Yhdeksän asiaa, mitä et ehkä tiedä minusta

16.1.17


1. Oon tanssinut kantria!?! Meillä ala-asteella oli nii siistiä tanssia kantria ja siinä sitten vuoden verran tanssin omaksi iloksi ja muutaman kerran kilpaillen. Siinähän ei tarvi omata kuin hyvä rytmitaju ja muistaa neljä liikettä ulkoa :D

2. Maistoin alkoholia ekan kerran juuri täytettyäni 17 vuotta ja sen jälkeen elin nollatoleranssilla alkoholin suhteen melkein pari vuotta. En koe tarvitsevani alkoholia tänäkään päivänä ja voin olla juhlissa myös selvinpäin ilman mitään ongelmaa. Nykyisin juon ihan muutaman kerran vuodessa.

3. Mulla oli nuorempana laaja musiikkimaku, mutta se ei olisi ollut kovin uskottavaa, että Ajattara/ Turmion kätilöiden fani kuunteli kotona aina salaa Gimmeliä ja Antti Tuiskua ;) mutta vain salaa!

4. En olisi päässyt media-assariksi, ellei englannin opettaja olisi antanut mun käyttää Google kääntäjää englannin kokeessa.. En olis muuten saanut sitä koetta läpi tai saanu papereita koko ammattikoulusta :D


5. En tykkää käydä festareilla tai isoissa tapahtumissa. Kammoan isoja ihmismassoja ja siksi kierrän kyseiset paikat kaukaa, tosin joskus haluan mennä kokemaan Burning man -tapahtuman keskelle aavikkoa!

6. Pikkusena tyttönä sain anteeksi ihan kaiken, kun pikkuisen silmiä räpsyttelin. Olin siis maailman kamalin sisko, joka näytti kaikkien aikuisten silmissä enkeliltä. Saatoin mie joskus ottaa siskon lemppari kynän, mutta eihän kukaan siskoa uskonut, kun se siitä syytteli. Ehkä me nyt aikuisena ollaan jo saatu tämä sovittua eikä kaikki mene nii helposti läpi :D

7. Oon koko ala-asteen laulanut kuorossa. Meillä musiikki luokalla sai huonon numeron musiikista jos ei laulanut kuorossa. Ehkä hankalin asia tässä oli se, että oon aina ollut vahvasti ateisti.. Meillä kun oli joka toinen sunnuntai kirkossa esiintyminen joten olen käynyt ahkerasti siellä koko ala-asteen. Laskeskelin ahkerasti kirkon katon lautoja tai piirrettyjä enkeleitä..



8. Opin pienempänä todella rasittavan tavan käydä kaupassa. Jos käytän kaupassa puhelinta niin en voi laittaa sitä takaisin taskuun, ettei kukaan luule mun varastavan jotain! Jos mulla on laukku, otan tai laitan sinne puhelimen mahdollisimman isolla liikkeellä, että varmasti huomaa sen olevan puhelin. Tiedän, ketään ei oikeasti kiinnosta tai kukaan ei varmaan edes ajattele moista, mutta tämä on pinttynyt tapa, josta olen pikkuhiljaa alkanut pääsemään eroon. Toinen kauppaan liittyvä asia on se, etten kehtaa aina lähteä liikkeestä pois, jos en osta jotain! Eri asia siis kauppakeskuksissa yms, mutta sellaiset kaupat, joissa on ns. ahdistava fiilis. Esimerkkinä suuremmat marketit, joissa on vain yksi työntekijä kassalla ja sekin kutoo villasukkaa, koska siellä ei käy muita kuin kanta-asiakkaita. Sitten meikäläinen tulee sinne ja se lopettaa sen sukan tekemisen ja KYYLÄÄ, mitä teen. Viimeksi kävin joulupukin myymälässä ja mulla meni oikeasti 20min kun mietin ostettavaa ja ostin lopulta 2e hammasharjan ja olin tyytyväinen tästä suorituksesta! :D Tiedänpähän mihin kauppaan en mene enää yksin..

9. Oon käynyt nuoruudessa kaksi vuotta salaa psykoterapiassa. Hankin itse apua oman mielialan vuoksi ja olen siitä niin onnellinen. Ainakin koulun terveydenhoitaja otti tosissaan asian hoidettavaksi ja aloin käymään kerran viikossa puhumassa kahdelle ihanalle ihmiselle. Mulle tarjottiin muutamaan otteeseen laitoshoitoa, mutten halunnut mennä. Ainoa kuka käynneistä tiesi oli Riku ja sillekkin kerroin vasta muutaman kuukauden jälkeen. Käytiin siellä myös paljon yhdessä ja sain Rikulta korvaamatonta apua mielellisesti vaikeina aikoina. Äidille taisin kertoa vasta muutama vuosi lopettamisen jälkeen, eikä lääkärit pakottaneet kertomaan, vaikka olin alaikäinen osan ajasta. Mulle todettiin vakava masennus ja jonkin asteinen kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta se diagnoosi oikeastaan vain helpotti elämää ja ymmärsin itseäni paremmin ja nykyisin voin laittaa kaiken paskan sen piikkiin. 

Tunsin kyllä alussa olevani ihan hullu, mulla oli kotona kaikki hyvin, en polttanut, juonut, varastanut tai muutenkaan ollut terapiassa ulkoisten tekijöiden vuoksi. Ulkoisesti mulla oli kaikki ihan mallillaan. Oikeastaan koko lapsuuden olen ollut niin kiltti, että teininä kaikki pakkaantui pääni sisään huonolla itsetunnolla ja varhais aikuisena oli hyvä käydä purkamassa niitä ajatuksia tuntemattomien kanssa. Sen vuoksi olin absolutisti 19v saakka eikä mua ole koskaan kiinnostanut kokeilla mitään laitonta. (Nuorena kun luulee olevansa idiootti, kun ei lähde muiden hölmöilyihin mukaan, mutta mulla on ollut aina voimakas itsesuojeluvaisto ja oon siitä todella kiitollinen!) Eikä se mua hävetä mikään! Olen nykyisin tosi sujut sen asian suhteen eikä mulla ole tarvetta piilotella sitä. Tai jos joku kysyy niin uskallan avoimesti kertoa kokemuksista. Mun mielestä siitä ja kaikesta avusta pitäisi puhua juuri teineille vielä enemmän!!

Kuitenkaan lääkkeitä en alkanut koskaan syömään ja siitä oon myös iloinen, koska ne ei ratkaise ongelmia vaan se ratkaisu tapahtuu pään sisällä. Aikuisiällä Tuuli on ollut mun suuri apu henkisen kasvamisen kanssa, josta olen myös teille kertonut. :)

You Might Also Like

2 Kommenttia

  1. Mulla on kans toi kauppahomma, on se sitten kännykkä, nenäliina tai vaikka vaan kauppalappu, en voi laittaa sitä taskuun tai laukkuun ilman, että musta tuntuu, että joku luulee, että varastan jotain. Ja just siks myös yritän tehdä liikkeet isosti ja niin, että asia minkä taskuun laitan näkyy kaikille. Musta tuntuu kans, että kassa kattoo syyttävästi jos en ostakaan mitään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, en siis ole ainoa tässä maailmassa! :D

      Poista

Bloggerin lukijat

FACEBOOK