihmisiin. Muutama kaveri oli vasta alkanut seurustelemaan, mutta ei rajallisen tilan vuoksi olisi pystytty edes kaikkia kutsumaan, vaikka osa olisi ollut ihan ok. Mutta itse olen tyytyväinen siihen, ettei juhlissa ollut vieraita kasvoja, vaikka meillä yksi kuokkavieraskin kävi! (Joku siis pokkana käveli sisälle, otti viinapaukun ja häipyi toisesta ovesta ulos.. Oli vissiin jano...*reps!* )

Jatkomekko numero "toinen yritys.." ja morsian ilman varakenkiä!
2. "Ai teillä on ne juhlat kohta, ei ole kutsua näkynyt..."
Niin.. Nämä tilanteet on aina kaikista kiusallisimpia. Mutta kannattaa miettiä valmiiksi lause, jonka voi tällaisella hetkellä sanoa ilmaan. Sellainen, joka pitää kuitenkin paikkaansa, koska monesti mm. Paikka rajoittaa ihmismäärää, budjetti on pieni, vain läheinen suku, vain ystävät.. Meillä Rikun kanssa oikeasti paikka rajoitti niin paljon, että olin melkein helpottunut, kun kuusi vierasta perui tulonsa juhliin, koska saatiin niin paljon paremmin vieraat mahtumaan saliin, eikä tarvinnut murehtia siitä, ettei kaikki vieraat mahdu!

3. "Jaa pyydätte vaan rahaa lahjaksi, aika mautonta.."
Tyylinsä kullakin. Me ei mitään lahjalistoja tehty nettiin, vaan jos halusi niin sai tukea meidän yhteistä matkaa ulkomaille. Itse olisin henkilökohtaisesti suuttunut enemmän siitä, jos joku olisi sen astiastoon kuulumattoman kipon tuonut, eikä se lahjan antaminen oikeasti ole se tärkein juttu! Muutama ihan konkreettinen lahja saatiin ja niistä kaikista ollaan todella kiitollisia. Se, että saapuu paikalle nauttimaan yhteisestä päivästä on mulle itselle se pääasia, ihmisten näkeminen ja juhliminen!

Vaikka häihin menee rahaa, ei vieraiden niitä tarvitse maksaa, eikä me budjetoitu häämatkaa edes koko budjettiin mukaan. Itse häämatkalle me lähdetään vuonna 2017, pidemmäksi aikaa ulkomaille juhlimaan samalla meidän pyöreää kymmenettä vuosipäivää, joten jokainen penni on säästössä tulevaa matkaa varten! Ja edelleen kiitollisina kaikista euroista, vaikka me ei mitään toivottu <3


4. Arvostelua ruuasta, koristeista yms..
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Yleensä itse hääparille sanotaan vain ylistäviä sanoja, mutta aina joku keksii sanoa jotain huonoa jostain. Sehän taas ei ole hääparin vika, jos ruoka ei miellytä tai kakussa on liikaa omenaa. Eli älä anna niiden kommenttien haitata, koska niihin ei pysty vaikuttamaan. Mutta muistakaa vaatia vieraita ilmoittamaan allergiat ja jos eivät sitä itse ilmoita niin voi voi... :)

5. "Vielä 5,3459kiloa pois, että mahdun häämekkoon!"
Lähes poikkeuksetta jokainen morsian aloittaa tiukan häädieetin kuukausia ennen vihkipäivää. Onko useiden kuukausien, jopa vuoden mittaisessa nälkäkuurissa ja tiukassa treenissä kuitenkaan mitään järkeä? Kukaan häävieraista ei taatusti syynää morsiamen vyötärön leveyttä ja vähiten kiloihin huomiota kiinnittää sulhanen. Ainoa, jolle kropan kutistaminen ennen häitä tuntuu merkkaavan, on morsian itse.

Minusta liikunta ja ruokavalio osana elämää on enemmän kuin hyvä asia ja jos haluaa pudottaa painoa ennen juhlia niin sehän on enemmän kuin jees! Mutta se itkeminen, kuinka iso morsian on ja kuinka puku ei istu hyvin on täysin turhaa! Mietitäänpäs yhtä asiaa: Menetkö naimisiin kilojen vai miehesi kanssa, joka varmasti rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet? Mietitäänpä nyt, onko mekon koko tai vaa'an lukema onnistuneiden ja ikimuistoisten häiden kannalta kaikkein olennaisin asia? Jos kilot ottaa vallan hääsuunnittelussa: Kannattaa miettiä, miksi menee naimisiin tai kannattaako edes mennä... Ihminen ei voi rakastaa toista, jos ei ensin rakasta itseään.

