Kun elämä kuljettaa

29.11.16



Voin yhtyä samaan asiaan, mitä on havaittavissa muissakin blogeissa: Hiljaisuuden jälkeen paluu takaisin on haastavaa. Oli kyse sitten salille paluusta, terveellisestä ruuasta tai vaikka työttömyyden jälkeen töihin lähteminen. Blogin puolella asia on toinen, koska mulla olisi niin paljon asiaa, mutta en saa asiaa tekstin muotoon sitten millään!

Mulla ei ole kiire mihinkään, mutta elämä muuten myllää eteenpäin hirveää vauhtia. Mie kuvittelin, että elämä täällä Rovaniemellä olisi tasaista tai vähintään tasaantuisi ajan kanssa. Olen lyhyessä ajassa saanut uusia tuttavuuksia tai vanhoista tutuista on tullut hyviä ystäviä. Meidän pieni koti tuntuu niin rakkaalta omista puutteista huolimatta. Kolmessa kuukaudessa olen rakastunut kaupunkiin täysin, käynyt pitkillä kävelyillä ja jopa vähän hikoilemassa salilla! Olen saanut jalkaa hieman oven väliin työrintamalla ja Dana on sopeutunut tänne asumaan äärettömän hyvin! Vaikka viime vuoden kauhistuttava käsituki on palannut takaisin arkeen niin tykkään siitä enemmän täällä kuin Oulussa!


Ja tätä kaikkea ollaan viemässä pois. 

Ei, käsituki on ja pysyy.. Olisikin niin yksinkertaisesta asiasta kyse. Tänne pohjoiseen muuttaminen oli yksi raskaimmista päätöksistä mun elämässä, mutta vielä pohjoisempaan muuttaminen tuntui ajatuksena tämän kaiken jälkeen niin väärältä ja epäoikeudenmukaiselta. 

Olin tuossa jokunen aika sitten saamassa jo sydänkohtausta olohuoneen lattialla itkien, kunnes mie vaan päätin nousta. Jos mie olen täällä pystynyt rakentamaan elämää ja sitä ennen Oulussa niin kyllä se onnistuu muuallakin! Joskus minusta riippumattomat syyt painaa elämässä enemmän ja mulla ei ole mitään menetettävää. Enemmin mennä ja palata kuin jäädä ja katua.


Tässä ollaan taas kohta pakkaamassa kimpsut ja kampsut kasaan ja menossa kohti tuntematonta. Eniten harmittaa jättää tämä koti, joka on todella rakas. Toivottavasti seuraava on vähintään yhtä kiva tai jopa kivempi. Siksi ei sen kanssa kiirehditä enkä haluaisikaan, koska muuttaminen on aina.. No yhtä rasittavaa. Oma asunto oli jo meillä suunnitteella, mutta niitä haaveita joudutaan siirtämään hieman kauemmas tulevaisuuteen.

Nyt vaan nautitaan joulusta rauhassa ja rakkaiden seurasta. Mie uskon, että vuosi 2017 tulee olemaan täynnä muutoksia kohti jotain hyvää. Mie olen kuitenkin loppujen lopuksi tottunut kuuntelemaan sydämen ääntä ja muutaman viikon shokin jälkeen olen valmis ottamaan tämän vyöryvän pallon vastaan ja kertomaan siitä teille. Mutta eletään vielä hetki tätä vuotta ennen uusia seikkailuja <3

You Might Also Like

2 Kommenttia

  1. Mihin te nyt muutatte? :O Tuo lyhtykuva on niin kiva, ihastelin jo viime postauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kittilään tai Äkäslompoloon! Saa nähä :D Kiitos :)

      Poista

Bloggerin lukijat

FACEBOOK