Joskus oikeasti elämäntilanne ajaa asiat sille kannalle, ettei oikeasti elämässä riitä puhti kilojen ajatteluun ja itse ainakin opin sen, ettei sillä ole oikeasti mitään väliä. Vaikka olen +8kiloa isompi morsian kuin viime syksynä, tunsin itseni hääpäivänä maailman kauneimmaksi ihmiseksi.


6. "Apua, se kakkukoriste jäi kotiin!!!"
Entä sitten? Ei se kakkukoristeen tai kynttilöiden sytyttäminen väärään aikaan maailmaa kaada :) Pitänee kuiten muistaa, mikä on se tärkein asia tuona päivänä: toisen rakastaminen ja naimisiin meneminen, ei sillä materiaalilla ole loppujen lopuksi niin väliä. Ja varmasti jotain kömmähdyksiä voi sattua, mutta niitä sattuu vähän jokaiselle.

Meillä tosiaan tehtiin vielä edellisenä yönä vieraskirjoja ja kynttilöitä ei oltu sytytetty, kun hääpaikalle saavuttiin. Kaaso sytytti ne ja sillä selvä. Häätanssin aikana en muistanut ottaa mekkoa käsilenkeillä ylös, joten nappi repeytyi ja loppujen lopuksi kannoin koko mekon "lyhyttä" laahusta ennen toisen mekon vaihtamista. Mua tämä asia lähinnä huvittaa ja omaahan tyhmyyttä se narujen unohtaminen oli :D

Myös mun ostamat valotikut otettiin käyttöön vasta bändin viimeisen setin aikana, koska ne yksinkertaisesti vain unohtui, kunnes mie huikkasin, että täältä puuttuu väriä! Ne olikin menestys, koska 70kpl tikkuja laitettiin palamaan alle minuutissa ja loppuillan väriloiste oli huikea!

"Pahin" moka sitten olikin mun jatkomekossa, josta näkyi kaikki kauheus läpi, eli mun alusvaatteet PAISTOI! Mutta onneksi asia korjaantui vielä varamekolla, jolla mentiin sitten loppuilta! Eli sekään ei maailmaa kaatanut, vaikka en olisi sitä halunnut vaihtaa. Tällä morsiamella ei muuten ollut varakenkiä, joten suurin osa ajasta meni varpasillaan ja aamulla oli varpaat tunnottomana.

Montako valotikkua näet kuvassa?
7. "Voi elämä kun täällä on KUUMA!"
Säälle ei yksinkertaisesti voi mitään. Onneksi meillä oli liian kuuma, eikä taivaalla ollut koko viikkona pilven pilveä! Lämpötila vuoden lämpimin, eli +28 astetta. Rikulla hiki valui ja tosi nopeasti miehet alkoi takkia riisumaan. Se, että meidän juhlapaikka oli suunniteltu enemmän sisä- kuin ulkokäyttöön, (mie ennustin, että vettä tulee 100% varmasti, olisi ollut mun tuuria!) mutta ulkona porukka viihtyi kaikesta huolimatta hyvin. Onneksi hankittiin sinne tuoleja ja pöytiä viime tipassa, muuten ei olisi ollut hyvä!

Tosiystävä on mukana, oli tilanne mikä tahansa! Sama hetki kahdesta eri puhelimesta, kiitos vaan :D
8. Hyvä apujoukko on kaiken A ja O!
Todellakin! Ilman perhettä ja sukulaisia ei oltaisi saatu juhlapaikkaa laitettua alle kahdessa vuorokaudesta niin kaunis ja ihana! Myös siivoaminen kävi alle kolmessa tunnissa! Ilman kaasoja, en olisi saanut nauttia stressittömistä juhlista, joissa kaasot veti koko juhlan kunnialla alusta loppuun saakka! Totta kai: ilman ihania vieraita ei juhlista olisi tullut yhtään mitään! Kukaan ei juonut liikaa alkoholia, ei riidellyt tai öykkäröinyt liian meluisasti! Kaikilla oli hyvä mieli ja meille tuli sellainen fiilis, että kaikki se työ, raha ja aika, mitä juhliin laitettiin kannatti 110%!!! 

Panostakaa juhlissa siihen, mistä itse nautitte ja käyttäkää aikaa suunnitteluun. Hyvin suunniteltu on puoliksi valmis ja se pitänee ihan paikkaansa. Mutta keskittykää kokonaisuuteen ja siinä sivussa pieniä yksityiskohtia, ettei homma mene liian monimutkaiseksi. Muistakaa kertoa suunnitelmista myös auttajille niin ei tule sekaannuksia ja juhlapaikan koristelussa jakaa tehtävät niin, että morsian pääsee tarkastamaan mahdollisimman montaa paikkaa ja asiaa yhtä aikaa :)

9. Yhdeksän kuukauden päästä se perhe suurenee.. 
Ja vielä kauheampi on se miesten "ensimmäinen askel kohti avioeroa.." Kuinka kulunutta! Olen avautunut tästä lapsi kommentoinnista jo teille, koska hääthän tarkoittaa automaattisesti perheen perustamista ja lasten tekemistä.. Ei meille, mutta olen antanut kommenttien mennä sisään ja ulos sen kummemmin kommentoimatta, jos se kysely joskus vaikka loppuisi.

Kaasojenlahjat kolmelle kaasolleni <3 SNÖ of swedenin korvakorut ja kukkarannekkeet juhlaan <3
10. NAUTTIKAA!!!
Muistakaa hyvä hääpari, häitä suunnittelevat ja niistä haaveilevat: Tehkää juuri sellaiset juhlat, kuin itse haluatte! Valitkaa teema ja värit yhdessä, nauttikaa suunnittelusta, koska hääpäivä on teidän kahden suuri juhla. Panostakaa tai pihistäkää juuri siitä, mistä te sen haluatte tehdä, te määräätte budjetin ja maksatte juhlat yhdessä. Olkaa kiitollisia, jos saatte rahallista apua esimerkiksi vanhemmilta. Muistakaa kiittää apujoukkoja <3 

Tehkää se kaikki yhdessä, koska TE menette yhdessä naimisiin rakkaudesta!

Ja ennen kaikkea kun se suuri päivä koittaa: nauttikaa, nauttikaa ja nauttikaa! Itse olen onnellinen, kun nautin niin paljon hääjuhlasta ilman turhaa stressiä, että jälkeenpäin muistelen suurella rakkaudella tuota päivää, eikä mikään kaduta tai harmita!

P.s Heti tämän julkaisun jälkeen saatiin viralliset hääkuvat! Niistä siis pian lisää!<3

Huomenlahja: Norja 1/2


Koska meidän hääkuvat ovat myöhässä ja mulla hirmuiset halut kirjoitella blogia niin ajattelin aloittaa jo höpöttelemään meidän matkasta Norjaan. 

Koko ideahan lähti siitä liikkeelle, että lähdin häiden jälkeisenä sunnuntaina aikaisemmalla kyydillä siivoamaan sotkuja hääpaikalta. Siinä touhutessa Riku ilmestyi paikalle ja lättäsi mulle yllä näkyvän kirjekuoren ja käski ratkaista pienen palapelin. Siinä koottiin ja mietittiin, mutta sitten välähti. LOFOTEN oli mulle ihan outo sana, koska aina ollaan puhuttu vain matkasta Lofooteille. Mutta niin se Riku oli vain aamulla mennyt ja päättänyt yllättää minut huomenlahjalla. Ja mieluinen lahja olikin <3

Sunnuntaina vieteltiin kahdestaan yötä kotona ja oikeastaan vasta maanantaina alettiin edes suunnittelemaan koko reissua! Pakattiin ja lähdettiin illalla ajamaan läpi ruotsin Arvidsjauriin hotelliin. Hotelli ei ollut kummoinen, mutta tuli nukuttua niin hyvin, että ME EI HERÄTTY AAMUPALALLE?!?! Voitteko oikeasti uskoa, mikä se vatutuksen määrä on siinä vaiheessa, kun itse maksat hotellin ja et herää syömään?!? Voin sanoa, että oli muuten eka ja vika kerta, kun näin tapahtuu! 

No näin Haaparannan kasvattina suunnattiin sitten suomalaisittain Frasseen syömään hyvät happarit ja lähdettiin ajamaan kohti Norjaa! Ruotsi on niin tylsä ja tasainen, joten rajan tunnisti kyllä heti: Jylhiä vuoria ja lumisia huippuja! Heti rajan jälkeen pysähdyttiin ottamaan selfie!


Aluksi me suunnattiin Fausken lähelle maaseudulle Rikun lapsuuden tutun luokse kylään. Kyseltiin ensin heiltä vinkkejä, minne voidaan mennä ja mitä tehdä niin lopulta päädyimme olemaan tuolla kaksi yötä. Ollaan kyllä kiitollisia kutsusta!

Lofooteilla on heinäkuussa sesonki pahimmillaan ja siellä liikkuu paljon asuntovaunuja ja -autoja puhumattakaan hotelleista, jotka on ihan täynnä. Jäätiin siis vähän miettimään asiaa ja tutustumaan Norjaan paikallisen elämän kautta, jossa meitä viihdytti 3-vuotias ihana tyttö. Moneen kertaan me leikittiin yhdessä pienen kielimuurin kanssa.. Sain nimittäin aina suomen puheeseen vastaukset Norjaksi, mutta ei se menoa haitannut! Oli mielenkiintoista! :)

Heti ensimmäisen kolmen tunnin aikana pakattiin tavarat autoon ja suunnattiin koko porukalla veneilemään merelle! Vuorovesi oli noussut tarpeeksi paljon, joten vene saatiin nopeasti vesille. :)


Kuten tiedätte: Riku rakastaa kalastamista, mutta minua se ei ole saanut matkoille mukaan. Virvelin heittäminen ei ole koskaan minusta ollut niin hauskaa kuin tällaisella Norjalaisella "narrilla" kalastaminen. Siima, missä on ainakin viisi koukkua ja se laitetaan pohjan lähelle. Parhaillaan meidän alla oli jopa 58m vettä, joka on minusta ihan käsittämättömän paljon!

Mutta ei siinä, meikäläinen nappasi tuolla reissulla 16 kalaa! Kolme kalaa parhaillaan yhtä aikaa kiinni ja isoin taisi olla kolme kiloinen turska.. Vai olikohan se toinen isompi? Mutta oli mulla hauskaa ja sieltä syvältä kun kala nappasi niin oli se homma vetää ylös! Nämä seuraavat kuvat oli ainoa julkaisukelpoiset, minä kun en kalaan koske! :D


Illalla ja seuraavana päivänä syötiin sitten itse kalastettua kalaa ruuaksi :) Ja koska näitä kuvia on niin paljon, joudun jättämään seuraavat päivät toiselle kerralle. Norja on kyllä niin kaunis ja kuvauksellinen maa!

Mutta kerron jo nyt, että loppujen lopuksi me ei edes koko Lofooteille päästy! (merkitty punaisella karttaan) Meillä jää ainakin seuraavalle kerralle jotain ihmeteltävää! Muutenkin Norjassa on ihan pohjoinen ja vielä etelä näkemättä, joten sinne taidetaan suunnata vielä uudemman kerran!

Aikakauden loppu

Kahvi porisee ja mua hymyilyttää. Elokuun 15.päivä ja kuukauden aikana on sattunut ja tapahtunut todella paljon. Häiden jälkeen Norja, Ranuan eläinpuisto ja satatuhatta tavaran kantamista paikasta toiseen. Asunnottomuus tuntuu todella raskaalta.

Edelleen odottelen virallisia hääkuvia kuvaajalta. Sattumusten kautta saadaan ne vasta parin viikon päästä ja mua harmittaa ihan älyttömän paljon. Mutta itse tiedän sen, että me kaikki ollaan vain ihmisiä ja kun saan kuvat käsiini niin tuskin muistan tätä oloa enää ollekaan. Niitä siis odotellessa olen keksinyt muuta tekemistä. 


Ja mun yksi elämän aikakausi on loppumaisillaan. Tekis mieli kirjoittaa tähän, että lopetan blogin kirjoittamisen, mutta ehei vielä, koska me muutetaan TÄNÄÄN! :D

Oma koti, omat rutiinit, omat ruuat ja liikkumiset. Yhteinen asunto kolmen vuoden jälkeen tuntuu niin pirun hyvälle! Kolme viikko etsin asuntoja ja sitten tärppäsi ihan keskustasta sopiva asunto ylimmästä kerroksesta, jota Riku ei ole vielä edes nähnyt! Toivottavasti tämä on viimeinen vuokra-asunto, missä tullaan asumaan :)

Muutto rumban jälkeen odotan aikaa, kun kaikki tavarat on löytäneet paikkansa ja pääsen koneelle istumaan ja oikeasti käsittelemään lomakuvia ja muutenkin vain olemaan ihan itsekseen. Sitä odotellessa, nyt lähemme hakemaan uuden kodin avaimia! Pohjoinen, täältä tullaan!!


Häät: Kutsu

Kustun tekeminen oli ihanaa, mutta todella työläs projekti heti alkuvuodesta. Se oli oikeastaan ensimmäinen konkreettinen asia, mitä aloimme (minä aloin...) työstämään ja näiden tekemiseen meni KAUAN! Ensinnä me päätettiin, että halutaan musta kustu, joka on loppujen lopuksi todella työläs, koska mustaa pohjaa ei tahtonut löytyä, ei millään! Ja jos löytyi niin hopealla kiillolla ja meillä teemana kultainen.. Joten suosiolla suosittelen jotain muuta väriä :D

Haaveissa oli yksinkertainen, mustalla pohjalla ja meidän omalla logolla neliön mallinen kortti! Olin jo tilaamassa taitekorttia neliönä, mutta seuraavaksi tuli hinta vastaan: Yli 300e.. Ei... Haaveilin myös läpinäkyvistä kutsuista (ihan täydelliset! Alla kuva!) mutta ei.. Myös valmiit pohjat tulee isolle n.50kpl kutsulla no.. Varmaan arvaatte jo lopun :D

Esimerkiksi Now and Foreverillä on todella kauniita pohjia, joko ilman tekstiä tai tekstillä. Ja näitä valmiita sivustoja on yllättävän paljon ja niillä leikittelyyn saa kulumaan useamman tunnin. Tilasin myös koeversioita pohjista, jotta täydellinen sävy olisi löytynyt, mutta lopulta me päädyimme toiseen ratkaisuun :)


Halusin kuitenkin päästä kutsuissa suhteellisen edullisesti: Loppujen lopuksi kun se menee monella roskiin häiden jälkeen, joten miksi panostaa liikaa? Tämä kuului siis meidän "säästä" -osioon. En kyllä tiedä, säästettiinkö me loppujen lopuksi niin paljoa, koska tein kolmet kutsut ennen lopullisia.. :D

Aloin sitten kilpailuttamaan painotaloja, mutta sitten sain idean, että leikkaa-liimaa on halvin.. Ei ollu, mutta lopulta saatiin Rikun kanssa otettua kuvan meistä, joista 1/500 kuvaa onnistui, joten sillä mentiin! Kirjokuoret muuttui mustasta kultaiseksi ja sopiva kultakiilto paperi info-lapuille löytyi ihan Kärkkäiseltä.


Sitten ei kun toimiin! Kaasojen kanssa koristeltiin kutsujen reunat ja leikattiin info paperi. Tein infosta kaksi eri versiota koristeellisella fontilla ja helpommalla, jotta vanhuksilla olisi helpompi lukea. Kultareuna idea tuli niinkin hauskasta kuin Louis Vuittonin kirjekuoresta napattua :D

Mun käsiala on sen verran surkea, että tulostin pienet lappuset nimellä ja osalle osoitteella ja liimasin ne vain kuoreen nätisti kiinni. 


Sitten tuli se kirottu päivä, kun tilasin Smartphotosta kutsun kaksipuoleisena. Laatu kortissa ihan riittävä, mutta JOKAISESSA kutsussa oli VALKOINEN reuna kolmessa sivussa!! Ei auttanut kun napata sakset käteen pitkänä perjantaina ja leikkasin jokaisesta palat pois! Onneksi olin sen verran jättänyt tekstipuolelle tilaa, että sain reunat leikattua nätisti pois, mutta kyllä mulla suorastaan vatutti koko asia monta päivää. Kun sain leikattua reunat niin olin ihan tyytyväinen lopputulokseen. 

Korttien hinnaksi tuli muistaakseni 35e koko tilaus, + paperit ja kuoret, eli n.50e hinnalla kutsut lopulta kustansi. Huomasin, ettei ollut yhtään kuvaa kirjekuorista luonnonvalossa, mutta haittaneeko tuo :)


Kuvallinen kortti oli siis kaksipuoleinen + infolappu erikseen. Olisin halunnut kaikki samaan kustuun, mutta näin oli oikeastaan ihan kiva: Moni sukulainen laittoi kutsun jääkaappiin, jolloin näkyi vain tuo meidän yhteiskuva, jolloin se ei kiinnittänyt heti huomiota hääkutsusta! 

Infosta tehtiin mahdollisimman lyhyt ilman mitään liikoja ohjeita. Nykyisin on käytössä Google mapsit ja me ei erikseen mitään hääsivustoa alettu tekemään. Osoitteet kirkkoon ja juhlapaikkaan, info kirkon edessä otettaan yhteiskuvaan, ilmoittautuminen ja muistaminen. Tämä on minusta ihan riittävä, toki jos on jotain lahjasivustoja yms. Itse kutsusta unohtui sukunimet ja itse infosta kellonajat, mutta mitä pienistä ja jos meidän naamaa ei muistaisi niin sitten olisi mennyt kutsu väärään osoitteeseen.. Hehhe.. 

Ostin omalle kutsulle kaksipuoleisen kehyksen Stockmannilta, joten kutsu heijastuu kivasti läpi valossa ja on luettavissa kummaltakin puolelta helposti! Ihana idea, joka tulee varmasti olemaan muistona tulevassa kodissa olohuoneessa. :)

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat